Uusi kotimainen musikaalituotanto Lahdessa

Kuohuvan Euroopan tuntoja

Lahden kaupunginteatteri julisti syksyllä 2001 Hopeakuu-musiikkiteatterikilpailun, jonka voittajaksi selviytyi teos nimeltään Astoria. JUKKA ITKOSEN, ARI-MATTI HEDMANIN alkuperäisidean pohjalta kirjoittaman, ja JUKKA LINKOLAN säveltämän Astorian ensi-illat olivat juuri lehden mennessä painoon, syyskuun 16. ja 17 päivinä.

Teatteri jatkaa kilpailua ja uudistetut säännöt on luettavissa teatterin nettisivuilta. Uuden kotimaisen musikaalin ensi-ilta voi olla teatterin suurella näyttämöllä syksyllä 2005.

Edellisestä asiallisesta musikaalikilpailusta olikin ehtinyt kulua jo vuosikymmen: LUSESin kilpailunkin voittajaksi selviytyi muuten Linkolan sävellys, Kairatut sydämet, jonka tekstit olivat HEIKKI NIIRASEN ja ESKO-PEKKA TIITISEN. Sitä esitettiin Outokummun Vanhassa Kaivoksessa täysille saleille ammattilaisten ja harrastajien voimin kesinä 1995 ja 1996.

Hopeakuu -kilpailun voittajasta tuli valmista huomattavasti nopeammin, sillä pääpalkinto oli nimenomaan tilaus tämän syksyn ensi-illaksi.

AIKUISILLE AMMATTITEATTERIIN TEHTY

Tapasin Jukat viikkoa ennen ensi-iltaa, ja molemmat vaikuttivat tyytyväisiltä uuden musikaalin synnyttäjiltä. Ensiksi kävin Jukka Linkolan kotona. Avaran olohuoneen nurkassa olevalla flyygelillä lie syntynyt Astorian musiikistakin valtaosa, Jukka sanoo kirjoittavansa nopeammin käsin kuin koneilla.

ALKAAKO OLLA VALMISTA?

– Toki vähän vielä soundeissa on töitä, miksaajat käy kuumana. Tämä äänipuolen työskentely jää aina kaikkein viimeisemmäksi, valojen ohella. Mutta eiköhän valmista tule ensi-iltaan mennessä…

ASTORIA ON SIIS HOPEAKUU-KILPAILUN VOITTAJA. TOISIN KUIN AIKANAAN LUSESIN KILPAILUSSA, TÄHÄN KILPAILUUN OSALLISTUTTIIN HIUKAN KEVYEMMIN LUONNOKSIN.

– Tehtiin neljä laulua, synopsis, yksi kohtaus valmiina, yksi kappale orkestroituna, ja demonauha syntikalla soitettuna. Kilpailuehdotus sisälsi tietysti vain murtoosan valmiin teoksen musiikista.

ITSE ASIASSA PALKINNOILLE PÄÄSI TOINENKIN EHDOTUKSESI, ISMO SAJAKORVEN KANSSA TEHTY HÄKKILINTU. TULEEKO SIITÄ JOSKUS VALMISTA?

– Ismo sitä kovasti tällä hetkellä työstää ja itse olen tehnyt siihen 17 laulua. Se alkaa olla aika valmis, ja hyviä merkkejä on ilmassa, että sekin mahdollisesti toteutuu.

MILLAINEN OLI ALKUSYSÄYS JA MITEN TÄMÄ TYÖRYHMÄ SYNTYI?

– Ari-Matti Hedman, joka on tottunut Unkarin-kävijä, soitti minulle noin puolitoista vuotta sitten. Hän halusi esitellä aiheensa musikaaliksi, ja hän oli ajatellut pyytää Jukka Itkosta mukaan. Minulle tuli muutama liuska paperia ja aika kiinteä ajatus siitä, mitä voisi tulla. Me lähdimme työstämään nimenomaan tätä kilpailun vaatimaa materiaalia varsin ennakkoluulottomasti, ilman mitään sen kummempia odotuksia. Tosin olin hyvin innoissani yhteistyöstä Jukka Itkosen kanssa, koska en ollut aiemmin tehnyt hänen kanssaan mitään. Kun sain Itkoselta materiaalin, huomasin heti että ”aha, tässä on lauluntekijä”. Oli tosi rentouttavaa saada hyvää riimirunoa käteen. Siinä oli kuitenkin sellaista tolkkua, ei ollut ihan tavanomaisimmasta päästä.

TEOKSISTASI MUISTAN PARHAITEN HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERIN PETER PANIN [SAN. JUKKA VIRTANEN], JA SIITÄ ON AIKA PALJON AIKAA. KOSKAHAN HELSINGISSÄ ON VIIMEKSI OLLUTKAAN UUTTA KOTIMAISTA …?

