Jakosäännön kiemuroita

Teoston tilitys- ja jakosääntötoimikunta käsitteli kokouksessaan 26.5. kysymystä siitä, mitä jakosääntöä on noudatettava, kun vanhan jakosäännön aikana rekisteröity teos tai sen osa kustannetaan. Mikäli teos tällöin siirtyisi uuden jakosäännön piiriin, tulisi tilanteita, joissa sanoittajan tekemä kustannussopimus pienentäisi myös säveltäjän osuutta ilman tämän hyväksyntää.

Toimikunta päätti, että hallitsevana periaatteena on kaikissa tilanteissa se, ettei säveltäjän, sanoittajan tai kustantajan osuus voi missään tilanteessa pienentyä ilman tämän allekirjoittamaa ja Teostolle toimitettua dokumenttia. Toimikunta pyysi samalla Teoston toimistoa valmistelemaan tarkemman esityksen siitä, mitä menettelytapaa ja jakosääntöä noudatetaan silloin, kun vanhan jakosäännön mukaisesti rekisteröidyissä teoksissa tapahtuu kustantamista koskevia muutoksia.

Toimikunnan vahvistama periaate merkitsee siis sitä, että ainoastaan sovittajan tai kääntäjän osuus voi jossain tilanteessa pienentyä ilman tämän allekirjoitusta. Sovittajan kohdalla näin voi käydä silloin, kun säveltäjä tekee kustannussopimuksen ja kääntäjän kohdalla, kun sanoittaja tekee kustannussopimuksen. Muuntelijat ovat näin riippuvaisia alkuperäistekijöistä.

Mikäli vain osa teoksesta kustannetaan, sopimuksen tekevän säveltäjän tai sanoittajan on syytä laskea, kuinka suuren osan omista osuuksistaan hän Teoston jakosäännön mukaan todella tulee luovuttamaan kustantajalle.

Voiko säveltäjä ilmoittaa itsensä sovittajaksi?

Toimikunta käsitteli myös kysymystä siitä, voiko teoksen säveltäjä olla oman sävellyksensä sovittaja. Toimikunta päätti esittää Teoston johtokunnalle, että se muuttaisi keväällä 1997 tekemäänsä päätöstä, jonka mukaan näin ei voisi olla. Toimikunnan mielestä uuden jakosäännön aikana ei ole syytä rajoittaa säveltäjän oikeutta merkitä itseään oman sävellyksensä sovittajaksi. Uuden jakosäännön mukaanhan sovittajan osuutta ei voi ottaa sanoittajalta eikä kustantajalta ilman tämän suostumusta. Vanhan jakosäännön aikana sen sijaan sovittajan osuus otettiin esityskorvauksissa myös sanoittajalta ilman tämän allekirjoitusta. Näin säveltäjä saattoi kasvattaa omaa kokonaisosuuttaan sanoittajan kustannuksella ja tietämättä antamalla itselleen sovitusluvan.

Uudenkin jakosäännön aikana tällainen keinottelumahdollisuus olisi, mikäli vapaan tekstin säveltäjä voisi teoskortilla ilmoittaa itsensä myös sovittajaksi. Tällöin sovittajaosuuksia otettaisiin tasaavan muuntelujaon mukaisesti myös vapaan tekstin puolelta, mikäli noudatetaan tasaavaa muuntelujakoa. Sen vuoksi tilitys- ja jakosääntötoimikunta katsoi, että vapaan tekstin säveltäjän oikeutta oman sävellyksensä sovituksen rekisteröintiin on syytä käsitellä myöhemmin erikseen.

Vapaita osia sisältäville teoksille uusi jakosääntö

Teoston vuosikokouksen 22.4. hyväksymää vapaita osia sisältävien teosten uutta jakosääntöä sovelletaan uusien teosten osalta niihin teoksiin, joista teosilmoitus saapuu Teostoon 1.7.1999 tai myöhemmin. Sitä sovelletaan myös niihin Teoston rekisterissä jo oleviin teoksiin, joissa tekijä on tullut vapaaksi 1.1.1999 tai myöhemmin.

Olennaisin muutos koskee alkuperäisesti vapaan teoksen sovittajan osuutta sekä näiden teosten kustantajan osuutta. Jatkossa sovittajan osuus on ohjelmistotoimikunnan päätöksellä 16,67% – 25,00 % tai 33,33 % ja kustantajan osuus yhtä suuri kuin tekijän osuus. Aikaisemmin sovittajan osuus oli 16,67 % – 33,33 % tai 50,00 % ja kustantajan osuus aina 33,33 %.

teksti: Martti Heikkilä