Tekijä / kustantaja voi irrottaa yksittäisiä teoksia Teoston hallinnoinnista ja alkaa itse hallinnoida niiden käyttöoikeuksia.

Itsehallinnointi on jo tovin ollut mahdollista silloin, kun kyse on katalogimusiikista tai näyttämömusiikista ja joistakin av-tuotannoista (pitkät elokuvat, mainosmusiikki, kaupalliset lyhytelokuvat, yritysesittelyt, markkinointivideot).

Nyt itsehallinnointiin voi ottaa mitä tahansa teoksiaan, mahdollisten kustantajien ja muiden tekijöiden siihen suostuessa.

Mietin asiaa omalta kannaltani. Saan tällä hetkellä pääosan tekijänoikeuskorvauksistani eri artisteille kirjoittamani musiikin (manus) radiosoitosta ja live-esityksistä. Olen aivan tyytyväinen siihen, että Teosto kerää soittoraportit ja tilittää minulle saatavani. Minun ei tarvitse kyttäillä, missä kaikkialla kirjoittamani musiikki soi. Eikä minun tarvitse laskuttaa ketään sen käytöstä. Jos itsehallinnoisin, kaikki tämä olisi vastuullani.

Hoitaisin myös sopimusasiat. Neuvottelisin musiikkini käyttökorvauksista radio- ja tv-kanavien, livepuolen toimijoiden sekä suoratoisto- ja alustapalvelujen kanssa. ”Sanna tässä Moikka, sovitaanko hinnoista?” En usko, että olisin kovin vahvoilla neuvotteluissa.

Teosto laajensi asiakkaidensa itsehallinnointioikeuksia Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) vaatimuksesta. KKV:n mielestä itsehallinnointi palvelee musiikintekijöiden tarpeita. Onko näin? 

Vai palveleeko se ennemminkin esimerkiksi jotain mediajättiä? Jos sellainen vaikka haluaisi levy-yhtiönsä artistien ohjelmistoon ammattilaisten säveltämää ja sanoittamaa musiikkia, joka soisi mediajätin kanavilla ja festareilla teostovapaasti.

Koska aloite ei lähtenyt musiikintekijöiltä itseltään, niin olisi oikeasti kiinnostavaa tietää, miten itsehallinnointi voisi meitä hyödyttää. Onko sille tarvetta? Sähköpostittakaa ajatuksianne ja kysymyksiänne (lehti(at)musiikintekijat.fi), niin käsitellään asiaa lisää seuraavassa Musiikintekijässä.

Sanna Korkee
Päätoimittaja

Lue lisää Teoston sivuilta.