Tuolla maagisella hetkellä katsoja oli valmis seuraamaan Peteriä ja uskomaan laulun sanomaan. Axelin esityksen vilpittömyys ja lämpö sulattivat monet sydämet. Hetki oli vuonna 2011, kun Axel edusti Suomea Euroviisuissa Düsseldorfissa kappaleellaan Da Da Dam. Me tunnemme Axelin myös Paradise Oskarina. Eurooppalaiset median edustajat valitsivat hänet viisujen suosikiksi. Hänet palkittiin parhaana ja suosituimpana viisuedustajana.

Peter is smart,


he knows each European country by heart.


He likes to sit under an apple tree on his yard


and wait for an apple to fall. 

Pienen pojan isot haaveet

Tarina alkaa kuitenkin jo kymmenen vuotta aiemmin Kirkkonummelta, Evitskogista. 
Siellä metsän keskellä elää perheensä kanssa poika, joka haaveilee tytöistä ja suurista teoista.
 Alkuasetelma tuo mieleen Astrid Lindgrenin satumaailman, josta Axel on lainannut taiteilijanimensä Paradise Oskarin. Kirjassa Oskar on kiertävä soittaja. Siellä Kirkkonummella Axel sai ensimmäisen kosketuksensa musiikkiin ja sen tekemiseen.

– Aloitin soittamisen joskus yläasteella. Kaverillani oli rummut, ja kerran hän näytti, miten soitetaan. Silloin tajusin, että haluan tehdä jotain samanlaista. Myöhemmin sain isältäni omat rummut, mutta vähän ajan päästä ne eivät riittäneet, vaan halusin myös kitaran. Melko varhain huomasin, että melodiat tulivat päähäni helposti. Ajattelin, että miksi soittaisin muiden tekemiä juttuja, kun voisin tehdä lauluja myös itse. En ole ollut koskaan mikään urheilijatyyppi. Ajattelin, että tytöt kiinnostuisivat soittajasta. Siinä taisi kuitenkin käydä niin, että kiinnostuin soittamisesta niin paljon, että tytöt jäivät kakkoseksi musiikille. Soitin aina koulun juhlissa, jos jonkun piti esiintyä. Hiljalleen esiintymiseen tottui ja siihen tuli tiettyä rutiinia.

– Ensimmäinen kokonainen lauluni oli The Ballad, jonka taisin tehdä 14-vuotiaana. Laulu kertoi ystävästäni, jolla oli epilepsia. Sairaus vaikutti paljon hänen elämäänsä. Sointukierron lauluun otin yhdestä 3 Doors Down -yhtyeen kappaleesta ja sanoissa onnistuin ilmaisemaan lähes kaiken kliseillä.

When Peter is nine

his teacher tells him that this planet is dying,

that someone needs to put an end to it all


and so when Peter comes home

he tells his mom:

Kyynisyyden karkottaja

Axel julkaisi ensimmäisen albuminsa Sunday Songs pian Euroviisujen jälkeen. Lauluista huokuu folkhenki, mutta ennen kaikkea niistä huokuu toivo. Axel haluaa olla positiivinen ja laulaa melodisia lauluja, sellaisia joista jää valonkajo sielunmaisemaan. Kuulija haluaa hetkeksi päästä sinne, missä on sunnuntai joka päivä, ihan niin kuin Paradise Oskar laulaa. Laulut avautuvat monella tasolla, kun niihin syventyy. Axel haluaa pitää kyynisyyden poissa tekemistään lauluista, ainakin vielä.

– Kai mä olen jonkinlainen idealisti. Ajattelin jo pienenä, että haluan tehdä jotain mikä muuttaa maailmaa, edes ihan vähän. Pitkään oli mielessä, että musta tulee poliitikko tai toimittaja. Jossain vaiheessa huomasin, että lauluntekijä on vähän samassa tilanteessa. Jos voi koskettaa jotakuta ja vaikuttaa hänen ajatuksiinsa vaikka ihan vähän, niin se on sitä, mitä haluan tehdä. Ympäristöasiat ovat mulle tärkeitä. En halua julistaa, mutta jos saan tarinoiden kautta kerrottua itselleni tärkeitä asioita, niin se on hienoa. Haluan, että jokaisessa laulussa on joku juttu, joku merkitys.

But look at the boy who


went out in the world

to save our planet.

And he ain’t coming back

until she’s saved. 

