Aulis sallinee hyvän yhteistyön – US Music Force Hits Finn – Genre-mantraa vakavina

Selvis 15-vuotta sarjassa liikumme loppuvuodessa – 88. Kuten viime jaksosta muistamme, Teoston puheenjohtajakysymys saatiin päätökseen värikkäiden käänteiden jälkeen: Aulis Sallinen saapui tähdittämään sarjaamme.

Vapaasti tulkiten kirjoittajia: Selvis-numerossa 4/88 (20.9. 88) toiminnanjohtaja A. FUHRMANN toteaa tyvenen koittaneen myrskyn jälkeen ja vastoin epäilyksiään Sallisen osoittaneen syvällistä perehtymisen tahtoa tekijänoikeusalan kysymyksiin. Arthurin jutussaan tarkastelema kysymys koski tilitystyöryhmän (ja sen alaisen konserttiraporttityötyhmän) suuntaviivojen määrittelyä ja nk konserttikertoimien määrittelyä tilityksen pohjaksi. Perusprinsiippinä läpi linjan kulkee ajatus, että tilityksen on vastattava perintää. Ajan uusina tuulina olivat massatapahtumat, uudet tapahtumarahoituksen muodot (mm.sponsorointi). Paljastui myös totuus, että eniten tilitettävää sisään tuovat kevyen puolen (nk. jäähalli-) konsertit, joten konserttityöryhmä ehdottikin näitä korkeimpaan tilityskerroinluokkaan. (Niin ja mekaanisen musiikin pakkosyöttö jne.)

Johan Pomppas

Lehdessä julkaistiin (kustantajan ja kirjoittaja TEUVO SUOMISEN luvalla) Veronmaksaja-lehdessä ollut, jäsenistöä kylkikosketuksella sivuava artikkeli ’Kulttuurityö verottajan kourissa’. Artikkelissa käsiteltiin ’ammatiharjoittamisen kohtuullisia kulukorvauksia, vaihtelevia käytäntöjä verotoimistoittain sekä hyöty- ja huvimatkojen ja -hankintojen välistä välimereen piirrettyä viivaa. Artikkelissa yhtenä ratkaisuna tekijän kannalta tarkastellaan, tuolloin ei vielä niin yleistä mallia, ’yhtiöittää’ taiteellinen toimintansa – tarkoittaen tietenkin puitteita sen harjoittamiseen.

Ja Jusssin Takit (johan pomppas), ilmoitus Selviksessä: Seminaari Musiikintekijöille, järj. musiikkikustantamo Taurus. Vieraana suuri haukkaus ameriikanpiirakkaa; parikymmentä legendaarista hittinikkaria LEIBER & STOLLERISTA PAM PHILLIPS OLANDIIN, säveltäjiä, sanoittajia, kustantajia. Elvis tarjoutui maksamaan jäsenilleen osallistumismaksusta puolet. Mikähän routa noin lihavat porsaat Suomeen ajoi?

Selvis 5/88

Jatkoa (loikaten) suoraan edelliseen. Otsikolla ’Tähdet laskeutuivat Helsinkiin’ em. seminaarista (Helsinki Music Seminar ’88) raportoi A. Fuhrmann. Kyseessä oli siis amerikkalaisten hittinikkareiden ja kustantajien delegaatio matkalla Neuvostoliittoon, Moskovaan solmimaan yhteistyösopimuksia.

Yleisenä ilmiönä tekijöiden kannalta, AF tykönään havaitsee höyryn aina tiivistyvän samaan muotoon. Fuhrmann lainaa saksalaista sananlaskua ’Es wird überall mit Wasser gekocht’ (kaikkialla keitetään vedellä). Edellinen riitti Fuhrmanille yleiseksi arvioksi itse poppikoneen toiminnasta – hän (myös) edunvalvontamiehenä nostaa esiin amerikkalaisen esityskorvauskäytännön kimuranttisuuden.

Radioasemien maassa raportointi tapahtuu esimerkkiotannoin muutamilta asemilta, jotka yleistetään (sikäli kun kappaleet ovat tunnistettavissa). Ristikkäisten järjestöjen maassa saattaa myös käydä niin, että eri järjestöihin kuuluvista, esim sanoittajista ja säveltäjistä vain toinen pääsee nauttimaan tilityksistä. Näin siis piilaksossa vielä v.88.

