Juha Vainion Rahaston tunnustuspalkinnon, 6000 euroa, on tänä vuonna myönnetty sanoittaja Chrisse Johanssonille. Palkinto luovutettiin Johanssonille 26.7. Kotkan Meripäivillä järjestettävässä Yleisessä saunassa -viihdekonsertissa.

 

Juha Vainion Rahaston hallitus perustelee valintaa seuraavasti:

 

Iskelmä on hetken ja aikansa lapsi. Mutta jos onnistuu vuodesta, laulusta ja tyylilajista toiseen vangitsemaan kolmeen minuuttiin jotain niin mieleen jäävää kuin Chrisse Johansson laajassa tuotannossaan, ei voi olla kysymys hetken hurmasta, eikä ainakaan sattumasta. Kysymys on epäilemättä lahjakkuudesta, mutta myös huikeasta taidosta, erehtymättömästä vaistosta ja tyylitajusta, sekä loputtomasta ahkeruudesta. 

 

Chrisse Johanssonin sanoittajaura alkoi lapsuuden pöytälaatikkokirjoituksilla Helsingin Vallilassa ja jatkui Yleisradion ja toimittajaopintojen kautta levy-yhtiöihin PR-työhön ja tuottajaksi. Ja pikkuhiljaa maamme eturivin artistien luottosanoittajaksi. Ensimmäinen levytetty teksti on Hei pikkuinen vuodelta 1969, ja tekstejä syntyy edelleen, ei tosin Vallilassa, vaan Aurinkorannikolla Espanjassa. Johanssonin 70- ja 80-luvun sanoitukset ovat merkittävä osa sen ajan suomalaisen elämänmenon soundtrackia: R-A-K-A-S, Kesän lapsi, Syysunelma, Tule kanssani kylpyyn, Rotunainen, Viikonloppuisä… pelkkä nimen mainitseminen saa koko laulun ja siihen liittyvän tunnelman ja kokemusmaailman vyörymään muistien kätköistä, sanasta sanaan.

 

1970-luku oli C-kasettien, Finnhits-kulttuurin ja käännösiskelmien kulta-aikaa. Chrisse Johanssonia voisi hyvällä syyllä kutsua käännösten kuningattareksi, ellei se kruunu olisi hänelle liian ahdas. Hän ei nimittäin aina suinkaan kääntänyt kappaleita, vaan teki annettuun sävellykseen kokonaan uuden, suomenkielisen tekstin, jolla ei välttämättä ollut alkuperäisen tarinan kanssa mitään tekemistä. Sen sijaan foneettista kikkailua löytyy sieltä täältä: Et si tu n’existais pas – Etsin kunnes löydän sun, tai ¿Dónde están tus ojos negros? – Onnestain on puolet sinun. Kun käännösiskelmien kultakausi alkoi hiljalleen hiipua, pääsi runsas alkuperäistekstien tuotantokin entistä hurjempaan vauhtiin. Yli 2500 rekisteröidyn kappaleen repertuaariin mahtuu eläviksi ja tuoksuviksi maalailtuja tunnelmakuvia ja etelän eksotiikkaa, intohimoa ja haikeita eroja, vahvojen naisten puheenvuoroja, hurttia huumoria ja jopa lastenlauluja; Popsi popsi porkkanaa on päiväkotien kestohitti jo neljättä vuosikymmentä!

Chrisse Johanssonin tekstit ovat teknisesti moitteettomia, tavupainot ovat aina kohdallaan. Tiukka riimikin taittuu, mutta se ei suinkaan ole itseisarvo. Tärkeintä tuntuu olevan, että sanoitus on yhtä musiikin ja esittäjänsä kanssa. Vaikka teksti syntyisi ennen sävellystä, musiikki ja rytmi on jo sisäänkirjoitettu. Juuri tämä tekee Johanssonin teksteistä niin helposti muistettavia ja tarttuvia. Sanasta sanaan.

 

Juuri nyt iskelmä elää uutta tulemistaan ja iskelmäntekijöiksi tunnustaudutaan rinta rottingilla. Chrisse Johansson on toiminut uuden iskelmän tienraivaajana monella tavalla:

• Hän on alusta asti tehnyt vahvoja tekstejä vahvoille naisille.

• Hän lähti mukaan iskelmäntekoon ja musiikkibisnekseen aikana, jolloin ala olivielä kovin miesvaltainen. Nyt nais-etuliitettä musiikkialalla ei enää juuri käytetä.

• Hän on laajentanut iskelmätekstien aihevalikoimaa niin, että tänään lähes mistä vain voi tehdä laulun.

 

Elvis ry onnittelee!

 

 

Juha Vainion Rahasto on perustettu 1990. Rahastoa hallinnoivat Kotkan kaupunki sekä Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry. Myös Juha Vainion perikunta on edustettuna hallituksessa. 
Rahaston tunnustuspalkinnon ovat aikaisemmin saaneet: Juice Leskinen (1991), Hector (1992), Vexi Salmi (1993), Pertti Reponen (1994), Heikki Salo (1995), Gösta Sundqvist (1996), Martti Syrjä (1997), Tero Vaara (1998), Tuomari Nurmio (1999), Pekka Ruuska (2000), J. Karjalainen (2001), Anni Sinnemäki (2002), Ismo Alanko (2003), Jorma Toiviainen (2004), Mikko Alatalo & Harri Rinne (2005), Edu Kettunen (2006), Pauli Hanhiniemi (2007), Sinikka Svärd (2008), Dave Lindholm (2009), Maija Vilkkumaa (2010), Mikko Kuustonen (2011) ja Samuli Putro (2012).