(Alkuperäinen julkaisuvuosi 1999)

Lemmenlähde on uusi kotimainen musikaali, joka on pyörinyt Lahden kaupunginteatterissa 6. helmikuuta lähtien. Sen ovat kirjoittaneet Olli Tola ja Pentti Järvinen, ja musiikin tähän nykyajan kansankomediaan on tehnyt Ilkka Talasranta. Laulujen sanat ovat syntyneet niinikään Ilkan ja Ollin kynästä. Musikaalissa on tunteen paloa ja tangon taikaa, mutta lisäksi myös nykyajan ilmiöitä luonnonsuojelijoineen ja uusavuttomine nuorineen. Pohdimme, mikä musikaaleissa vetää yleisöä, ja minkälaisia ne ovat parhaimmillaan.

Miksi musikaalit ovat niin suosittuja nykyään, Ilkka Talasranta?

Yleisö hakee ihan selvästi viihdettä. Olenkin sanonut, että massat lähtevät teattereihin viihtymään. Mutta on toki tärkeää, että teattereissa on muutakin tarjontaa kuin musikaaleja, mutta pienemmissäkin teattereissa musikaalit voivat osoittautua varsinaisiksi kassamagneeteiksi.

Minkälaista taustatyötä olet tehnyt ennen tätä musikaalia tai onko sinulla alaan liittyviä opintoja?

Tämähän oli mun ensimmäinen varsinainen musikaali. Mä olen tehnyt revyytä aikaisemmin ja varsinkin kirjoitellut tekstejä. Viime keväänä valmistuin Teatterikorkeakoulusta teatteritaiteen maisterin tittelillä. Siellähän on nykyään tämä musiikkiteatterin koulutusohjelma, josta valmistui v. 1998 10 näyttelijää ja meitä säveltäjiä 4. Samuli Laihokin valmistui sieltä muuten samaan aikaan. Mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että tehdessäni Lemmenlähdettä taisin oppia enemmän kuin kahdessa vuodessa Teatterikorkeakoulussa. Niin kai se taitaa olla, että työ tekijäänsä opettaa kaikken parhaiten.

Mitä vaatimuksia tarvitaan, jotta voi päästä tähän koulutusohjelmaan?

Kokemusta tältä alalta ja lisäksi opintoja. Mulla itselläni oli jo ylempi korkeakoulututkinto…

Kuinka Lemmenlähteen musiikki sitten varsinaisesti syntyi? Saitko heti tilauksen valmistuttuasi?

Noin vuosi sitten talvella sain käsikirjoituksen Olli Tolalta ja aloin tutkia sitä. Kysyin Ollilta, saako sanoja fiksata muotoon ja hän antoi siihen luvan. Aloin sitten tehdä aihepiiriin sopivia kokonaisia lauluja ja lisäksi musiikkia, joka rytmittää musikaalia mukavasti.

Tiesitkö raamit etukäteen, tarkoitan bändiä ja niin edelleen?

Kyllä, muun muassa solistit, kuoro ja bändin kokoonpano olivat etukäteen tiedossa, mikä oli tärkeää. Solisteina musikaalissa ovat mm. Raimo Wahlström, Niko Saarela, Petri Liski, Mirja Räty ja Minna Haapkylä. Bändin kokoonpanon kuuluvat kahdet rummut, keyboard, basso, kitara ja hanuri. Kapellimestarina toimii Martti Peippo, joka soittaa itse lisäksi fonia ja klarinettia.

Kuinka tiiviisti olit mukana harjoituksissa, vai pitääkö säveltäjän ylipäätään olla mukana?

Kyllä ilman muuta! Mä harjoitin laulut solisteille ja kuorolle. Kapellimestari Martti Peippo harjoitti bändin, mutta olin itse mukana siinäkin. Harjoitusvaiheessa on yleensä vielä paljon fiilaamista, ja yhteistyötä ja kompromissejakin on tehtävä. Mutta mun mielestä pääasia on se, että jutusta tulee hyvä. Tämä on se tärkein kriteeri harjoitteluvaiheessa.

Jos puhutaan vähän rahasta? Kuinka säveltäjä saa palkkansa, jos nyt puhutaan musikaalin teosta?

No esimerkiksi tässä Lemmenlähde tapauksessa tekijät saavat näytännöistä tietyn prosentin, joka määräytyy lipputulojen mukaan. Yleensä käsikirjoittajalla/-kirjoittajilla ja säveltäjällä on osuuksista sopimus keskenään. Lisäksi sovitus- ja harjoitustyöstä teatteri maksaa erikseen. Mutta suoraan sanottuna olen sitä mieltä, että Teostossa olisi näistäkin asioista kaikkein paras tietotaito. Nyt kun nämä ovat suuria oikeuksia, siinä on säveltäjä itse vähän tuuliajolla – olin epävarma palkkauksen/tulojen suhteen. Olisi hienoa, jos Teosto ja/tai Elvis tai nämä yhdessä voisivat rakentaa jonkinlaiset pelisäännöt koskien musikaalimusiikkiakin. Nyt tilanne oli se, että yritin kysellä muilta neuvoja, ja sainkin niitä kyllä. Onneksi.