– Minulta ei varsinaista musikaalia, mutta melko merkittävän teatterimusiikin tein viimeksi Puntilaan [HKT 2001/Puntilan isäntä ja renkinsä Matti]. Siihen tehtiin kokonaan uusia lauluja ja muutakin näytelmämusiikkia. Siitä sai muuten alkunsa hauska yhtye nimeltään NASEVAT KURTUT, joka ULLA TAPANINEN solistinaan on niittänyt mainetta Taiteiden Öissä ja muissa yhteyksissä. Nyt juuri on itseltäni tulossa näytelmämusiikkia Kansallisteatteriin.

MITEN NÄET UUDEN KOTIMAISEN MUSIIKKITEATTERIN TILANTEEN? MUISTAN KALEVI AHON YLPEILLEEN TULKKAAMASSANI HAASTATTELUSSA, KUINKA VUONNA 2000 ENSI-ILTANSA SAI KYMMENISEN SUOMALAISTA OOPPERAA, MUTTA ENTÄ TÄMÄ OOPPERAA HIEMAN KEVEÄMPI MUSIIKKITEATTERI?

– Minusta se on ollut hyvin aliarvostetussa asemassa, nimenomaan kotimaisten tekijöiden kannalta. Minullakin Astoria on ensimmäinen ammattiteatteriin tilattu ja aikuisille suunnattu musikaali. Taloudellinen problematiikka on ilmeisesti ollut aina teattereille suuri kynnyskysymys. Koska musiikkiteatteria on pidetty keinona paikata teattereiden taloutta, on päädytty valitsemaan varmoja kassamenestyskappaleita eikä ole uskallettu ottaa luovia riskejä. Tässä mielessä sanoisin, että Lahti on ihan edelläkävijä. Ylipäätään toivoisin, että suomalaiset teatterit vähän hanakammin työllistäisivät ”ELVISin puolen” tekijöitä, eli rytmimusiikkiin, ns. kevyeen musiikkiin, keskittyneitä säveltäjiä ja tekstittäjiä. Uskon, että luovaa kapasiteettia ja haluja löytyisi ihan yllin kyllin.

NIIN, TUNTUU ETTÄ ASIA ON JUURI NÄIN. VANHAT MUSIKAALIT JA MONINAISET VANHOISTA TEOKSISTA KOOTUT LAULUNÄYTELMÄT KYLLÄ PYÖRIVÄT … MILLÄ SITÄ USKALLUSTA TEATTERINJOHTAJIIN JA SATSAUSTA TUOTEKEHITYKSEEN SAATAISIIN NIIN KUIN LAHDESSA NYT TEHDÄÄN?

– Ei kannata heti lannistua, jos ei saa juttua läpi. Demoja kannattaa tehdä ja lähettää. Myös teatterinjohtajilla on mielestäni velvollisuus kuunnella ja antaa asiallista palautetta tekijöille. Kokonainen musiikkiteatteriteos on kuitenkin niin iso satsaus, että jonkinlaisia tilaussysteemeitä pitäisi saada aikaiseksi. Ehkäpä kulttuuri-instanssimme olisivat innolla mukana, jos sieltä vain osattaisiin anoa tilausrahaa, esimerkiksi säveltaide- tai näyttämötaidetoimikunnilta.

MILLAINEN ASTORIASTA TULI?

– Oikeastaan aika massiivinen näyttämörunoelma. Pohjimmiltaan se on kamarinäytelmä, jossa ollaan neljän seinän sisällä koko ajan, mutta siellä pinnan alla kuohuu ja pinnan päälläkin … KIMMO KAHRAN ohjauksessa ollaan monessa tasossa. Musiikiltaan Astoriassa on paljon unkarilaismustalaissävyjä, mutta myös kabaree- tai revyymusiikin henkeä, 1930-40 -luvun soundimaailmoja. Jonkun verran myös kädenojennusta oopperan suuntaan, sillä muutamia kohtauksia olen halunnut ratkaista oopperakarikatyyrin tyylisesti, eli siellä lauletaan repliikkejä ja tehdään vähän täysvaltaisempaa musiikkiteatteria.

PÄÄSITKÖ SÄVELTÄJÄNÄ VAIKUTTAMAAN ESIINTYJÄVALINTOIHIN, VIERAILIJOITAHAN LAHDEN KAUPUNGINTEATTERI JOUTUU KÄYTTÄMÄÄN?

