Rasmus Soini valmistelee yhtyeensä ensi vuonna julkaistavaa albumia kotonaan Helsingin Herttoniemessä. Hän on saanut valmiiksi sävellykset, ja työstää nyt orkesterisovituksia.

”Tämä sovittaminen on sellaista raadollisempaa takomista, jota teen vähitellen”, hän kuvailee.

”Säveltäminen sen sijaan on pitkä ja intensiivinen periodi, jolloin pyhitän aikaa uuden luomiselle. Hyvän sävellyksen tunnistaa siitä, että se alkaa jo keskeneräisenä inspiroida ja antaa selkeän kuvan siitä, mihin ollaan menossa. Iho saattaa mennä kananlihalle.”

Tuleva albumi on Sointi Jazz Orchestran kuudes. Se tulee ehkä olemaan omakustanne, kuten osa aiemmistakin. Albumin ja kappaleiden nimet eivät vielä ole näyttäytyneet tekijälleen.

”Usein sävellys herättää minussa jonkin mielikuvan ­– vaikkapa maiseman. Mutta tunnelman typistäminen sävellyksen nimeksi on monesti vähän haastavaa. Tuntuu vieraalta pyytää apua kappaleiden nimeämiseen, vaikka sitäkin olen joskus kokeillut. Kyllä omalle lapselle pitää itse keksiä nimi”, Soini hymyilee.

Hänen työskentelyään rytmittävät lenkkeily ja pyöräily itäisen Helsingin merenrannoilla. Liikkuessa sävellykset, sovitukset ja kappaleet prosessoituvat. Soini luottaa alitajuntaan. Menneenä kesänä pyöräretket suuntautuivat usein omalle viljelypalstalle keskelle metsää. Sen satoa taiteilija on päässyt noukkimaan nyt syksyllä.

”Tämä kaikki on vaikuttanut siihen, että tulevalla albumilla on luontoteema. Ihmisen suhde luontoon. Luonnon monimuotoisuuden kunnioittaminen ­– haluan ottaa siihen kantaa”, Soini kertoo.

”Tunnen soittajat ja heidän vahvuutensa. Voin jo sävellys- ja sovitusvaiheessa miettiä, kenelle soittajista kirjoitan.”

Albumi äänitetään loppuvuoden aikana.

”Pakokauhua, jännitystä ja innostusta”, vastaa Soini kysyttäessä, mitä tunteita uusien teosten orkesterille vieminen herättää.

”Harjoituksissa sävellys herää nuoteista eloon ja kuulokuva voi poiketa siitä mitä on ajatellut. Jotkut kohdat saattavat toimia huonommin kuin ajattelin. Myös päinvastaisia yllätyksiä tapahtuu. Viimeistely tapahtuu vasta livesoiton jälkeen.”

Sointi Jazz Orchestra on toiminut kymmenen vuotta, ja yli puolet kokoonpanon muusikoista on ollut mukana alusta saakka. Tämä helpottaa säveltäjä-kapellimestarin työtä.

”Tunnen soittajat ja heidän vahvuutensa. Voin jo sävellys- ja sovitusvaiheessa miettiä, kenelle soittajista kirjoitan.”

Rasmus Soini syntyi Savonlinnassa perheeseen, jossa molemmat vanhemmat ovat liikunnanopettajia. Hän alkoi soittaa trumpettia 11-vuotiaana ja kävi taidelukion musiikkilinjan. Siellä selkeni, että musiikista tulisi ammatti. Vaikka orkesterimusiikki kiinnosti, Soini ei vielä tarkkaan tiennyt, että juuri sen parista ammattilaisuus lopulta löytyisi. Hän opiskeli Metropoliassa musiikkipedagogiksi.

”Teoriaopettajan linjan opintoihin kuului säveltämistä, sovittamista ja orkesterin johtamista. Ne kiinnostivat – siis sen pedagogisen pätevyyden lisäksi”, Soini kertoo.

Sointi Jazz Orchestran hän kokosi alun perin omaa sävellyskonserttiaan varten. Sen piti olla kertaluonteinen juttu, mutta soittajaporukalla päätettiin toisin.

”Kun oltiin ensikonserttia varten nähty vaivaa ja treenattu, ja omaa sävellettyä materiaalikin oli, niin tuli ajatus että voitaisiin jatkaa”, Soini kertoo.

Orkesterin taustalle perustettiin yhdistys. Ydintiimi koordinoi 18-henkisen orkesterin käytännön asioita, kuten keikkamyyntiä, markkinointia ja yhteistyöprojekteja. Soinin tehtävä on lisäksi miettiä talouspuolta ja hakea avustuksia toimintaan.

”Vaikka bändi on iso ja olen ikään kuin vastuussa siitä, että jotakin tapahtuu, niin ajatus on alusta asti ollut, että ollaan pieni bändi. Teemme asioita yhdessä. Vuosien varrella homma on toki ammattimaistunut ja strukturoitunut”, Soini kertoo

Hän voi ”ehkä jo allekirjoittaa työnantajaroolinkin”: soittajille pystytään maksamaan palkkiot sekä keikoista että harjoituksista.

”Tykkään luoda erilaisia tekstuureja, jollaisia perinteisessä big band -musiikissa ei ole.”

Sointi Jazz Orchestra ei ole ihan tavanomainen big band. Soittajia on 18, mutta soittimia 36. Saksofonisektion muusikoiden käsissä soivat esimerkiksi huilut, klarinetti, bassoklarinetti ja oboe.

