(Alkuperäinen julkaisuvuosi 1997)

Norjalaisten tekijöiden oma ”Kari Kuuva-tapaus” on läpäissyt käräjäoikeuden voitollisesti. Kuten täälläkin, on myös Norjassa käräjäoikeus tuominnut kustannussopimukset purettaviksi siitä päivästä lähtien, jolloin tekijä on purkua vaatinut. Perusteena on ennen muuta se, ettei alkuaikojen jälkeen ole näyttöä kustantajan todellisesta aktiviteetista, vaan ainoa toiminta on tapahtunut äänitetuottajien toimesta. Ikuisia sopimuksia oikeus on pitänyt kohtuuttomana.

Oikeudenkäynnissä olivat vastakkain norjalainen lauluntekijä Henning Kvitnes ja tanskalainen musiikkikustantaja Warner Chappell Music Denmark AS. Oikeudenkäynti käytiin Norjassa, koska oikeus katsoi sopimuksissa olevan kyse ennen muuta Norjassa tapahtuvasta toiminnasta ja koska säveltäjän kotimaa on Norja.

Purkuvaatimus koski tarkkaan ottaen vain yhtä sopimusta. Se oli solmittu vuoden 1992 alussa. Kyseessä oli niin sanottu tallisopimus, jolla tekijä luovutti kaikki aikaisemmin tekemänsä teokset sekä seuraavan viiden vuoden aikana syntyvät teokset kustannettaviksi. Ulkopuolelle jäivät vain ne vanhat teokset, joista tekijällä oli kustannussopimus jonkin muun kustantajan kanssa. Tulevien teosten osalta kustantajalla oli optio, jonka mukaan sopimusta voitaisiin tulevien teosten osalta jatkaa viiden vuoden välein. Kustannettavien teosten osalta sopimus oli tehty koko suoja-ajaksi, joka Norjassa on 50 vuotta tekijän kuolemasta.

Luovuttaessaan näin kustannusoikeudet kerralla kaikista teoksistaan (myös seuraavan viiden vuoden aikana syntyvistä) sai Kvitnes korvaukseksi ennakkona 200.000 Tanskan kruunua. Mutta tämä oli vain ennakkoa; sopimuksen mukaan kustantaja sai tämän jälkeen kerätä 100 prosenttia tekijän Tonosta (Norjan Teostosta) saamista korvauksista. Varsinainen kustantajan oma osuus oli normaali 33,33 prosenttia ja alikustannustapauksissa puolet.

Henning Kvitnes on Norjassa tunnettu lauluntekijä, rock-artisti ja muusikko. Oma yksityiskohtansa tallisopimuksen synnyssä oli se, että sopimuksen solmimisen aikaan hänellä oli tuntuvia alkoholiongelmia sekä ongelmia yksityiselämässä, joten hän oli helpommin painostettavissa sopimukseen.

Kvitnes vaati tallisopimuksen purettavaksi kirjeellään 18.3. 1996. Hän vaati myös takautuvasti kaikkia niitä korvauksia, jotka kustantaja oli hänen mielestään aiheettomasti saanut.

Haldenin käräjäoikeus antoi tuomionsa kesäkuun lopussa. Oikeus tuomitsi tallisopimuksen purettavaksi 18.3. 1996 lähtien. Se purkautui samalla kaikkien yksittäisten teosten osalta eli kustannusoikeudet palautuivat Kvitnesille. Kustantaja tuomittiin maksamaan tekijän oikeudenkäyntikuluja 118.050 Norjan kruunua. Tekijän vaatimus takautuvista korvauksista hylättiin ja tältä osin tekijä tuomittiin maksamaan kustantajan oikeudenkäyntikuluja 10.000 kruunua.

Oikeus katsoi, että sopimuksen alkuaikana tekijä oli saanut tiettyä vastinetta sopimukselleen. Sen vuoksi oli perusteltua, että kustantaja sai pitää sen kolmasosan Tonon kautta tulleista korvauksista, joka sille sopimusaikana kuului eli 18.3. 1996 asti.

Kustantajan aktiviteetti oli oikeuden näkemyksen mukaan myöhempinä vuosina hiipunut olemattomiin. Nuotteja teoksista ei oltu julkaistu. Tekijälle ei siis ollut kustannussopimuksesta enää hyötyä, joten oikeuden näkemyksen mukaan sopimuksen purkaminen oli oikein ja kohtuullista.

Kustantaja on valittanut päätöksestä hovioikeuteen kuten Suomessakin vastaavassa tapauksessa, jossa vastapuolina ovat Elviksen jäsen Kari Kuuva ja kustantaja EMI Finland Oy. Odoteltaessa hovioikeuksien vastaavia päätöksiä todettakoon, että jos nämä käräjäoikeuksien linjaukset muodostuisivat yleisemmäksi oikeuskäytännöksi Pohjoismaissa, varsin suuri osa kustannussopimuksista saattaisi olla oikeusteitse purettavissa. Todettakoon kuitenkin myös, että Tanskassa on viime kesänä annettu käräjäoikeuden tuomio, jossa tekijä ei saanut sopimuksiaan puretuiksi. Tämän tapauksen yksityiskohtia meillä ei vielä ole tiedossa.

teksti:Martti Heikkilä