Musiikintekijät -logo

C’est La Vie, Missä muruseni on ... Sanat Mariska

Anna Maria Rahikainen

C’est La Vie, Missä muruseni on … Sanat Mariska

Mariskan sanoittama, Jukka Immosen ja Jenni Vartiaisen säveltämä "Mä en haluu kuolla tänä yönä" sai äsken Emma-patsaan vuoden 2010 biisistä. Iskelmäradion kuuntelijat äänestivät samojen tekijöiden "Missä muruseni on" vuoden iskelmäksi.

Mariska on monessa mukana. Hänen nimeensä törmää niin soittolistoja kuin laulujen tekijätietojakin selaillessa. Mariska on vaihtanut tyylilajia tasaisin väliajoin, koska se pitää hänet hereillä ja tekemisen raikkaana.

Omasta tekemisestään Mariska tunnistaa seitsemän vuoden syklin, silloin on aina tapahtunut jotain uutta. Hän on musiikin moniottelija, joka kulkee vastavirtaan, tai oikeastaan virran edellä.

– Seitsemänvuotiaana aloitin klasaripianon. Jossain vaiheessa piano vaihtui punkkiin, ja minusta tuli bändin laulaja. Siitä homma jatkui räppiin parikymppisenä. Nykyinen tyylini onkin sitten uuden levyni kansissa. Menen musiikin suhteen aika fiilispohjalta, siksi pitää aina sille päälle sattuessa raikastaa ja vaihtaa musiikkityyliä. Sillä tavalla hommaan tulee haasteita ja tekeminen pysyy tuoreena. Uutta levyäni varten kuuntelin vanhempaa iskelmämusiikkia pari vuotta aktiivisesti. Minuun puree lauluissa aika simppeli ja selkeä juju.

– Yleensä teen biisit kotona, kun olen ensin ollut hankkimassa ideat ulkomaailmasta. Sitten istun vain alas ja teen. Itselleni tehdessä teksti ja melodia tulevat yhtä aikaa, tekstilähtöisesti kuitenkin. Kyllähän se vähän yllätti, että uusin levyni otettiin niin hyvin vastaan. Varsinkin, kun se ei löytänyt nuorisokanavia, mutta löysi oikeaan osoitteeseen toista tietä.

Rakkaus äidinkieleen

Mariskan musiikissa kuuluvat monenlaiset vaikutteet. Suomenkielinen musiikki on kuitenkin hänelle se ainoa oikea. Hän myöntää kerran tehneensä englanninkielisen laulun, mutta siinä ei tunne ollut mukana samalla tavalla kuin omalla äidinkielellä tehdyissä kappaleissa. Palikkaenglannin viljeleminen ei kiehdo häntä millään tavalla. Suomalaisista lauluntekijöistä Mariska kuuntelee mielellään Juha Vainiota.

– Olin räppäämisessä sellainen jälkialoittelija, siihen olisi pitänyt sukeltaa paljon syvemmälle. Biisien tekemistä olen harjoitellut vain tekemällä. Keskustelen paljon muiden tekijöiden kanssa, olen lukenut alaan liittyviä kirjoja sekä käynyt Heikki Salon Riimimylly -koulutuksen. Samalla kun tapaan ihmisiä, joiden kanssa voin tekemisestä jutella, opin siinä paljon. On hauska pallotella ajatuksia ja kuulla muiden tavoista tehdä lauluja ja rakentaa kokonaisuuksia. Saan ideoita myös kuuntelemalla mitä ihmiset puhuvat; esimerkiksi kapakat ovat mainioita paikkoja, joskus. Hyvä flow huulenheitossa saa ajatuksen liikkeelle. Se antaa biisintekijälle monenlaisia ideoita. Joskus juttu pitää kirjoittaa moneen kertaan, tai se on jätettävä rauhaan vähäksi aikaa, ikään kuin muhimaan.

– Minua kiinnostaa suomenkieli, siinä on niin paljon ulottuvuuksia. Kulttuurin ja kielen pitää olla minulle tuttua. Löydän koko ajan suomenkielestä uusia vivahteita. Nykyään nuoret kuuntelevat aika sujuvasti englantia. Jos siihen tottuu jo nuoresta, niin se saattaa vaikuttaa siihen minkälaista musiikkia tulevaisuudessa tehdään. Joskus tuntuu, että englanniksi menee helposti latteudet läpi, mutta suomeksi lauletuissa biiseissä ollaan hyvinkin tarkkoina sanomasta. Genreajattelu on muuttunut, välillä on hyvä tuulettaa, muutos on usein hyvästä. Iskelmä on uudistunut ja minusta on mukava kuunnella sitä, koska se on juurtunut suomalaiseen sielunmaisemaani niin vahvasti. Se on arpapeliä mikä on milloinkin voimissaan, nyt tuntuu olevan popiskelmän aika.

Hyvä laulu tulee läpi

Naiset ovat lyöneet itsensä läpi leveällä rintamalla, niin tekijöinä kuin esittäjinäkin. Mariska lukeutuu näihin molempiin. Hän ei itse ole koskaan ajatellut asiaa kovin paljon. Hän pitää sitä kulttuurisidonnaisena juttuna, joka on pikkuhiljaa vain muuttunut. Mariskan mielestä hyvä ja tuore juttu tulee läpi, jos on tullakseen, oli tekijä kuka hyvänsä. Hän on omien laulujensa lisäksi sanoittanut monia hittejä mm. Jenni Vartiaiselle ja Anna Puulle.

