Ammattitaitoa ja assosiointia sopivassa suhteessa

Anna Kuoppamäki Haastattelu

Ammattitaitoa ja assosiointia sopivassa suhteessa

Sukunimeen Kuoppamäki liittyy luonnikkaasti parikin asiaa: vankka ammattitaito ja luontainen musiikillinen lahjakkuus.

 

Anna ei tee poikkeusta tästä kaavasta, mutta tunkeutuu tajuntaan voimakkaasti omalla tyylillään, omalla jutullaan. Annan luovan persoonan kehittymistä lauluntekijänä voinee nautinnolla kuulla Wilma-yhtyeen uusimmalta levyltä, joka julkaistaan huhtikuussa.

Mistä yhtyeesi nimi Wilma tulee?

Aikoinaan, kun bändiä perustimme, piti keksiä joku hyvä ja kaunis nimi. Eli, rakkaalle lapselle tahdoimme antaa kauniin nimen.

Miten luonnehtisit edellisiä levyjänne? Onko työtapasi muuttunut tämän uuden levyn kohdalla jotenkin?

Teimme kitaristi Hans Byxorin kanssa hyvin pitkälle kahdestaan edellisen, kolmannen levymme ”Suuri Valkea” (1996, BMG). Rytmiosasto oli pitkälle ohjelmoitua, käytimme näitä ohjelmointiheeboja Pekka Witikkaa ja Johnny Lee Michaelsia apunamme. Voisi sanoa, että ”Suuri Valkea” oli jonkinalainen koneiden ja käsityön synteesi. Tämä uusi, huhtikuussa julkaistava levy poikkeaa tekotavaltaan täysin edellisestä. Sitä voisikin kutsua bändilevyksi.

Ketkä ovat olleet mukana tekemässä tätä uutta levyä? Ja voitko jo paljastaa levyn nimen?

Levy ilmestyy huhtikuussa. Sen nimeä ei ole vielä päätetty. Tämän levyn kanssa olemme kokeilleet toisenlaista lähestymistapaa. Tätä voisi kutsua bändi-levyksi: mukana ovat Anssi Sopanen (dr), Marko Nyberg (b), Pauliina Kateisto (kb), Hans Byxor (g) ja minä. Studiossa säätivät lisäksi äänittäjät Jyrki Tuovinen ja Jukka Puurula sekä tietysti levyn tuottaja Jussi Jaakonaho.

Miten kirjoitat laulusi? Ja kuinka sovitukset syntyvät?

Teen suurimman osan lauluistani piano ja nainen ­pohjalta. Pianohan on mun soitin. Pyrin tekemään laulut valmiiksi asti: melodian, soinnut ja tekstin. Sävellysprosessin teen mieluiten yksin – tarvitsen siihen tilaa ja rauhaa. Useimmiten meillä on selvä työnjako: minä teen biisit ja Byxor sovittaa. Kumpikin ikäänkuin hoitaa oman tonttinsa. Meillä on hyvin symbioottinen työsuhde, ja tämä on toiminut erinomaisesti tähän asti.

Suhtaudutko lauluntekoon työnä vai oletko ns. inspiraatio-ihmisiä?

Kyllä mä olen lähinnä luonnonlapsi, mitä tulee laulutekoon. Olen joskus yrittänyt pakottaa itseäni siihen, mutta en pysty. Mieluiten teen niin, että kerään jatkuvasti raakamateriaalia: laitan asioita, melodianpätkiä, tekstinpätkiä muistiin ja/tai nauhalle. Keräilen pikkuhiljaa tämmöistä kirjastoa ­ ja kun materiaalia on enemmän kasassa, istun alas ja valikoin siitä lauluaihioita pohjalta ”tuo toimii, tuo ei”. Mulla on kyllä huono taipumus hieroa biisejä loputtomiin, pyöritellä ja käännellä ja väännellä …

Tuosta pitikin sinulta kysymäni … sinähän olet musiikin maisteri… Lisääkö tieto popsäveltäjän tuskaa?

Ei oikeastaan. Mulle biisintekoprosessi on hyvin intuitiivinen prosessi. Mä en juurikaan analysoi, vaan pelaan ennen kaikkea vaiston ja kuulokuvan pohjalta. Vaikka musiikkia olenkin opiskellut aikalailla, voin sanoa, etten ole kovin teoreettinen ihminen. Olen ottanut sävellystunteja Sibiksessä vuoden verran, ja sen voin kyllä myöntää, että opin tiettyjä asioita sävellyksen loppuhionnasta. Ennen tein usein niin, että heitin koko biisin roskiin, jos siinä oli jokin kohta, joka ei ottanut toimiakseeen. Nyt mietin, kuinka voisin muuttaa tuon kohdan, ettei suuri työ menisi kokonaan hukkaan. Jaksan nykyään vääntää biisiä sinnikkäämmin … kunnes olen tyytyväinen.