”Saksofonisektiossa yksi soittaja saattaa konsertin aikana soittaa viittäkin eri soitinta ja vaihdella sävellyksen aikana 2­­–3 soittimen välillä. Myös yksi trumpetisteistamme soittaa tarvittaessa huilua. Kokoonpanossa on siis erittäin monipuolinen puupuhaltimisto. Yhdessä muiden ’erikoissoittimien’ kuten käyrätorven, englannintorven ja tuuban kanssa se luo sovittajalle ainutlaatuisia mahdollisuuksia”, Soini kertoo.

Hän määrittelee yhtyeensä ”värikylläiseksi orkesteriksi, jossa soinnilla on iso merkitys”.

”Big bandissa on perinteisesti neljä sektiota: saksofonit, trumpetit, pasuunat ja komppi. Sovituksissa sektiorajat hämärtyvät. Tykkään luoda erilaisia tekstuureja, jollaisia perinteisessä big band -musiikissa ei ole.”

Big bandista tulee herkästi mielikuva swing-musiikista. Soini haluaa laajentaa perinteistä käsitystä ja sanoo, että big band voi soittaa millaista musiikkia tahansa. Hän on tehnyt Sointi Jazz Orchestralle konserttisovituksia vierailevien artistien, esimerkiksi laulaja-lauluntekijä Matti Johannes Koivun ja kansanmusiikkiduo VILDÁn (joikaaja Hilda Länsman ja harmonikansoittaja Viivi Maria Saarenkylä), teoksista.

”Teemme projekteja erityisesti sellaisten artistien kanssa, jotka eivät ole vielä esiintyneet isojen kokoonpanojen edessä. Haluamme nostaa esiin kiinnostavia musiikintekijöitä. Tykkään paljon sovitushommista ja siitä, että voin tuoda jonkun toisen tekijän sävellyksen esiin uudessa valossa, oman kokoonpanon kautta”, Soini kertoo.

SJO keskittyy vain uuteen musiikkiin, ja toteuttaa vuosittain juuri sille räätälöityjä konserttikokonaisuuksia: tilaustöitä ja kantaesityksiä. Sen solisteina on vieraillut kansainvälisiäkin taiteilijoita, kuten saksofonistit Marius Neset ja Maria Faust, trumpetisti Mathias Eick sekä kontrabasisti Anders Jormin.

Valmistuttuaan Metropoliasta musiikkipedagogiksi 2014 Rasmus Soini aloitti päätoimisena teoriaopettajana Espoon musiikkiopistossa. Omia musiikkiprojektejaan, mukaan lukien Sointi Jazz Orchestra, hän teki siinä sivussa.

”Nyt asiat ovat keikahtaneet niin päin, että olen korostanut musiikintekijyyttä ja vähentänyt opettamista. Haave siitä, että musiikintekijyydellä saisi työllistettyä itsensä, on siis toteutunut”, hän sanoo.

Soini paljastaa, että SJO:n ydintiimin tavoitteet ovat korkealla ja tähtäimessä se, että orkesterista tulee vakiintunut instituutio.

”Toiminta on kehittynyt ja on nähty reitti, mitä pitkin voitaisiin orkesterina päästä vaikka valtionosuusjärjestelmän pariin. Näkisin, että se ei ole ihan mahdotonta. Se on haave. Ja tavoite.”

 

”Tuntuu uskomattoman hyvältä, että Sointi Jazz Orchestra on pystynyt vakiinnuttamaan toimintansa ja konsertoimaan säännöllisesti kymmenen vuoden ajan.” (Kuva: Venla Helenius)

”Maria Schneiderin sävellystyyli puhuttelee minua. Hänellä on ollut pitkään oma orkesteri, joka on yksi Sointin esikuva.”

”Leipominen on hyvää vastapainoa sävellystyölle, kun siinä näkee kädenjälkensä nopeasti. Eksoottisten kasvien kasvattaminen on mielenkiintoista.”

”Improvisoin pianolla ja käyttökelpoiset sävellysideat kirjoitan ihan perinteisesti nuottivihkoon.”

”Pyrin kuuntelemaan musiikkia mahdollisimman monipuolisesti: kansanmusiikkia, jazzia, poppia, klassista. Levyhyllyn rakennusmateriaalina ovat laatikot, joissa on ollut Sointin albumeja.”

---

Rasmus Soini (s. 1990) on säveltäjä, sovittaja sekä Sointi Jazz Orchestran kapellimestari ja taiteellinen johtaja. Orkesterin 10-vuotisjuhlan konsertti on Helsingin Korjaamolla 1.11. Lavalle nousee solisteja, joiden kanssa yhtye on tehnyt yhteistyötä, mm. Stina Koistinen, Matti Johannes Koivu, Aili Järvelä, Juhani Aaltonen ja Kaisa Ristiluoma. Myös Iro Haarlan Sointi Jazz Orchestralle omistetun sävellyksen kantaesitys kuullaan konsertissa.

Abumit

2021: SJO & Aili Järvelä: Unituulia (Eclipse Music)
2020: Kolibri (Nova Records), Teosto-palkintoehdokas
2019: SJO & Juhani Aaltonen: Saarnaaja (Nova Records)
2017: Tiernapojat (omakustanne)
2016: Syntymä (omakustanne)

sointijazzorchestra.com