Itkonen on kirjoissaan käyttänyt hittien tekemisestä metaforaa perhosten vangitsemisesta. Illan päävieras Hannu ”Tuomari” Nurmio (s. 1950) puhui perhosten sijaan aaveista.

”Se on kuvakieltä ja viittaa kai lähinnä homman epämääräisyyteen. Aiheita leijailee kaikkialla, tarvitaan vain silmää näkemään ne. Mutta jos aaveen saa purkkiin, se sätkii ja säteilee siellä ikuisesti. Henkimaailman hommia siis pohjimmiltaan.”

”Olen tutkinut paljon Tarot-kortteja ja yhdessä niistä on harhainen ihminen. Minä näen sen luovuuden symbolina. Koen, että kaikki materiaali voi olla käyttökelpoista. Idea voi tulla vaikka tylsästä telkkariohjelmasta.”

Nurmio ei koe olevansa säveltäjä. Hän kuulee musiikin rytmin ja muodon sanoissa, ja sävelet tulevat niiden kautta.

”Sanojen kanssa syntyneet melodiat ovat käyttötavaraa. Teen biisejä vähän niin kuin jauhaisin myllyä tai tekisin palapeliä, etsin palikoita ja kokeilen mikä sopii yhteen. Olen opetellut tekemään kaiken käsikopelolla ilman koulutusta. Olen monta kertaa miettinyt, että voisin lähteä melodiasta, muttei se ole minulle luontevaa. Kiinnitän vaistomaisesti huomiota vokaaleihin ja pidän kolisevista konsonanteista. Pelkästään teksti on tietynlaista musiikkia.”

Nurmio kertoi olevansa työskentelyssään hyvin käytännöllinen. Halki, poikki ja pinoon -tyyppisillä ratkaisuilla biisi valmistuu, ja siihen tarvitaan määrämittaisia asioita.

”Nikkarointivaihe on pakollinen. Muistiinpanoistani suurin osa on roskiskamaa. Kirjoitan yksittäisiä sanoja ja lauseita kouluvihkoihin tai sitten puhun sanelimeen. Siihen asti se on yksinäistä toimintaa. Vasta kun saan demon bändille, joutuu biisi sosiaaliseen yhteyteen. Se on tärkeää, sillä musa on aina tarkoitettu yleisölle.”

Kunnon naurunrähäkän Nurmio sai aikaan kertoessaan ajatuksiaan biisiensä käyttöarvosta.

”Omista ralleistani ehkä neljäkymmentäprosenttia on käyttökelpoisia milloin vain. Jäljelle jääneistä ehkä puolet tarvitsee bändin sovituksen, että ne fudais kunnolla – mutta nekin ovat vielä käyttiksiä. Kaikkein paskimmatkin biisit toimii kyllä jossain yhteyksissä.”

Materiaalia Nurmiolta tulee kunhan deadline on asetettu. Huhtikuussa ilmestyi albumi Dumarillumarei, ja lisää on suunnitteilla – tosin jatkossa aina harkituimmin laukauksin.

”Pidän itseäni etuoikeutettuna että saan tehdä musaa. Toivon, että jatkossa pystyn tekemään päivittäin duunia sopivasti ja saan viettää hyviä eläkepäiviä, ettei se ole aina samanlaista pään seinään hakkaamista ja ympärivuorokautista myllyä.”

Nurmion työskentelytavat tuovat käytännöllisyydessään mieleen kirvesmiehen tai räätälin. Shamaani-titteliä hän ei suostunut vastaanottamaan. Siitä kieltäytyi myös jouhikkotaiteilija Pekko Käppi, vaikka hänen hypnoottisessa, suomalaisesta mytologiasta ammentavassa musiikissaan onkin paljon shamanistista meininkiä. Nurmio kehuikin saaneensa inspiraatiota Käpin musiikista.

Lukuisten upeiden kokoonpanojen Nurmio on pitänyt tärkeänä pärjätä myös omillaan.

”Kun tämmöinen kapakkalaulaja vetää yksin baarissa musaa, niin silloin veri ja biisit punnitaan. Toisaalta ainoo kriteeri ei voi olla se, että hyvä biisi on semmoinen, joka menee kapakassa läpi oli kello mitä hyvänsä. Se kapakassa meluava yleisö ei voi olla ainoa tuomaristo. Haluan tehdä myös sellaista musaa, joka voi olla meditatiivista ja joka voi herättää ajatuksia, semmoista mitä voi kuunnella kaikessa rauhassa himassa.”