Ako Kiiski Fender Precision -bassonsa kanssa on studio-orkesterien vakiokalustoa niin Voice Of Finland, Vain elämää kuin Tanssii tähtien kanssa -ohjelmissa. Näissä Kiiski on joutunut omaksumaan liukuhihnalta satoja biisejä, usein hyvinkin tiukalla tahdilla.

SuomiLOVEn toinen tuotantokausi starttasi marraskuussa. Ohjelmasarja on ollut huikea menestys, joka on aivan uudella tavalla nostanut pääosaan itse laulut. Ohjelman suunnittelussa mukana ollut Kiiski on ylpeä Ylen mittavasta satsauksesta ja tietenkin ohjelman saamasta huomiosta.

”SuomiLOVE on poikkeuksellinen musiikkiohjelma, sillä tällä kertaa keskiössä ei ole artisti vaan kappaleet. Vieraina on myös hirveän iso määrä artisteja, mikä on hieno voimavara ohjelmalle.”

SATA SUOMALAISTA LAULUA saa oman slottinsa ja tarinansa tuotantokauden aikana. Näkyvyys on lauluntekijöiden kannalta poikkeuksellinen. Sovituksista vastuussa oleva Kiiski ei tietenkään urakoi sataa sovitusta yksin, vaan delegoi työtä luottomiehilleen. Toisinaan hän käyttää originaalisovituksia.

”Vastuullani on organisoida, että ne kappaleet toteutuvat. Osa sovituksista tehdään artistin kanssa yhdessä, joskus sovelletaan hyvinkin levyversiota mukaillen. Bändi on minun nimissäni, mutta esimerkiksi Jukka Eskola tekee kaikki torvisovitukset.”

Toinen luottomies on Osmo Ikonen, joka on Johanna Iivanaisen ohella toinen orkesterin solisteista.

”Jukka ja Osmo ovat tärkeimpiä apureitani. Osmo on todellinen runsaudensarvi. On lajeja jotka ovat hänellä niin hyvin hallussa, että olisi tyhmää jättää käyttämättä häntä hyväksi. Esimerkiksi kun eka tuotantokaudella tehtiin soul–gospel-versio Nylon Beatin Teflon Lovesta, annoin pallon suosiolla hänelle. Se on niin luontevaa Osmon kamaa, joka soi hänen päässään heti.”

Jokainen bändin jäsen tuo oman lisävärinsä lisävärinsä tyylillään, usein lennosta sovittaen.

”Kaikkea ei todellakaan tarvitse kirjoittaa koska ollaan soitettu paljon yhdessä. Tyyliseikat puhutaan läpi ja sovitaan instrumentaatio.”

LOVE-BÄNDIN vakioavustajiin on kuulunut myös gospelkuoro Higher Ground johtajanaan Hanna-Maria Helenius.

”Hanna-Maria tekee kuoroarrit itse. Totta kai me puhutaan ne ensin läpi, mutta näin on viisainta koska hän tuntee kuoronsa.”

Jousisovitukset Kiiski on delegoinut suurilta osin muille. Sovittajina ovat toimineet muun muassa Anssi Växby, Ahti Marja-aho, Markku Johansson, Marzi Nyman ja velipoika Jarkko Kiiski. Joskus työ on tehty jo valmiiksi niin, ettei uusi sovitus ole tarpeen.

”Usein käytetään alkuperäistä jousisovitusta jos sellainen on. Henrik Perelló oli tehnyt Sydämeeni osuman sait -originaaliteokseen viulusovituksen, jota ei ollut mitään järkeä lähteä muuttamaan.”

UUDEN TUOTANTOKAUDEN kappalevalikoimaan kuuluu Sielun veljet -klassikko: Rakkaudesta. Sen jousisovitus oli Marja-ahon käsialaa. Sovituspohdinnoissaan Kiiski päätyi käyttämään jousisovitusta uuden sovituksen pohjana.

”Rakkaudesta on niin jykevä biisi Sielun veljien ja Ismo Alangon tulkitsemana, että halusin lähteä päinvastaiseen suuntaan. Laulajaksi ajattelin heti Johannaa. Mietin miten lähtisin sovitusta käsittelemään. Marja-ahon jousisovitus oli niin hieno, että jätin sen sellaisenaan. Muun sovituksen rakensin täysin uusiksi, sellaiseksi että Johannan on luontevaa olla kappaleen kanssa.”