Miten suhtaudut musiikkikoulutukseen, nimenomaan biisintekijänä? Onko se etu vai haitta?

Ei kai koulutuksesta koskaan ole haittaa, vaikka perusmusikaalisuus onkin kaiken lähtökohta. Mun mielestä on olemassa vain hyvää ja huonoa musiikkia, oli tyylilaji sitten mikä tahansa. Musiikin kanssa tekemisissä oleminen muodossa tai toisessa käsittääkseni vain lisää hahmotuskykyä ja helpottaa siten ehkä biisintekoakin. Popbiisihän on hyvin pieni ja suppea formaatti: lauluntekijän on lyhyessä ajassa sanottava se oleellinen. On ihan eri asia rakentaa jotakin musiikillista kaarta vaikkapa 10 minuuttia, kuten klassisessa musiikissa. Kolmen minuutin kristallihelmi ­ se vaatii taitoa…

Mitä lauluja nostaisit itse tuotannostasi? Onko sulla lempilauluja tai erityisiä onnistumisia?

No ­ rehellisyyden nimissä ­ tämä uusin levy on varmasti tähänastisesta tuotannostani paras. Se liittyy kasvuun musiikintekijänä. Tekstintekijänä olen etsinyt suorempaa ilmaisua. Mullahan on ollut taipumusta tämmöiseen maalailuun ja runollisuuteen. Nyt sanon asioita suoraan, niiden oikeilla nimillä ­ olen koettanut välttää menemästä kielikuvien taakse.

Miten muuten suhtaudut riimeihin, muotoon? Jotkuthan ovat tässä aika tarkkoja …

Mulle riimit eivät ole tärkeitä, vaan se, että teksti kuulostaa hyvältä laulettuna, ja että asia, sisältö tulee kuulijalle selväksi. Mulla taitaa olla aika paljon ns. puoliriimejä: perusteluni on kuitenkin, että itse asiaa ei saa hämärtää riimiin pakottamisella. Muudi on tärkeämpää kuin riimi. Toisaalta mulle on myös tärkeää, että tietty tyyli säilyy biisin läpi alusta loppuun. Ja tämä taas on hyvin biisikohtainen asia. Laulun sisältö ja tunnelma ratkaisevat hyvin paljon.

Olen joskus ajatellut, millaista on luoda omaa uraa perheessä, jossa on liuta lahjakkaita musiikki-ihmisiä… Kannustatteko toisianne?

Mä olen niin kasvanut musiikkiin. Tavallaan olen pitänyt musiikin tekemistä itsestään selvyytenä. Tosiaankin: esimerkiksi levynteko sellaiselle, jolla ei lähipiirissä ole muusikkoa/lauluntekijää, saattaa olla ihan erilainen juttu. Mä olen aina ajatellut, että ”tätähän tää on …”. Meidän perheessä on ollut äärimmäisen helppo jakaa asioita ­ olen saanut paljon tukea ja ymmärrystä. Kyllä tämä on ehdottomasti ollut ennen kaikkea voimavara.

Missä vaiheessa tiesit, että sisälläsi asuu lauluntekijä?

Tuohon edelliseen liittyen … mulla oli kauhea vastareaktio tuohon musiikkiuraan joskus 17-18 ­vuotiaana. Ajattelin, että minusta ei ainakaan tule muusikkoa … menen oikikseen ja teen jotain ihan muuta. Musiikki tuntui liian itsestään selvältä valinnalta. Parin vuoden kuluttua totesin kuitenkin, etten mitenkään voi elää ilman musiikkia, se on erottamaton osa minua. Mun oli vain löydettävä oma musiikkillinen juttuni, oma polkuni.

Annan Wilma-yhtyeen uusinta levyä voi maistella siis huhtikuussa. Ohessa vielä ihastuttavan lauluntekijän diskografia: lukijat löytänevät mieluisia lauluja myös näiltä levyiltä. Onnea , menestystä ja pitkää ikää Anna K. !


Lautalla -albumi 1992, single Lautalla ja Kupla (EMI)
Claudius -albumi 1993, single Claudius (EMI)
Suuri Valkea -albumi 1996, singlet Suuri valkea, Pahanilmanlintu, Kuu ja Pieni kauneus sekä kuriositeettina uusi koneistettu versio Lautalla-kappaleesta. (BMG)
 
Uusi albumi siis huhtikuussa 2000.
Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 1/2000

Selaa lehden artikkeleita