Aili Ikosen taipuisalle äänelle on tilausta. Laulaja on esiintynyt niin Pori Jazzin päälavalla, UMO:N ja lukuisten sinfoniaorkestereiden solistina kuin Linnan juhlissakin. Viime keväänä lauluyhtye Rajaton pestasi hänet eronneen Virpi Moskarin tilalle. 

Se on tarkoittanut ison ohjelmiston haltuunottoa ja vaativia keikkoja. Haastattelua edeltävällä viikolla Ikonen palasi rapakon takaa, missä Rajaton teki Dallasin sinfoniaorkesterin kanssa kolme keikkaa ABBAa tulkiten. Sen jälkeen yhtyeellä oli pistokeikka Kanadassa oman a cappella -materiaalin kanssa.

Suomeen palaamisen jälkeen ei ollut aikaa jet lagin potemiseen, kun heti seuraavana päivänä oli lähtö Sulasolin kuororisteilylle.

Kiireiden keskelläkin Ikosen mieli askartelee omien lauluaihioiden parissa. Vuonna 2016 julkaistulle Laulan-albumille (Groovy Records 2016) artisti kirjoitti kolmasosan materiaalista. Toinen sooloalbumi Piirrä minut (Groovy Records 2017) syntyi täysin omin voimin. Laulajasta oli kuoriutunut omaehtoinen biisintekijä, jolla on oma kädenjälki. Sitä polkua hän haluaa jatkaa.

”Viimeisin levy on harppaus eteenpäin. Kun kaikki on omaa, se tuntuukin henkilökohtaisemmalta. Se on minulle iso juttu. En enää nojaudu muihin. Se vaati vain päätöksen, että teen itse.” 

Ikonen oli säveltänyt aiemmillekin bändeilleen (Kvalda, Hereä, Korpi Ensemble), mutta silloin tekeminen oli enemmän ryhmätyötä. Soolomateriaalista paistaa vahva henkilökohtaisuus.

”Piirrä minut -levyllä palasin omaan tyyliini, jota olen työstänyt vuosikaudet erityisesti Kvaldassa ja muissakin yhteyksissä.”

Oikeana kätenä on toiminut bändin basisti Mikko Pellinen, joka on vastannut sovituksista. HERD-yhtyeessä alkanut yhteistyö on kantanut hedelmää jo useamman levyn verran. Laulan ja Piirrä minut -levyt he tuottivat yhdessä.

”Mikolla on ollut iso rooli. Saan häneltä sopivaa kritiikkiä. Kaipaan sitä. Hän näkee sen, mitä itse en pysty. Sen vuorovaikutuksen ja keskustelun myötä biisin viesti ja idea kirkastuu.” 

Yhteistyö Helsingin ja Kokkolan välillä toimii sähköpostitse.

”Teen ensin lead sheetin ja nauhoitan demon pianolla sanelimelle. Lähetän sen Mikolle ja siitä alkaa pallottelu. Sitten jossain vaiheessa Mikko yleensä tulee Helsinkiin ja pidämme biisintekosessiot.”

Biisintekijyyttä edelsi aikakausi, jolloin Ikonen tulkitsi lainamateriaalia. Se kouli hänestä sen taiteilijan, joka hän nyt on. Vuonna 2013 Ikonen lauloi kaksi albumia, joita yhdisti ainakin materiaalin ikä: HERD-yhtyeen kanssa tehty Jazzbasilli (Majava Music) sisälsi 50–60-luvun jazziskelmää uudesti sovitettuna. Aili Ikonen & Tribute to Ella (Fredriksson Music) taas on syynä siihen, miksi moni mieltää Ikosen ”Suomen Ellaksi”.

Siitä alkoi matka kohti pienempää ja yksinkertaisempaa. Ensimmäinen oma soolo Laulan oli vielä kiinni vanhassa jazziskelmässä.

”Se on jatkumoa edellisille levyilleni ja tutkimusmatka suomen kielen ja swing-pohjaisen jazzin yhdistämiseen. Mikon kanssa kelattiin tosi tarkkaan, että miten se tekstin soivuus istahtaa svengiin. Uusimmalla levyllä prosessi oli intuitiivisempi. Halusin tehdä sitä musiikkia, jonka tunsin omakseni – miettimättä sen tarkemmin genrejä.”

