Säveltäjä ja poikkitaiteilija Ines Reingold alias Inèz säkenöi arktista voimaa. Tämä elektronisen musiikin taituri laatii parhaillaan väitöskirjaa intuitiosta ja musiikista Jyväskylän Yliopistoon, musiikkitieteen laitokselle, koska häntä kiehtoo säveltämisen ohella myös intuitiivisten soundien ja soundivärien tutkimus. Hän vetää myös kursseja intuitiosta ja on lupautunut pitämään sellaisen myös jäsenillemme, mitä parhaillaan suunnitellaan.
Inèzin debyyttilevy ”Passione D’Amore” julkaistiin vuonna 1995 ja sen kosmisia instrumentaaliraitoja on soitettu niin Radiomafian Avaruusromua-ohjelmassa kuin Ylen Ykkösen nykymusiikin iltakonserteissa. Hänen uudemmista teoksistaan on ollut mahdollisuus nauttia mm. Kemin Lumilinnan Lumigalleriassa, kuvanveistäjä Eero Hiirosen veistosten näyttelyssä.
Tuorein projekti on kansainvälisille vesille suunnattu kokoelma-albumi ”Energy of Visions”, joka sisältää Inèzin teosten ohella mm. Sashin, Faithlessin ja Cesaria Evoran kaltaisten nimekkäiden artistien musiikkia. Työn alla on mm. Yleisradion tilaama radiofoninen teos, jonka teemana tulee olemaan astraalirakkaus. Tämän aviisin ilmestyessä Inèz on luennoimassa Englannissa, Exeterin Yliopistossa musiikkitieteen konferenssissa kansainväliselle kuulijakunnalle, mistäs muusta kuin intuitiosta ja musiikista.
Intuition poreilua
”Intuitio on erittäin tärkeä komponentti musiikillisessa luovuusprosessissa. Se on oivallus tai vaisto luovassa prosessissa, mutta samalla myös tietoisuuden vahva taso. Intuitio on vähän samankaltainen tietoisuuden tila kuin transsi, ekstaasi tai joku muu alternatiivitietoisuus. Ollessaan intuitiivisessa tietoisuuden tilassa säveltäjä pystyy ehkä kanavoitumaan ja saa ideoita mielenkiintoisemmalla tavalla”. Näin hehkuttaa Virosta lähtöisin oleva ja Vantaalla asuva Inèz silmät leiskuen.
”Alitajunnassa piilossa kytevät ideat ja tiedostamattomat ideat ponnahtavat esiin intuitiivisissa prosesseissa. Tämä tapahtuu suurelta osin tiedostamattomalla tasolla, mikä onkin hyvä, koska kaikki hurjat luovat ideat ja keksinnöt ovat syntyneet usein ei-loogisen järjen avulla”, Inèz luennoi ja antaa esimerkin intuitioharjoituksesta. ”Salvador Dali keksi käyttää tavallista kahvilusikkaa intuitiivisena leikkikaluna. Hän otti käteensä lusikan, heilutti sitä metallilautasen yllä ja nukahti. Kun lusikka tippui lautaselle, kuului kolahdus, hän havahtui, painoi mieleensä alitajunnasta nousseet symbolit ja alkoi maalata.”
”Intuitio on aivojen kannalta integraali prosessi eli aivojen kokonaismalli on käytössä. Intuitio on hurmiollinen logiikka. Sekin on logiikkaa omalla intuitiivisella tavallaan. Intuitio on järjen vastapaino. Järjen sensuuri ei pysty kahlitsemaan intuition poreilua. Intuitiivisessa prosessissa järjen sensuuri ohitetaan ja idea ponnahtaa spontaanisti. Se tulee jostain syvältä. Mitä paremmin ihminen käsittää intuition, sitä helpompi hänen on löytää oman intuitiivisuutensa lähde.”
Kosmista musiikkia
Inèz aloitti säveltämisen kahdeksanvuotiaana. Ensimmäiset sävelteokset hän piilotti pöytälaatikkoon. ”Vanhempanikaan eivät tienneet siitä”, kertoo Inèz. ”Se oli joku kosminen sarja. Musiikki oli atonaalista ja soitin sitä hiljaisesti pianolla, ettei kukaan muu kuulisi. Vaikka tein klaviatuureja ja partituureja, se ei ollut vielä tietoista säveltämistä, mutta kosminen tematiikka sykki kokoajan taustalla.”
Inèz ahmi sci-fi-kirjallisuutta ja oli hyvin kiinnostunut roboteista ja ufoista. Sukulaiset ja musiikinopettajat olivat sitä mieltä, että lahjakkaasta Inèzistä tulee säveltäjä.
”Kapinoija ja protestoija kun olen, aloitin kyllä musiikin teorian, solfan ja pianonsoiton opiskelun 7-vuotiaana, mutta säveltämistä en suostunut opiskelemaan”, muistelee klassisen musiikin pianistiksi valmistunut Inèz.
Filtteriefektit kiehtovat
Inèz tietää inspiroituvansa auringosta, kuusta, tähtitaivaasta, avaruudesta ja symboleista. ”Spiraali kuplii aika usein minun teoksissani tai ajatuksissani. Itsekin huomaan, että periaatteessa kaikki asiat toistuvat, mutta aina uudella tasolla. Soundit ja värit ovat usein lähtökohtana sävellyksille. Joskus joku teos saattaa lähteä liikkeelle kuvasta.”