Joka jaksolla on tarkka rakenteensa. Yhdessä jaksossa on kaksi artistin yllätysvetoa ja yksi supistetun Love-bändin yllätysveto. Nämä tapahtuvat milloin missäkin: kahvilassa, laivan kannella, Linnanmäellä tai jopa ihmisten kotona. On nähty Happoradio soittamassa kahvilan edustalla Puhu äänellä jonka kuulen -lauluaan tai Love-bändi vetämässä Bogart Co:n Princess-hittiä riemastuttavana bluegrass-versiona itsensä Ressun fiittaamana. Studioon jää kuusi ja puoli sovitettua biisiä.

”Puolikas biisi tulee siitä, että jakson viimeinen biisi on flashmob. Sen alkupuoli aloitetaan jossain muualla ja loppu esitetään studiossa”, selventää Kiiski.

Laulujen lisäksi pääosissa ovat tavalliset ihmiset ja heidän tarinansa, jotka nivoutuvat lauluihin.

Yksi ensimmäisen tuotantokauden koskettavimmista tarinoista kehkeytyi Jarkko Martikaisen Valssi tanssitaidottomille -laulun ympärille. Se on soinut Katrin ja Ernon rakkaustarinan soundtrackissa, ja Katri halusi järjestää yllätyksen tulevalle aviomiehelleen. Tämä luuli tulevansa Kittilän Marian kappeliin häiden harjoituksiin, mutta pääsikin harjoittelemaan häävalssia Jarkko Martikaisen esityksen tahtiin. Viimeistään loppusäkeiden aikana on varmasti useammassakin kotikatsomossa itketty vuolaasti: Alku kangerrella saa jos loppu kaunis on. Lihaksiston rappeuttava MS-tauti on vienyt Ernon jo pysyvästi pyörätuoliin, joten tanssiaskelia hän ei pysty ottamaan.

Myös paljon nähneelle Kiiskille kappale oli isosta sumasta poikkeuksellinen.

”Näin Martikaisen soolovedon monia kertoja ja silti oli vaikeaa olla liikuttumatta, kun soitimme sen sarjan päättävässä koostekonsertissa. Yritin kovettaa itseni ja keskittyä vain musiikkiin mutta en pystynyt. Silmäkulmat kostuivat väkisinkin”.

TEKIJYYTTÄÄN Kiiski haluaa pitää yllä, vaikka laulunkirjoittaminen meinaakin soittokiireiden vuoksi jäädä paitsioon. Perheellinen mies saa sävellysrauhan kivenheiton päässä Lauttasaaren kodistaan olevalla työhuoneellaan, missä on hyvin varusteltu työhuonestudio.

”Koen, että minulla on tarvetta ja halua tehdä musaa. Joskus olen pitänyt jopa biisintekopäiviäkin, mutta nyt siihen ei ole ollut mahdollisuutta. On ollut niin paljon kaikkea soittohommaa”, Kiiski toteaa, vaikka vakuuttaa olevansa tyytyväinen työtilanteeseensa.

Toisaalta biisejä ei ole paljoa pyydeltykään. Co-write on liittynyt tuotantoihin.

”Elämä on aika projektikohtaista. Itselleni sopii hyvin, jos siihen liittyy biisien tekeminen konkreettisesti. Silloin se on tosi palkitsevaa. Tuotin Jore Marjarannan kolme ensimmäistä levyä. Tehtiin sävellyksiä yhdessä, tein puuttuvia osia kappaleisiin ja jopa kokonaisia biisejä. Noin se menee luontevasti, että on projekti mihin minua tarvitaan. Jos pystyn auttamaan niin mielelläni autan.”

TV-TUNNUSMUSIIKKIEN säveltämiseksi sen sijaan työtilauksia on tullut. Niihin Kiiski valmistautuu huolella.

”Tuotantoyhtiössä suunnitellaan työryhmän kanssa mitä tunnarilla halutaan kertoa. Useimmiten sisällöstä on tiedossa vähintäänkin jonkinlainen tiivistelmä. Aina toki helpottaa, jos on nähtävissä jo jotain kuvattua materiaalia. Usein on ollut käytettävissä jonkinlainen raakaversio kuvatunnarista. Silloin on helpompaa selvittää toivottu tempo ja mitta. On myös helpompaa päästä lähemmäksi oikeaa tunnelmaa.”

