Kevyen musiikin moniottelija Paul ”Nacke” Johansson palkittiin tammikuussa uunituoreella Georg Malmstén -palkinnolla. Merkittävästä elämäntyöstä suomalaisen musiikin hyväksi myönnetty huomionosoitus yllätti veteraanin täysin.

– Se oli ihan hauska juttu. En ole koskaan aiemmin mitään sellaista saanut, joten palkinto oli suuri surprise ja lämmitti oikein paljon. En osaa muuta sanoa, Nacke kiittelee.

Ansaittu palkinto osui varmasti oikeaan osoitteeseen. Johanssonin meriittilista on hämmästyttävän pitkä ja monipuolisuudessaan vaikuttava: jazzia, iskelmää, teatteria, tuottamista, sovittamista, säveltämistä, soittamista, levytyksiä jne.

Viimeiset kymmenkunta vuotta Nacke Johansson on ollut eläkkeellä. Pitkän linjan ammattimies jätti kuluttavan musiikintekemisen tyylikkäästi kertarysäyksellä vuonna 1987. Suoraviivainen, joskaan ei aivan kivuton ratkaisu.

– Olihan se vaikeata. Mutta kun kuuntelee hyviä asioita, niin tulee hyvälle mielelle, innokkaasti radion musiikkitarjontaa seuraava eläkeläinen tuumii.

Muutosta pehmensi kuitenkin se, että käytännössä vain sävellys- ja sovitustöistä on luovuttu kokonaan. Sen sijaan pienimuotoisista soittohommista saadaan arkeen tarvittavaa vaihtelua.

– Minulla on ollut sellaista pientä duunia siellä Helsingissä. Viimeksi olin soittamassa 70-vuotishipoissa Tapio Salon, Roope Koistisen ja Antti Sarpilan kanssa. Se oli ihan hauska swingjuttu.

Muun ajan vievätkin uudet, vanhan polven herrasmiehelle hyvin istuvat harrastukset.

– Pelaan vähän shakkia ja bridgeä, ei sen kummempia. Rauhallisiahan nämä eläkepäivät ovat.

Mittava tuotanto syntyi oheistuotteena

Helsinkiin Nacke Johansson kotiutui 60-luvun alussa. Tie vei nopeasti Jaakko Salon luottomieheksi ja oppipojaksi, ja samalla musiikintekeminen otettiin kokonaisvaltaisesti haltuun. Itse oppineesta pianistista kouliintui pikavauhtia tuottelias säveltäjä/sovittaja sekä kapellimestari.

– Sellaistahan se on aina ollut. Suomalaiset sovittavat ja säveltävät freelance-muusikot ovat saaneet hoitaa koko ruljanssin, eli samalla oltiin myös tuottajia. Silloin ei firmasta (Scandia) lähetetty levytyksiin erikseen tuottajaa, joka olisi studiossa hommaa säädellyt, vaan se oli sovittajan homma, Nacke selvittää monipuolista työnkuvaansa.

Ajan työtahti ja -tavat selittävät osaltaan myös miehen laajaa tuotantoa.

– Sävellyksiä on syntynyt siinä sivussa. Sellainen storyhan on kulkenut jo sata vuotta, että kun esimerkiksi solisti X:n levyltä puuttuu vielä kaksi biisiä, niin sovittaja sanoo ihan sinisin silmin, että ne kaksi syntyvät ihan hetkessä. Sitten sovittaja menee kotiinsa ja tekee ne biisit.

– Se oli sellainen humpuukikonsti saada biisit framille. Ei tarvinnut sen kummemmin sysätä niitä firmalta toiselle, että ”ottakaa nyt tämä biisi, ottakaa ihmeessä”.

Musiikin teon ohella Johansson on osallistunut myös tekijöiden yhteisten asioiden hoitoon. Maestro on istunut sekä LUSESin hallituksessa että ELVIS ry:n johtokunnassa.

Järjestötoiminnasta on jäänyt hyvä maku, edunvalvonta on koettu tärkeäksi.

– ELVIS on ihan hyvä systeemi. Se on saanut aikaiseksi aika paljon, ennen kaikkea koonnut luovat ihmiset saman katon alle.

KUVASSA: Nauru on herkässä Nacke Johanssonilla sekä Georg Malmstén -säätiön puheenjohtajalla Ragni Malmsténilla.