Vuoden loppu näyttää olleen yhteistyön ja suvannon aikaa edunvalvonnan eri toimijoiden kesken. Puheenjohtaja DONNERkin kiittelee Teoston, Sallisen johdolla hyvin käyntiin lähtenyttä työtä. Uudessa genre-työryhmässä ELVIStä edustivat ’konkari Arthur Fuhrmann ja uusi tulokas EERO LUPARI (varamiehenä JAAKKO SALO). Niin tässä kuin mekaanisten- ja huvikorvaustyöryhmien (joissa myös ELVIS-edustus) työt edistyivät hyvin.

Jäsenkokous pidettiin Laulumiehissä 24.10. Siitä kirjoittanut Fuhrmann totesi osallistujamäärän (20) olleen varsin vähäisen. Johtokuntaa täydennettiin ’lähinna nuorempaa polvea ja rockaluetta edustavalla’ JANNE LOUHIVUORELLA. Toinen tärkeä asia oli sopimukseton tila äänilevyalalla, sovittamisen osalta. Vaihteluväliä esintyy nk täydellisestä sovituksesta ’komppilappuun’ ja näkemyseroja Suomen Muusikkojen Liiton kanssa siitä kuinka paljon studioselittelyä riittää muusikoiden nostamiseen krediitteihin (oikaisten tulkittu).

Otto Donnerin uutisoitiin nimetyn tekijänoikeusneuvoston varajäseneksi.

Muuttuuko individuaali kollektiiviseksi?

Otsikolla Otto oli alustanut ESEK/LUSES seminaarissa ja alustus julkaistiin Selviksessä. Alustuksessaan Otto spekuloi ja vertailee ongelmia joita syntyy, kun tekijöiden yhteenkerätyistä tekijänoikeusmaksuista jaetaan rahaa järjestöille myönnettäväksi kollektiiviseen käyttöön. Ulosvetona kolme Oton havaitsemaan vääristymää: huonoimmillaan (ESEK/LUSES) jakojärjestelmä on tulonsiirtomekanismi joka hyödyttää jo mainetta ja kunniaa (ja usein myös kuponkirutiinit halitsevia) tekijöitä, toiseksi em säätiöistä on tullut osin valtionhallintoa korvaavaa apurahaorganisaatiota. Kokonaisuuden sisällä tarvittaisiin laatu- ym kriteereitä nimenomaan taidepoliittisin perustein.

Kolmantena jarruna Otto näkee näidenkin säätiöiden toiminnassa koko kotimaisen musiikin kenttää nimittävän antagonistisen asetelman (kevyt-vakava, luova-esittävä, uusi-vanha jne) ja tämän sisällä yhteisöjen vain omaan pilliin puhaltamisen. Tämä asetelma johtaa usein siihen, että sorrutaan helppoihin ja itsestäänselviin ratkaisuihin – pönkitetään vallitsevaa kulttuurihegemoniaa.

Hyvä ja huono konkka

Kopioston toimitusjohtaja TARJA KOSKINEN selvitti artikkelissaan korvausten tilitysperiaatteita lähinna radio- ja tv-ohjelmien jälkikäytön osalta.

Ja sitten tuleekin ajan kestoteemaa: A. Fuhrmann lähettää otsikolla ’Tekijöiden asialla’ terveisiä JARMO SERMILÄLLE, josta hän oli saanut pitkäaikaisen keskustelukumppanin (Teostorynkin sivuilla). Aiheena Ajan Suuri Teema: Teoston genreluokitus, ammattilaiset vs amatöörit (sekä asiakkuus-jäsenyys). Arthurin viestiä metaforan kautta tiivistäen: Taiten pantu sahti (ja ehkä vielä siitä hartaudella tiputettu*) pesee tammitynnöriin roiskaistun ja korkki auki unohtuneen – ihan vaan noin prosessin, kokemuksen, oivalluksen ja mielihyvän tasolla.

Pähkinäsakset avasivat johtokunnan uuden jäsenen Janne Louhivuoren taustoja, joissa harrastuksikseen sukellusveneet, tenniksen, laskettelun ja tähtitieteen ilmoittanut Janne ilmoitti haaveikseen päästä saksalaisella VII c -luokan sukellusveneellä sataan metriin ja nähdä oikea UFO. No, haaveista on tullut totta: Janne on päässyt arthur-luokan u-bootilla syviin vesiin ja törmännyt Ufoon**.

TAITT.HUOM. 

*Muistamattomille: Glögiaikanakin alkoholi höyrystyy 78°

**Muistamattomille 2: musiikintekijä Ufo Mustonen.

teksti: Pekka Nissilä