– Aika mittava määrä koelauluja pidettiin. Vaikeaahan se on: on paljon hyviä esittäjiä, ja joskus joutuu tarjoamaan eioota. Löydettiin kuitenkin sopivat roolihenkilöt ja ollaan erittäin tyytyväisiä miehitykseen. Meillähän ei ole mitään ykkös- ja kakkosmiehityksiä, on vain hyviä miehityksiä! Tämä on sillä tavalla ensemble-musikaali, että meillä ei ole erillistä kuoroa, vaan kaikki rakentuu lavalla esittäjien kapasiteetin mukaan.

PELOTTAAKO KRITIIKKI JA JÄNNITTÄÄKÖ YLEISÖN VASTAANOTTO?

– Lakkasin jo muutama vuosi sitten pelkäämästä kritiikkiä, vain yleisön vastaanotto on tärkeä. Olen ihan varma, että Astoria tulee voimakkaasti jakamaan mielipiteitä, koska siinä pelataan tunne-elämän äärialueilla. Tietynlainen modernin teatterin läsnäolo ja päällekkäisten tapahtumien käyttö voi mennä monelta yli ymmärryksen.

MITÄ NYT ON TYÖN ALLA?

– Orkesteroin vaimoni ohjaamaa Tapiolan 50-vuotisjuhlakabareeta Tapiola Eeden, jonka on kirjoittanut ILPO TIIHONEN. Siinä on parikymmentä laulua ja Tapiolan lukion iso orkesteri. Siinä on lähemmäs sata esiintyjää ja 50-päinen orkesteri – valtava ensemble, jolle on kiva kirjoittaa. Astoriassahan on ”vain” 13 soittajaa.

TIIHOSEN JA SINUN YHTEISTYÖTÄHÄN OLI MYÖS AIKANAAN KALLION KIMALLUS -LAULUNÄYTELMÄ. TULEEKO TÄSTÄ SAMANLAINEN HITTI?

– Siinä on aika hulppeaa kabareemeininkiä, mutta myös liikuttavia tarinoita ja ihmiskohtaloita, joiden uskon kyllä puraisevan ihmisiä, jotka ovat noita aikoja eläneet Tapiolassa. Minäkin 16-vuotiaana liityin Tapiola Big Bandiin, ja vaikken Tapiolassa koskaan asunutkaan, niin nuoruuteni liikuin aika pitkälle siellä.

Onnelliset Hopeakuu2002 -kilpailun voittajat ja uuden musikaalin tekijät Jukka Linkola, Ari-Matti Hedman ja Jukka Itkonen
Hopeakuu-gaalassa Lahdessa puolitoista vuotta sitten.

EI LUNTA JA SUKSIA ESTEENÄ

Jukka Itkonen piipahti haastattelussa seuraavana päivänä selvittyään Osuuskunta Lilithin runoilijoiden peepshow’sta. Myös Itkonen on musiikkiteatterityyppistä kirjoittamista harrastanut ennenkin. Itse muistan Kirpun matka maailman ääriin, joka oli REIJO KARVOSEN säveltämä ja kiersi koululaisnäytöksinäkin, pääosassa lauloi ONA KAMU.

– Juu, se tehtiin alunperin Lasten Juhlaviikoille. Sitten PEDRO HIETASEN kanssa tehtiin Helsingin Juhlaviikoille Välimeren lauluja, jossa ei ollut yhtään oikeaa Välimeren laulua, Jukka toteaa.

– Sittenhän olen tehnyt paljon yhteistyötä MARJATTA MERITÄHDEN kanssa: Kauas on lyhyt matka Helsingin kulttuurikaupunkivuoden ohjelmistoon, ja nyt pyörii sellainen kala-aiheinen Lohi ui ohi.

MIKÄ ON SINUN VERSIOSI ASTORIAN TYÖRYHMÄN SYNNYSTÄ?

– No, Hedman on kotoisin Varkaudesta niin kuin minäkin, joten me kyllä tunsimme toisemme, vaikka hän onkin nuorempaa polvea. Ari-Matti taisi ensin kysyä minulta, että kiinnostaisiko tämä idea ja sanoi tuntevansa Linkolaa sen verran, että voisi soittaa. Linkola suostui, ja sen jälkeen muistaakseni kirjoitin ensimmäiset rivit Astoriaan.

MINKÄLAINEN TYÖNJAKO TEILLÄ OLI?

– Juonikuvio ja tietyt henkilöt mietittiin yhdessä kilpailusynopsista varten, mutta kyllä minä sitten kehitin sinne itsenäisesti uusia henkilöitä juonen niin vaatiessa. Aika lailla ryhmässä me istuimme Hedmanin, Linkolan ja myös ohjaaja Kimmo Kahran kanssa. Ja se oli tietysti sillä lailla hedelmällistä, että ei tarvinnut kirjoittaa juurikaan turhaa.

OHJAAJA TULI SIIS MUKAAN JO VARHAISESSA VAIHEESSA?