Jalat maassa

Axelin jalat ovat pysyneet Euroviisujen jälkeen tiukasti maassa. Pyöritys laantui omalla painollaan. Pölyn laskettua hän näki itsensä yhä enemmän lauluntekijänä. Axelille tuli yhä vain kasvava tunne siitä, että hänen tekemiään lauluja voisi laulaa myös joku muu. Hänen mielestään se antaa tekemiselle uuden ulottuvuuden.

– Euroviisuissakaan en koskaan ajatellut, että tämä oikeasti tapahtuu mulle. Lähetin laulun kisoihin, koska sellainen oli valmiina. En oikeastaan ajatellut koko asiaa, ennen kuin sain sähköpostin, että mut oli valittu mukaan. Koko ajan oli epätodellinen tunne, olin kuin tarkkailija, joka seurasi tapahtumia ja muita ihmisiä. Euroviisujen jälkeen tuntui, että olin päässyt kuulennolle, johon vain jotkut pääsevät. Ei kuitenkaan mitään sen kummempaa, elämä jatkuu.

– Tunnistan itsessäni tuon tarkkailijan. Harvoin kuljen kaupungilla vain omissa mietteissäni.
 Katselen ihmisiä, teen huomioita ja joskus niistä syntyy tarinoita.

Oikea tunnelma on tärkeä

Keikoilla Paradise Oskar esiintyy erilaisissa kokoonpanoissa, hän itse soittaa kitaraa. Päivisin Axel opiskelee musiikkia Helsingin Pop & Jazz Konservatoriossa. Hänestä on mielenkiintoista opiskella musiikinteoriaa, koska hän on aiemmin tehnyt kaiken käytännön kautta.

Axel tekee laulut englanniksi. Se on ollut luonnollinen ratkaisu, mutta nyt hän on päättänyt tehdä lauluja myös suomeksi. Itsekritiikki on vielä vahva, mutta pikkuhiljaa aihiot ja ideat löytävät muotonsa.

– Englanti on kieli, jota osataan ja ymmärretään kaikkialla maailmassa. Minulle oli itsestään selvää alusta alkaen, että teen laulut englanniksi. Nyt minulle on herännyt ajatus, että haluaisin tehdä lauluja suomeksi ja miksei myös ruotsiksi. Vaikka äidinkieleni on ruotsi, niin silti uskon, että pystyn löytämään suomenkielisiin lauluihin jonkun oman näkökulman tai tavan tarkastella asioita.

– Minulle on tärkeää tehdä laulun sanat ja melodia samana päivänä. Sen ei tarvitse olla loppuun asti tehty, mutta säilyttääkseni saman tunnelman, yritän aina löytää energiaa istua vielä tarvittavan ajan ja saattaa laulun sellaiseen vaiheeseen, että sitä voi hioa tai tehdä loppuun myöhemmin. Oikea tunnelma on tärkeä.

– Tärkein ja samaan aikaan rakkain laulu, on aina se kappale, jonka olen tehnyt viimeiseksi. Se siis vaihtelee lähes päivittäin. Vanhemmista kappaleista Dear Mother on tärkeä, koska se on mielestäni yksi parhaimmista teksteistäni.

I’m walking in the footsteps
 

that young Peter made.


And everybody is welcome to join,


and sing with me: Da da dam

Elvis auttaa verkostoitumaan

Axel liittyi Elvisiin viime vuonna. Hänestä on tärkeää, että tekijät ovat yhdessä rintamassa, ja että myös nuoret heräisivät ajamaan omia asioitaan. Verkostoitumalla eri ihmiset ja eri näkökulmat löytävät paikkansa. Axelin mielestä asiat eivät ole mustavalkoisia, vaan kaikessa on aina puolensa. Muuttuvassa maailmassa on vaikea olla yksin selvillä kaikesta.

– Elvisiin liityin, jotta tapaisin uusia ihmisiä, sellaisia jotka tekevät musiikkia. Muilta saa paljon hyviä vinkkejä, kaikkia virheitä ei tarvitse itse tehdä. Muutenkin on hauska tavata samanhenkisiä ihmisiä. Toivon, että oppisin tuntemaan suomalaisia musiikintekijöitä ja suomalaista musiikkihistoriaa paremmin. Olen aika huonosti perehtynyt suomalaiseen populaarimusiikkiin, mutta kiinnostunut oppimaan lisää.

Tekstilainaukset

Da da dam

säv. & san. Axel Ehnström

---