Laulajana Ikonen on virtuoosi – se tuli todistetuksi viimeistään Ella-tribuutin scat-lauluosuuksissa. Se, että ääni taipuu mihin vain, voi olla joskus jopa rasite.

”Usein nappaan itseni kiinni ajattelemasta, että voinko kirjoittaa näin yksinkertaista melodiaa tai harmoniaa.”

”Usein nappaan itseni kiinni ajattelemasta, että voinko kirjoittaa näin yksinkertaista melodiaa tai harmoniaa. Oma kouluttautuneisuus vaikuttaa. Yritän laulaa idean ja hyväksyä, että vaikka se kuulostaa simppeliltä, se riittää. Yleensä se riittää.”

Säveltäessään Ikonen käyttää usein pianoa. Sitä hän opiskeli sivuaineenaan Sibelius-Akatemiassa viulun lisäksi. Viime aikoina sävellysinstrumentti on ollut yhä useammin laulu. 

”Aloitan usein kirjoittamalla tekstin. Sen jälkeen syntyy melodia hyräilemällä ja vasta sitten menen pianon ääreen. Intuitiiviset ideat tulee parhaiten laulaen. Yritänkin pitää asiat simppelinä. Kun piano tulee mukaan, alan kelata vaikeamman kautta.”

Luottamus omaan osaamiseen ei ollut itsestäänselvyys, ei vaikka lähtökohdat antaisivat niin olettaa. Ikonen on tunnettua muusikkosukua, johon kuuluvat niin maineikas satutäti Marjatta Pokela kuin serkut Olavi Louhivuori, Tuomo Prättälä ja Petteri Sariola. Isoveli Osmo Ikonen on multi-instrumentalisti. Heini, Tuuli ja Aili -sisartriosta muodostui laulukööri, joka on esiintynyt esimerkiksi Dallapén kanssa. 

”Kun lahjakkuutta on ollut niin paljon ympärillä, se on myös sokaissut. Musiikin tekeminen oli luontevaa ja olen tehnyt biisejä lapsesta asti. Säveltämisen mieltäminen osaksi ammattia tuli vasta myöhemmin. Parikymppisenä vein eka biisin Kvalda-yhtyeelleni kädet tutisten. Jännitti niin. Olen myös kirjoitellut runoja pienestä pitäen, mutta en ole niistä huudellut kenellekään. Olen ujo, eikä itsensä avaaminen maailmalle ole ollut helppoa.”

Tekstittäjänä oma luottamus on kasvanut matkan varrella. Päiväkirja oli aiemmin tärkeä työväline ja kirjoittaminen löytyi sitä kautta. Nykyään päiväkirja on jäänyt vähemmälle, ja ajatukset vuodattuvat useimmiten puhelimeen muun tekemisen lomassa.

Neljävuotiaan tytön äitinä Ikosella ei välttämättä ole omaa rauhaa.

”Lapsen syntymän jälkeen olen saanut hirveästi tehokkuutta. Kirjoitan tai laulan pienetkin ideat talteen ja koetan olla torppaamatta huonojakaan. Palailen niihin pitkänkin ajan kuluttua. Päässä pyörii jatkuva prosessi.”

Tekijänä Ikonen on impulsiivinen, eikä esimerkiksi suuntaa joka aamu yhdeksäksi työhuoneelle. Usein inspiraatio iskee juuri, kun pitäisi lähteä jonnekin tai kun on hiihtolenkillä. Sanelimesta löytyykin paljon hengästyneitä ajatuksenpurkauksia.

Biisit tunkevat esiin myös silloin, kun olisi pakko treenata jotain muuta.  

”Vaikka tiedostan takaraivossani, että pitäisi harjoitella, niin huomaan istuvani pianon ääressä monta tuntia.”

(Artikkeli jatkuu videon alla.)

Joskus tekstit syntyvät yhdessä rysäyksessä, kuten uusimman levyn nimibiisi Piirrä minut.

”Se vain pulpahti kuin universumin lähetyksenä. Oli kiire ottaa kynä käteen. On myös paljon niitä tekstejä, joista on ollut jokin pätkä tai aihio päiväkirjassani. Niitä olen sitten jalostanut.”