– Joo, ja häneltä on peräisin se idea, että tässä liikutaan myös nykyajassa, sekä musikaalin alussa että lopussa. Kun teemana on tämmöinen asia kuin kodittomat, vainotut ihmiset, niin riittäähän niitä tänä päivänä ihan tässä hyvin lähelläkin. Se, että juutalaisia ja romaneita vainottiin silloin, ei ole niin ainutlaatuista. Maailmassa on aina ollut ihmisiä, joilla ei ole kotimaata. Ja tätä teemaa Kahra halusi voimakkaammin tuoda esille.

MUSIKAALIN TAPAHTUMAT SIJOITTUVAT SIIS TOISEN MAAILMANSODAN AIKAISEEN BUDAPESTIIN, HOTELLI ASTORIAAN, JOSSA GESTAPO PITI JONKUN AIKAA PÄÄMAJAANSA. ONKO YHTYMÄKOHTIA TODELLISIIN TAPAHTUMIIN?

– Ei tämä perustu millään tavoin mihinkään dokumentoituihin henkilöihin. Luin kyllä hyvin paljon siitä ajasta ja romanien asemasta silloin. Ajankuvaus pyrkii aitouteen, mutta henkilöt ovat tietysti täysin fiktiivisiä.

UUDEN FIKTIIVISEN JUTUN LUOMINEN ON SUURI RISKI, VANHAT MUSIKAALIT JYLLÄÄVÄT TEATTERIEN OHJELMISTOISSA. MITEN ARVOSTAT TÄTÄ LAHDEN ”TEMPAUSTA”?

– Minusta se on ajatuksena hyvä, koska miten niitä klassikkojakaan voi muuten syntyä, jos ei joku ota riskiä? Hyvinkin monella saralla nykyään tehdään hirveän laskelmoivasti, asetutaan ikään kuin yleisön asemaan, että ”mitä ne odottaisi, pitäisi olla hauskaa, meidän pitäisi tehdä tommosta ja tommosta…”, niin silloinhan harvoin syntyy mitään omaleimaista. Jos tämä kilpailu edistää musiikkiteatterin uudistumista ja tuo uudenkaltaisia ideoita tai toteutustapoja, niin minusta se on silloin täyttänyt tehtävänsä. Ja olisi hyvä, jos pystyttäisiin tekemään juttuja, jotka eivät jäisi pelkästään Suomeen.

NIIN, VIENTI TÄLLÄ SARALLA ON AIKA NOLLAPISTEESSÄ, VAIKKA [JUSSI] PARVIAISELLA OLIKIN SUURIA SUUNNITELMIA CALYPSONSA KANSSA. MISSÄ VAIHEESSA ON ASTORIAN KÄÄNTÄMINEN?

– Ainakin aihe on sillä tavalla eurooppalaisesti kansainvälinen, että siellä ei ole suksia seinää vasten tai lunta maassa, joka estäisi jutun tajuamista. Kyllä meillä on ajatus, että sitä yritettäisiin markkinoida ulkomaille.

LINKOLA HAAVEILI, ETTÄ BERLIINI VOISI OLLA SOPIVA KOHDE …

– Berliini!? Minusta Lontoo voisi olla hyvä … Mutta Linkola hoitaa tätä puolta. Kyllähän suomalaisten kannattaa yrittää musiikkiteatteriakin viedä, kun meillä on nämä menestyneet kapellimestarit ja laulajat.

MITÄ NYT ON TYÖN ALLA?

– Olen kirjoittamassa tarinakokoelmaa, jonka pitäisi tulla ulos ensi keväänä. Sitten kaksi musiikkiteatterijuttua on tilauksessa. Mutta kun runoilemalla ei pelkästään elä, niin suomennostöitäkin joudun tekemään muutaman kirjan verran. Mutta mielenkiintoisista kirjoista oppii kääntäessään paljon. Iskelmiä en taida enää osata tehdä, vaikka niitä on tullut aikanaan tehtyä paljonkin.

ONKO OMA RIMA NOUSSUT?

– Voi kai sitä niinkin sanoa. Ei minulla alkuunkaan ole mitään iskelmiä ja kevyttä musiikkia vastaan. Se on myös sukupolvikysymys, nuoremmat tekee niin paljon itse, että ulkopuolisia tarvitaan harvemmin.

Astorian päärooleissa ovat PIRJO AITTOMÄKI ja HANNA-RIIKKA SIITONEN, ARI-MATTI HEDMAN ja TOM NYMAN, JARI LEPPÄNEN, NINA TAPIO sekä KARI MATTILA. 13-henkistä orkesteria johtaa MARTTI PEIPPO.

Lisätiedot ja näytösaikataulu Lahden Kaupunginteatterin kotisivulta

teksti: Petri Kaivanto