Musiikintekijät -logo

Alussa oli Fazer

Alussa oli Fazer

Fazer on Suomen musiikkielämän keskeisiä käsitteitä ja historian siivet havisevat jopa 106 vuoden takaa. Kuinka ’Fasusta’ kasvoi kaikki musiikkielämän osa-alueet kattava konserni?

Karl Fazerilla oli makeistehdas, mutta hänen veljensä Konrad ja Edvard Fazer perustivat 1890-luvulla konserttitoimiston, musiikkikustantamon ja musiikkikaupan. Kaikki alkoi yrityskaupasta: Konrad Fazer ja liikekumppaninsa R. E. Westerlund ostivat alkuperäisen omistajan kuoleman jälkeen Anna Melanin musiikkikaupan vuonna 1897. Seuraavana vuonna he aloittivat kustannustoiminnan. Ensimmäinen julkaisu oli Suomen tuon ajan suosituin sävellys, Fredrik Paciuksen Kaarle-kuninkaan metsästys. Edvard Fazer keskittyi konserttitoimistoon, joka vietiin kaupparekisteriin 1903. Edvard perusti myös Kotimaisen oopperan 1911. Laitos toimii edelleen, vuodesta 1956 lähtien nimellä Kansallisooppera.

Konrad Fazerin tyttärenpoika Roger Lindberg astui konsernin johtoon 1940. Lindberg perusti pianotehtaan, osti Landolan kitaratehtaan sekä perusti Finnlevyn. Näin Fazer-konserniin kuuluivat jo kaikki musiikkialan sektorit. Nimi Musiikki Fazer otettiin käyttöön 1960.

Musiikki Fazerin kasvu perustui paljolti erilaisten yritysten liiketoimintojen ostamiseen, mikä toi uusia toimintoja mukaan. 1970- ja 1980-luvuilla Fazer hankki omistukseensa useita kustannusyhtiöitä ja yksittäisiä katalogeja. Taidemusiikkipuolella laajennuttiin Skandinaviaan: yhtiö osti Nordiska Musikförlagetin. Tarkoitus oli synnyttää pohjoismainen vaihtoehto monikansallisille viihdekonserneille.

1988 Roger Lindberg halusi varmistaa Musiikki Fazerin pysymisen riippumattomana ja itsenäisenä suomalaisena yrityksenä. Lindberg myi enemmistöosakkuutensa sukulaisilleen ja MF-Investille, joka oli Fazerin ja Hartwallin sijoitusyhtiö. Lindberg jäi itse vähemmistöosakkaaksi. Kaikki omistajat lupautuivat säilyttämään Musiikki Fazerin kotimaisena yrityksenä. Kansallisen instituution tulevaisuuden piti olla turvattu.

Joutuminen isojen poikien käsiin

1990-luvulla Fazerin konserttitoimisto erotettiin omaksi yksikökseen ja se toimii edelleen maamme suurimpana konserttiagentuurina. Musiikkikaupan ja kustantamon kohtalo oli tylympi. Musiikkiala oli oudon makuinen makeis- ja limonaditehtailijoille. Tulosta piti syntyä nopeasti. 1990-luvun lamavuosina hermot pettivätkin. Musiikinkustantamisen aikaperspektiivi on pitkä, ja usko musiikkibisnekseen kuihtui. Roger Lindbergin vastustuksesta huolimatta uudet omistajat myivät koko Musiikki Fazerin eteenpäin amerikkalaiselle mediajätille 1993.

F-Musiikin toimitusjohtaja Erik Stenros ja F-Kustannuksen toimitusjohtaja Kai Airinen muistelevat Warnerin hankinnan seurauksia.

Stenros: Warneriahan kiinnosti vain levy-yhtiö ja kustannustoiminta. Pikkuhiljaa hankkiutuivat eroon kaikesta muusta. Ensiksi lähti kerho.

Airinen: Time-Warnerhan on hankkiutunut jo eroon tästä perusbisneksestäkin, eli myynyt Warner Musicin, jonka tytäryhtiö Warner/Chappell on ollut.

Stenros: Katseilla seurattiin kuinka ensin oli Warner, sitten Time-Warner, sitten siitä tuli Time-Warner-Turner, sitten Time-Warner-Turner-AOL. Isot pojat järjesteli ja me vaan katsottiin mitä lukee palkkakuitin yläreunassa, missä sitä ollaan duunissa.

American Online ja Turner ovat nykyisestä Time-Warnerista jo pudonneetkin.

Fazer onnistui siinä missä Warner ei

Suurimmillaan, kun yhtiöön kuuluivat myös Landolan kitaratehdas ja Fazerin pianotehdas Pornaisissa, työntekijöitä oli seitsemän ja puolisataa. Monipuolinen yhtiö kattoi kaiken laidasta laitaan. Kuvio lienee ollut ainutlaatuinen kansainvälisestikin?

Stenros: Ei tämän tapaista konstellaatiota ole missään, se oli niin monipuolinen. Musiikkikustantamo ja levy-yhtiö toki voi olla. Mutta meillä oli lisäksi soitinmyynti, levyjen vähittäiskauppaa, postimyyntiä

Airinen: Eli juurelta ihan valmiiksi asti, jopa jakelukanaviin, koko repertuaari.

Stenros: Siitä lähtien, kun joku kirjoittaa teoksen paperille, siihen että se tuli valmiina levynä tai kirjana kauppaan ja myytiin asiakkaalle. Koko putki ­ plus myytiin soittimia, joilla soitettiin studiossa. Ja se studiokin meillä oli.

Airinen: Voisiko sanoa niin, että Fazer oikeastaan onnistui siinä mitä Time-Warner yritti, mutta on jo perääntymässä? Se kuitenkin osattiin täällä takavuosina. Se oli hieno kuvio.

Teksti ja kuvat: Juha Kaarsalo

Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 2/2004

Selaa lehden artikkeleita