TEOSTO järjesti Elokuvasäätiön auditoriossa vientiseminaarin. Paljon asiaa, hyviä alustuksia. Ainakin allekirjoittaneen mielestä tilaisuudesta muodostui onnistunut: Salissa ei nimittäin pelkästään ”uskovaiset todistaneet toisilleen”. Ulkoministeriökin sai kiitosta monien vuosien isänmaallisesta työstään musiikkielämämme hyväksi, kyseinen taho kun on jo vuosia hankkinut maahamme kansainvälistä lehdistöä kummastelemaan suomalaisen säveltaiteen ihmettä. Savonlinnaa, Kuhmoa ja niin poispäin. Kiitokset löysivät kohteensa ja niinpä ministeriön puolelta YRJÖ LÄNSIPURO vastasi saman linjan jatkuvan ja lupasipa vielä auliisti ministeriön lehdistöosaston kuuntelevan tekijöiden uusiakin ideoita. Hyvä niin.

Toiminnanjohtaja KAI AMBERLA ( FIMIC) hehkutti suomalaisen musiikin erinomaisuudesta: Suomi on musiikin supervalta. Suomi on maailman huipulta, Suomi on musiikin ihmemaa. Amberlan mukaan vielä 1970-luvulla ei voitu käyttää määritelmää, joka tänään on faktaa: käsite suomalainen musiikki on laadun tae! Voidaan puhua brändistä, jolla on aito sisältö ja joka näin ollen aidosti viestii laadusta. Näin eritoten vakavan musiikin puolella. KAIJA SAARIAHO, MAGNUS LINDBERG, EINOJUHANI RAUTAVAARA ja monet muut. He ovat ”tärkeä osa maailman musiikkielämää”. Säveltäjien lisäksi voidaan suitsuttaa myös kapellimestareiden ihmemaasta, eikä pois tule sulkea menestyneitä laulajiamme. Niin ne kansainväliset lehdet kuulemma kirjoittavat. Jälleen, hyvä niin.

***

Suomalaista musiikkikasvatusjärjestelmää ei tule väheksyä. Se on hyvä ja toimiva. Musiikkiopistoja pilvin pimein, ammattikorkeakoulujakin mittava määrä ja kaiken huipulla Sibelius-Akatemia. Tämä rakenne luo hyvät mahdollisuudet niin harrastaa kuin tähdätä korkeaan ammattitaitoon. Myös niin kutsutun kevyen musiikin opetus on nähty tärkeäksi. Jazz- ja kansanmusiikki ovat saavuttaneet jo vuosia sitten salonkikelpoisuuden ja nauttivat yhteiskunnan rahoituksesta. Ansaitusti tietenkin. Musiikin menestystarinaan ei liity mitään salamyhkäistä. Muutamat alan pioneerit loivat suomalaisesta musiikkikoulutuksesta vision, johon saatiin koko yhteiskunta mukaan, niin valtio kuin kunnat. Löytyi poliittinen tahto. Tämä tahto jatkuu, valtaosin myönteisessä ilmapiirissä. Tätä tahtoa on yhteiskunnan panostus edelleen ylläpitää monia musiikkielämän rakenteita: musiikkiluokat, oppilaitokset ja orkesterit sekä niiden toiminnan turvaamiseen liittyvät tilatarpeet, rakennusinvestoinnit. On luotu ”hyvä tuote”, suomalainen musiikki. Olisi aika saada tuo tuote yhä enemmän myös rajojemme ulkopuolelle. Eli on vientiin panostamisen aika.

***

NIKO NORDSRÖM ( BMG Finland, toimitusjohtaja ) kertoi samassa seminaarissa kevyemmän musiikin menestystarinoista. Lisenssisopimuksien määrä maailmalla kasvaa ja muutamat suomalaiset bändit keikkuvat hyvinkin näkyvästi listoilla. Mutta tämän päivän musiikkiviennissä ei kaikissa tapauksissa mahdollisesti ole kyseessä romanttinen, kansallisen Suomikuvan kirkastaminen. Maailma kansainvälistyy, yhtenäistyy ja asioiden tuotteistuessa niistä pyritään luomaan globaaleja hyödykkeitä, joiden kyljestä ei välttämättä etsitäkään ”made in jossakin” -leimaa. Olin vuosia sitten tuottamassa erään autoliikkeen avajaisjuhlaa. Ehdotin baariin yhdeksi juomaksi japanilaista viinaa, sakea. Maahantuojan edustaja, nuori nilsiäläisekonomi kauhistui. Ei missään tapauksessa, sillä Nissan ei kuulemma halua olla mikään japanilaismerkki ( riisikuppi ) vaan teknisesti arvostettu ja tunnustettu maailman tuote. NOKIAN suomalaisuuskin taitaa maailmalla olla hyvin kätkettynä? Entä kevyen musiikin vientituotteemme. Onko Suomi taikasana? Kokemuksesta tiedän, että suomalaisella tangolla on Euroopassa (esimerkiksi Ruotsi, Belgia ja saksankielinen Eurooppa) ystäviä, joilta tuotteen suomalaisuutta ei ole piilotettu. Brändi on nimenomaan suomalainen tango. Kaiketi AKI KAURISMÄEN elokuvat tunnetaan suomalaisina. Mutta miten on HIM ja muut alan todelliset menestystarinat, miljoonien massojen haluamat tuotteet? Nordström kertoi mielenkiintoisen tarinan. Musiikin valmistusprosessin aikana saattaa esille pompahtaa kysymys: eihän tämä vain kuulosta suomalaiselta? Jos vastaus on että ei, voi tuontantotiimi huokaista helpotuksesta. Kansainvälinen menestys saattaa olla sittenkin saavutettavisssa. Hyväkö niin?

JANI UHLENIUS