Toisinaan biisit odottavat pitkään valmiina. Joskus biisit syntyvät silloin, kun on pakko. Deadline onkin tunnetusti se paras muusa. 

”Piirrä minut -levy oli hyvin pitkälle jo tehty kun huomattiin, että tarvitaan vielä yksi biisi. Tuntui siltä, että olin käyttänyt kaikki ideani tyhjiin. Sitten muistin kirjoittamani tekstiaihion ja löysin sen jostain päiväkirjan välistä. Niin syntyi Syli. Se on uudelta levyltä laulu, josta on tullut eniten hyvää palautetta. Se on koskettanut monia ja on itsellenikin tärkeä.”

Sanoitusten aiheet kumpuavat toisaalta omista kokemuksista, toisaalta havainnoista ympärillä olevista ihmisistä. Inspiraatio voi löytyä vaikkapa televisiosarjasta.

”Haluan kirjoittaa onnen ja ilon aiheista sekä elämän kipupisteistä. Myös sisäiset ristiriidat ovat kiinnostavia.”

”Haluan kirjoittaa onnen ja ilon aiheista sekä elämän kipupisteistä. Myös sisäiset ristiriidat ovat kiinnostavia. Joskus teksti on hyvinkin henkilökohtainen, toisinaan inspiroidun jonkun toisen tarinasta. Usein taustalla on jokin oma kokemuksen kipinä, joka voi sulautua tarinassa johonkin kuulemaani kertomukseen.”

Teksteissä on kaikuja vanhasta jazziskelmästä ja runoudesta.

”Laulan-levyllä se oli tietoista. En kuitenkaan ajattele, että tekstini olisivat jotenkin vanhoja, vaikka usein kirjoitankin kirjakielellä ja viljelen luontoviittauksia”.

Ikonen on varttunut Korpilahdella. Lapsuuden- ja luonnonmaisemat toimivat välillä jonkinlaisena inspiraation lähteenä.

”Vaikka uskonkin, että kyse on enemmän siitä, että luonnon rauhassa mielellä on tilaa vaeltaa. Tulee uusia ajatuksia, joista voi parhaimmillaan syntyä myös laulu. Kuitenkin inspiraatio saattaa syttyä yhtä lailla myös arjen kiireen keskellä. Koitan tekstejä tehdessä luottaa omaan intuitiiviseen prosessiin.”

Ikosen teksteissä luonto tai sen henki onkin vahvasti läsnä, usvat ja öiset hetket. Myös ne värittävät vanhaa maailmaa kuulijan eteen. Tosin usein maisemat tulevat kirjojen kautta. 

”Inspiroidun runoista ja romaaneista, ja tiettyä kirjaa lukiessani huomaan sisäisen puheeni muokkautuvan kirjan kielelliseen tyyliin. Taidan siis olla siinä mielessä aika adaptiivinen.”

Edellisen levyn jälkeen Ikosesta tuntui, että takki on tyhjä. Nyt uutta materiaalia syntyy taas, ja seuraava levy siintää jo mielessä.

”Olisi mielenkiintoista tehdä myös tilauksesta tekstejä muille artisteille. Harva on mitään pyytänyt koskaan. Olen ujo ehdottamaan mitään, mutta varmaan jos joku tulisi kysymään, niin tarttuisin ajatukseen. Näin olen edennyt monessa asiassa.”

Myös Rajattomille säveltäminen kiinnostaa. 

”Se on haaveena. Minulla on yksi valmis biisi, jota olen ajatellut tarjota Rajattomille, kunhan ensin teen siitä sovituksen.”

Toistaiseksi Rajattomien haastavan materiaalin haltuun ottaminen on vienyt paljon aikaa ja energiaa luomisprosessilta. Muusikko Ikosen töihin kuuluu myös keväällä 2019  julkaistavan levyn viimeistelyä Jukka Perko Avaran kanssa.

Haastattelua seuraavana päivänä Ikonen lähdössä UMO:n solistiksi elokuvasävelmiä laulamaan. Jatkuva tekeminen toimii myös kipinänä. 

”Joskus paineen alla, kun on eniten hommaa, syntyy luovia ideoita. Se on paradoksaalista. Luotan siihen, ettei se oma luovuus häviä mihinkään.”

ailiikonen.fi