Oikean tunnelman löytäminen ja ohjaajan ajatuksien tavoittaminen voi joskus olla vaikeaa. Toisinaan synnytykset ovat kivuliaita.

”Joskus asiat loksahtaa nopeasti paikalleen ja toisinaan on tehty useita versioita ennen kuin on päästy toivottuun lopputulokseen – aivan samoin kuin muussakin musiikissa.”

PÖYTÄLAATIKKOON Kiiski ei kuitenkaan myönnä iskevia tunnarinalkuja väsäävänsä. Työ etenee painollaan ja vaatii oman aikansa. ”Hyvän tunnarin teko on haastavaa. Lyhyeen 20–40 sekunnin kestoon pitäisi saada mahdutettua kuvan kanssa etenevä tarina. Parhaimmillaan ihmiset tunnistavat ensi sävelistä mistä ohjelmasta on kyse.”

Trumpetilla ja pianolla aloittaneen muusikon musiikillinen herääminen käynnistyi isän vaikutuksella.

”Kun olin 13-vuotiasa sanoi isäni, että ’opettele pikkasen soittamaan bassoa niin voidaan käydä yhdessä keikoilla’. Isä soitti haitaria ja broidi rumpuja. Kyllä me joku keikka tehtiinkin. Sillä tiellä olen vieläkin”, Kiiski muistelee.

”Olin tietenkin musasta ollut innostunut jo pitkään, mutta basso oli se soitin joka laukaisi sen tilanteen. Ei siinä kauaa mennyt kun keikkoja rupesi olemaan ja huomasin olevani teatterissa soittamassa. Sain tienestiä muusikkona, mikä oli tietenkin siistiä.”

Isän levylautasella soi usein jazz. Ensimmäinen isosti kolahtanut levy oli kuitenkin isoveljen kotiin kantama. Se saneli suuntaviivat, mille Kiiski kumartaa vieläkin. ”Kolme vuotta vanhempi broidini toi Earth, Wind & Fire -lp:n miltä kuulin September-biisin. Se oli iso potku.”

Biisejä syntyy kun aikaa on, vaikka oman levyn tekeminen ei vielä ole tuntunut ajankohtaiselta. Luontevin työkalu on piano, vaikka kitarakin käy. Valinta tosin vaikuttaa materiaaliin.

”Olen todella huono kitaransoittaja, joten tyyli riippuu siitä sävellänkö kitaralla vai pianolla. Pianolla tyylini menee heti amerikkalaisemmaksi, mutta kitaralla – johtuen erittäin rajoittuneesta soittotaidoista – mennään heti brittipopin linjoille.”

Tekstissä mainittujen laulujen tekijätiedot
Valssi tanssitaidottomille, säv. & san. Jarkko Martikainen
Puhu äänellä jonka kuulen, säv. M. Haapasalo – A. Tykki, san. A. Tykki
Princess, säv. & san. Esa Mäkelä (Ressu Redford)
Rakkaudesta, säv. ja san. Ismo Alanko
September, Maurice White – Al McKay – Allee Willis

Tv-tunnusmusiikit (säv.)

SuomiLOVE

Yhdessä Ville Nurmen kanssa mm:
Hertan maailma, Ikuisesti nuori, Hittikärpänen, Ylläs, Itämeri, Kylä ilman naisia, Finnautti, Biisikärpänen, Avara ihmisluonto

Albumeita

Lasten aarteita – Rakastetuimmat kehtolaulut ja iltasadut (2012)
Tuotanto ja sovitukset, Kiisken suunnittelema konsepti voitti lastenlevy-Emman 2013

Hertan maailma (2009)
Sävellykset ja tuotanto Ville Nurmen kanssa (san. Niina Veittikoski)

Jore Marjaranta: Värit (2003), Aika palaa (2001), Eteenpäin (2000)
Tuottaja & co-write-säveltäjä

Basistina

Soittanut mm. seuraavien artistien bändeissä: Vesa-Matti Loiri, Juha Tapio, Johanna Kurkela, Lenni-Kalle Taipale, Sami Pitkämö, Jore Marjaranta, Ben Granfelt Band, Guitar Slingers ja Riki Sorsan Leirinuotio-orkesteri.