Onko musikaali taidetta vai bisnestä vai mahdollisesti molempia – oman kokemuksesi mukaan?

Ei sitä ainakaan tekovaiheessa voi mieltää bisnekseksi! Mun mielestä musikaalissa pitää olla ajatusta, se pitää olla harkiten ja huolella tehtyä. Eivät ihmiset lähde bussilasteittain katsomaan mitään puolivillaista juttua! Tällä hetkellä on kuitenkin sellainen fiilis, etten vielä tässä vaiheessa saa tästä puolen vuoden duunista niin paljon kuin pitäisi. Mutta luotan siihen, että Lemmenlähde on niin hyvä, että se kelpaa muuallekin. Mutta kyllähän tässä pitää tehdä pirusti töitä leivän eteen. Ja näyttää siltä, että se (leipä) on joka tapauksessa pieninä palasina pitkin maailmaa…

Miltä sinusta tuntui, kun produktio oli valmis?

Ensi-illan jälkeen seurasi jonkinlainen masennus – sitä ikään kuin putosi tyhjään. Kyllä kai sitä vois verrata jonkinmoiseen synnytykseen. Tekovaiheessa sitä on niin kiinni siinä jutussa, ei oikeastaan jää vapaa-aikaa ollenkaan. Se käy hermoon, kun yrittää mennä puolikuolleena nukkumaan, ja päässä soi saksalainen marssimusiikki! Ja kun aamulla herää, se sama biisi on pöntössä edelleen! Mutta sittenkään en kaipaa opettajan ammattiin takasin – kyllä tämä on sitä, mitä haluan tehdä.

Mitä tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?

Seuraavaksi aika kuluu lasten merkeissä! Kirjoitan lasten kirjaa ja lasten musikaalia Lahden musiikkiluokkien käyttöön.

Millainen on hyvä musikaali ja onko Suomessa mielestäsi tarpeeksi mahdollisuuksia sellaisen tekoon?

Suomessa on hankalaa se, että joutuu kuitenkin tekemään aika paljon kompromisseja. Meillä ei ole aina niin paljon resursseja kuin tarvittaisiiin. Les Misérables on tästä kylläkin positiivinen poikkeus. Kaikesta näkee ja kuulee, että resursseja on ollut riittävästi, ja sen takia se onkin niin hyvä! Mulla on kyllä aika karujakin kokemuksia musiikkiteatterin teosta. Kun esimerkiksi tein Karirannan kesäteatteriin Robin Hoodia, se jäi kyllä mieleen: siihen ei oltu budjetoitu oikeastaan mitään etukäteen. Siinä sitten ihmeteltiin, että kun ei ollut bändiä eikä äänentoistoa, että mitenkähän tästä nyt oikein selvitään! Tein sen tosi halvalla… Mutta kuten sanottua, jos haluaa laatua, on siihen jo panostettava ja satsattava kunnolla – jo suunnitteluvaiheessa.

Maailman parhaat musikaalit?

Mun mielestä on kaksi yli muiden: West Side Story, jossa on aivan huikea musiikki ja My Fair Lady, jonka tekstit ovat äärettömän upeita..

Mitä ohjeita antaisit muille musikaalin tekijöille, joilla ei vielä ole vuosien kokemusta alalta?

Musikaalimusiikin teossa ei kannata arastella! Pitää uskaltaa ottaa riskejä. Ei saa pelätä. Kannattaa tehdä sillä ajatuksella, mikä on itsellä, eikä kuunnella kaikkien muiden mielipiteitä liikaa. Lisäksi on tärkeää ottaa tekovaiheessa riittävästi aikaa tekemiseen, muuten alkaa ahistaa ja todella pahasti. Vaikka kai se yleensä menee niin, että viimeiset kolme viikkoa ennen deadlinea kuljetaan kuin kuumehoureessa: pakkohan se on aina paras palkanmaksaja!

Kaiken tämän jälkeen – haluatko jatkaa musikaalien tekoa?

Ilman muuta! Kyllähän mä teen muutakin, opetan mm. Sibelius-Akatemiassa improvisaatiota ja kokonaisilmaisua yhden päivän viikossa ja lisäksi teen jatkuvasti biisejä ja kirjoittelen tekstejä. Mutta kyllä teatterimusiikki on mulle ehdottomasti se rakkain ykkösasia! Ei voi mitään.