Harvoin on lainsäätämisestä käyty yhtä värikästä keskustelua kuin viime kesän ja kuluvan syksyn aikana. Seurasin yllätyskäänteitä ja vaihtoehtoisia totuuksiakin sisältävää draamaa varsin tiiviisti. Loppu oli onnellinen, mutta sisälsi tietysti koukun – lupaukseksi tarinan jatkumisesta.

Euroopan parlamentti äänesti tekijänoikeuslainsäädännön uudistuksesta 12. syyskuuta. Tärkein uudistus musiikintekijöille on esittelijä Axel Vossin muotoilema artikla 13. Se poistaa ns. arvokuilun eli velvoittaa suuret kaupalliset alustapalvelut, esimerkiksi YouTuben, sopimaan etukäteen tekijänoikeudellisen sisällön käytöstä ja korvaamisesta. Tähän asti alustapalvelut ovat hyödyntäneet laissa olevaa porsaanreikää, jonka turvin ne ovat vääristäneet kilpailua esimerkiksi Spotifyn kaltaisten, tekijänoikeuksista asianmukaisesti maksavien toimijoiden kanssa.

Joitakin hitusia YouTubesta on tilille saattanut tipahtaa, jos on onnekkaasti saanut mainoksen videonsa kylkeen. Mutta kohtuullista korvausta se ei ole, läpinäkyvyydestä puhumattakaan.

Parlamentti äänesti selkein numeroin sekä artikla 13:n hyväksymisen että koko tekijänoikeusdirektiivin puolesta. Kiitokset erityisesti omille parlamentaarikoillemme, jotka tukivat ammattimaista musiikintekemistä ja sisällöntuotantoa. Erityiskiitos niille, jotka rohkenivat kuunnella, keskustella, ajatella uudestaan ja muuttaa kantaansa.

Toisinkin olisi nimittäin voinut käydä: Kun direktiivistä kesällä äänestettiin ensimmäisen kerran, luvut olivat hieman toisenlaiset, ja parlamentti äänesti itselleen jatkoaikaa päätöksentekoon.

Me tekijät ympäri Eurooppaa lobbasimme avoimesti kuin viimeistä päivää, mutta niin teki vastapuolikin. Media täyttyi uhkakuvista, joissa kuluttajia ja yrityksiä peloteltiin linkkiveroilla, meemikielloilla ja Wikipedian sulkemisella. Parlamentin sähköpostit tukkiutuivat miljoonista ”tavallisten netinkäyttäjien” viesteistä.

Paljastui kuitenkin, että viestimyrskyn ja jättimäisten nettikampanjoiden takaa löytyi toimijoita, joita muun muassa Google ja muut teknologiajätit tukevat. Ja kun aktivistit äänestystä edeltävänä päivänä järjestivät useissa Euroopan kaupungeissa mielenosoituksia, niihin ilmestyikin vain kourallinen ihmisiä. Gogolin kuuluisat kuolleet sielutko siellä netissä mellastivat?

Nettisarjan seuraava jakso alkaa ns. trilogilla, jossa Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio päättävät tekijänoikeusdirektiivin lopullisesta tekstimuodosta. Lopullinen vahvistus tapahtunee vuoden 2019 alussa.

Direktiivin voimaatulo tietää muutoksia myös kansalliseen lainsäädäntöön, seuraamisen arvoinen jakso sekin. Suomi on nimittäin yksi niitä harvoja Euroopan valtioita, jotka ovat vastustaneet Vossin versiota artikla 13:sta eli arvokuilun poistamista; OKM on mm. vedonnut vapaaehtoiseen sopimiseen korvauksista toimijoiden kanssa.

Valitettavasti emme elä paratiisissa, jossa jättimäiset toimijat todella vapaaehtoisesti luopuisivat saavutetuista eduista. Säätelyä tarvitaan, jotta demokratia toteutuisi. Ja jotta tekijöiden pieni mutta sinnikäs ääni tulisi kuulluksi myös huutomerkkien ja caps lockien kulttuurissa.

Jatko-osia odotellen!

Kirjoittaja on Suomen Musiikintekjät ry:n hallituksen puheenjohtaja.