– Yleensä yritän tavata artistin ja puhua hänen kanssaan, tutustua ja selvittää mistä hän haluaa laulaa.

– Jenni Vartiaisen kohdalla etsimme kokonaisuutta, sellaista tietynlaista ilmettä, jota voi myös ajatella visuaalisesti, vaikka sanoista ja tarinoista onkin kysymys. Ei siinä sen enempää ohjeisteta, se lopullinen tarina on sitten minun tehtäväni. Siinä samalla selvitetään myös se, halutaanko sievistelyä vai reteetä meininkiä. Sekin antaa osviittaa sanoihin ja asioihin.

– Ajatellaan vaikka Jennin levyä; tapasimme muutaman kerran ja hän kertoi minkälaiset kuvat ja elokuvat kuvastavat hänestä levyä. Se auttoi minua paljon. Jennihän on vähän eteerinen ja levyllä lauletaan isoista asioista. Itse ujutin sinne uskontoakin mukaan. Joillekin uskonto voi olla punainen vaate, mutta oikein käytettynä se voi olla juuri se juttu.

Liioittelu, valehtelu ja röyhkeä toiminta

Mariskalla on oma tyylinsä, joka korostuu hänen omilla levyillään. Tarkkaavainen kuulija tunnistaa hänen tapansa tarkastella maailmaa myös muille tehdyistä sanoituksista. Mariskan Sua kaipaan -kappale voitti viime vuonna Tangomarkkinoiden sävellys-, ja sanoituskilpailun. Hän on tuonut iskelmään/poppiin tuulahduksen jotain uutta. Mariska sujahtaa sulavasti musiikkiaitojen ylitse.

– Itse tykkään liioitella ja valehdella, ylipäänsä pidän röyhkeästä toiminnasta musiikissa. Haluan asettaa moraalin kyseenalaiseksi. Viihdytän ja nauratan itseäni. Biisinkirjoitus on minulle mitä suurinta liioittelua. Minua kiinnostaa rockasenne. Tosin on paljon artisteja, joille pääsen tekemään hempeämpiä juttuja. Itselleni ne eivät välttämättä sovi, mutta teen niitä mielelläni muille esitettäväksi. Ihmisessä on paljon ulottuvuuksia, pehmeää ja kovaa, riippuu aina mielentilasta mikä saa kirjoittamaan.

Riskinottaja

– Luovuus ei ole kaivo, joka tyhjenee ammentamalla. Uskon, että mitä enemmän tekee, sitä helpommaksi asiat muuttuvat. Nykyään on helpompi saada ideoita. Tähän olen pyrkinyt. Tavoite on ollut, että saan tehdä tätä työkseni. Tekeminen säilyy mielenkiintoisena, kun saan tehdä monenlaisia juttuja. Minulle on joskus käynyt niin, että into on hetkeksi hiipunut. Silloin olen laittanut kioskin hetkeksi kiinni. Ei ole hyvä, että tekemisen raskaus tulee kuvioon mukaan. Kevyesti lasten lailla leikkien on paras tapa tehdä. Onhan tässä vuosien varrella tullut tehtyä kaikenlaisia, pikkuhiljaa itsevarmuus on parantunut ja uskallan ottaa riskejä.

– Täällä on paljon asioita tekemättä, eli kyllä tilaa löytyy. Uusille sanankäyttäjille on aina tilaa, se tarve ei ole vielä läheskään täytetty. Säveltäjiä on aika paljon. Vaikea sanoa mitä tulee seuraavaksi tapahtumaan. Itse joudun tekemään ratkaisut oman levyni kohdalla juuri nyt.

– Suomalainen on aivopesty iskelmämusiikkiin jo lapsuudessa. Kotimaisen musiikin merkitys on iso, harvassa maassa myydään ja käytetään kotimaista musiikkia niin paljon kuin Suomessa. Itselle on jotenkin itsestään selvää, että haluan kuulla kotimaista. Tarina on tärkeä ja täällä tehdään hienoja tarinoita.

Tekijänoikeudet tuovat kaurapuuroa

–Tekijänoikeus on palkkani. Aika hyvin Suomessa se toimii. Selkeästi kuitenkin näyttää siltä, että yksittäisen tekijän toimeentuloa uhataan jatkuvasti. Ihminen on kuitenkin ne aivot. Toivoisin, että tekijöistä jaksettaisiin pitää huolta, että he saisivat kaurapuuroa koneistoonsa jatkossakin.


KUKA
• Mariska (Anna Maria Rahikainen) on iskelmä- ja poplaulaja, joka tuli tunnetuksi hip hop -artistina
• Sanoittanut Jenni Vartiaisen ja Anna Puun hittikappaleita (mm. Missä muruseni on, säv. Jukka Immonen ja Jenni Vartiainen ja C’est La Vie säv. Lasse Kurki)
• Voitti Tangomarkkinoiden Sävellys- ja sanoituskilpailun vuonna 2010 kappaleella Sua kaipaan.
• Julkaissut neljä albumia
• Kysytyimpiä sanoittajia tällä hetkellä

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 1/2011

Selaa lehden artikkeleita