Yle, miksei Elämäni biisi -ohjelmassa näy oikeat tekijätiedot asianmukaisesti esityksen yhteydessä?

Kaija Kärkinen, Musiikintekijöiden hallituksen puheenjohtaja. UUTINEN

Yle, miksei Elämäni biisi -ohjelmassa näy oikeat tekijätiedot asianmukaisesti esityksen yhteydessä?

Suomen Musiikintekijöiden hallituksen puheenjohtaja Kaija Kärkinen kirjoitti kirjeen Ylelle. Kirjeessä kysytään, miksei Elämäni biisi -ohjelmassa kappaleiden oikeat tekijätiedot näy asianmukaisesti esityksen yhteydessä.

Lue kirjeen lopusta myös Ylen luovien sisältöjen johtaja Ville Vilénin vastaus kirjeeseen.

 

Arvoisat Elämäni biisi -ohjelman tekijät ja Ylen vastuulliset henkilöt!

Olen Suomen Musiikintekijät ry:n hallituksen puheenjohtaja, ja kirjoitan koko hallituksen puolesta.

Aiheena on Elämäni biisi, joka yksimielisen raatimme mukaan on loistava musiikkiohjelma, ehkä parasta, mitä tällä hetkellä on tarjolla. Ohjelmassa on kansainvälistä tasoa oleva orkesteri, jolta taittuvat kaikki tyylilajit. Solistit ovat huikean ammattitaitoisia. Sovitukset tekevät suurta kunniaa jopa jo hieman unohdetuillekin kappaleille ja nostavat ne uuteen arvoonsa tässä ajassa. Ohjelman juontaja Katja Ståhl on ohjelman sielu, joka saa vieraistaan esiin uusia puolia ja inhimillisiä tarinoita lämpimän, mutta terävän huumorinsa kautta.

Mutta. Koko jäsenistömme sekä useat läheisistämme ja ystävistämme ovat hämmentyneinä lukeneet alkavan musiikkiesityksen aikana tv-ruudusta nimen, joka ei todellakaan ole tekijän, niin kuin asiaan toki kuuluisi, vaan jonkun, joka kenties on tehnyt soitetuimman, kuuluisimman, jonkun mielestä parhaimman (?!) version kyseisestä kappaleesta.

Mielestäni esimerkiksi Kaj Chydenius ja Anu Kaipainen olisivat ansainneet kunnian Nuoruustangostaan. Eräs musiikintekijä pohti keskusteluissamme, mitä mahtaa lukea artistitietona, kun elämän biisi on Finlandia tai Maamme-laulu…

Tiedän, että Ville Vilén on toiminnanjohtajallemme vastannut aiemmin, että tekijätiedot kyllä tulevat lopputeksteissä ja tämä artistinimi palvelee hänen näkemyksensä mukaan yleisöä paremmin. Olisi mielenkiintoista kuulla teidän muidenkin näkemyksiä tästä, ja perusteluita, miksi juuri tämä käytäntö palvelee katsojaa.

Itse en voi olla Ville Vilénin kanssa enempää eri mieltä. Jokainen, joka on yrittänyt lopputeksteistä lukea tekijätietoja tai mitä tahansa infoa, tietää, että ikänäkö ei ole ainoa syy, miksi tieto vilisee ohi silmien. Sen sijaan esityksen aikana ruutuun ilmestyvä nimi johtaa normikatsojan täysin harhaan.

Loistava juontaja usein paikkailee aukkoja tekijätiedoissa, mutta ajallisesti hänen olisi toki helpompaa kertoa se esittäjän nimi kuin luetella joskus useitakin tekijöitä.

Jo ohjelman nimen perusteella voisi odottaa sen arvostavan nimenomaan tekijöiden moraalisia oikeuksia. Tekijänoikeuslaissa mainitaan, että tekijä tulee mainita hyvän tavan mukaisesti aina, kun teosta käytetään (isyysoikeus). Hyvä tapa on toki laaja käsite, mutta hyvä varmaankin olisi, ettei johdateltaisi katsojaa luulemaan tekstiplanssissa mainittua nimeä tekijäksi.

Ja luulisi, että hyvä tapa Suomen Ylen ohjelmissa olisi samaa luokkaa kuin esim. Ruotsin SVT:n lippulaivoissa Allsång på Skansen tai Melodifestivalen, joissa kaikki tekijätiedot on saatu tyylikkäästi mahtumaan tekstiplanssiin esityksen aikana.

Kotimaisista suosikkiohjelmista esimerkiksi Nelosen Vain elämää ja MTV3:n Masked Singer näyttävät uskovan, että katsojia palvelevat oikeat tekijätiedot esityksen yhteydessä.

Ilman musiikintekijöitä teillä ei olisi tätä hienoa ohjelmaa. Nyt, kun valmistaudutte uuteen kauteen, toivon todella, että huomioitte niin omia katsojianne kuin meitä musiikintekijöitä niin, että meillä olisi aihetta teitä julkisesti siitä kiittää!

Ystävällisin terveisin ja keskustelua toivoen,

Kaija Kärkinen
Suomen Musiikintekijät ry:n hallituksen puheenjohtaja

 

Ylen luovien sisältöjen johtajan Ville Vilénin vastaus kirjeeseen

Kiitokset Kaija tästä hyvästä palautteesta ja huomiosta, joka on kyllä kiirinyt tänne useampaakin kautta. Käymme asian läpi kun mahdollista uutta kautta menestyneestä ohjelmasta suunnitellaan.

Terveisin,
Ville