Kun Inèz Kemin Lumilinnaan ääni-installaatiota suunnitellessaan katseli valokuvaa eräästä Eero Hiirosen veistoksesta, musiikki alkoi heti soida hänen päässään. ”Realistiset aiheet, kuten esimerkiksi tämä ruusu tässä maljakossa ei inspiroi, mutta jos se alkaisi lentää – se olisi ihan eri juttu”, sanoo hän ja hymyilee veikeästi. ”Rakastan filtteriefektejä. Kokeellisemmissa tuotannoissa saatan sämplätä jonkun soundin ja vääntää sitä sitten kaikkien Vocoder-efektien läpi. Monitasoiset, elävät struktuurisoundit kiehtovat minua.”
Musiikki on aina ollut luonnollinen osa Inèzin elämäntapaa. ”Lapsuuden kodissa kuuntelimme paljon klassista musiikkia mm. Mozartia, Mahleria ja Viron Sibeliusta; Heino Elleriä, joka on sukua meille äitini kautta. Kaija Saariahoa ihailen ja kunnioitan syvästi. Hänen musiikissaan on hyvä aaltopituus. Kevyemmällä puolella välillä innostun jostain soundista, mutta ihastukset ovat yleensä lyhytaikaisia. Laurie Andersonin musiikki kestää kuuntelua. Jean-Michel Jarren tapauksessa taiteilijan persoona kiehtoo minua vielä enemmän kuin hänen tuotantonsa”, hän naurahtaa.
Kuumeinen sävellysperiodi
Inèz ajautui Suomen Lappiin jotenkin sattumanvaraisesti vuonna 1991 ja huomasi yhtäkkiä asuvansa pohjoisilla lakeuksilla. Hän lainasi musiikkiliikkeestä kotiinsa syntetisaattorin ja alkoi säveltää. ”Sain inspiraation Lapin revontulista. Astraalikuumeinen sävellysperiodi ajoittui syksyyn 1994. Silloin lukitsin ovet, enkä päästänyt ketään tapaamaan minua. Musiikki oli pakko saada ulos. Eikä mikään idea jäänyt sivuun, vaan kaikki oli saatava sille levylle. Välillä tuntui, että ideoita tulee enemmän kuin ehdin edes ajallisesti työstää ja pelkäsin, että unohdan jotain oleellista.” Lokakuussa Inèz varasi studion Helsingistä. ”Junassa sävelsin vielä viimeiset nuotit. En tiedä ollenkaan miten se musiikki syntyi. ”Adastra”-sarjassa on ”Estonia-teos”, jossa on sen laatuinen sinfoninen partituuri, etten ole koskaan aikaisemmin sellaista tehnyt”, hän ihmettelee vuosien jälkeen.
”Käytin Korgin syntetisaattoria, mitään tietokonetta ei ollut, mutta Korgissa oli sekvensseri ja siihen ohjelmoin joitakin sekvenssejä. Suurimman osan materiaalista soitin kuitenkin myöhemmin studiossa livenä, samaisella syntetisaattorilla improvisoiden. Minulla oli kova kapina konstruoitua tietokonemusiikkia vastaan, ja halusin, että inhimillinen tatsi säilyisi. Nyt kun hallitsen teknologiaa paremmin, tietokonesoftat saavat minut tärisemään kiihkosta”, sanoo Inèz.
Levy miksattiin Helsingissä, Soundtrack-studiossa. ”Se oli suunnittelematon prosessi”, toteaa Inèz. ”Itsekin jälkikäteen ihmettelin, että mitä tämä oli. Levyfirma löytyi suunnilleen niin, että kävelin Fredrikinkatua pitkin, kasetti takin taskussa ja ensimmäinen levyfirma, mikä osui silmään oli Fg-Musiikki. Astuin sisään ja sanoin, että tässä olisi.”
Debyyttilevy ”Passione D’Amore” julkaistiin seuraavana vuonna. ”Rakkaimmalta tuntuu aina se uusin sävelteos, mitä kulloinkin teen”, hän myöntää. ”Joskus sama teos, johon rakastun jossain vaiheessa, muuttuu myöhemmin niin etovaksi, etten kykene enää ollenkaan kuuntelemaan sitä. Se on niin paradoksaalista. Se on se deep love, deep hate. Kiss me, kill me.”
Shampanjainen olo
Inèzin mielestä säveltäminen tuntuu samalta kuin nousuhumala. ”Se on kiihtynyt olotila ja silloin koen täysillä elämän merkityksen. Ne ovat hienoja hetkiä, enkä vaihtaisi niitä mihinkään. Ei sitä voi selittää.”
Joskus luomiseen liittyy myös kärsimystä. Estonia-sarjaa säveltäessään Inèzin studiossa leijui ahdistavia ioneja ja hän koki syyllisyyttä, tietämättä miksi. ”Yleensä nautin säveltämisestä ja olo on shampanjainen” kuvailee Inèz .
”Aina kun saan valmiin levyn käteen, säveltämäni musiikki tuntuukin jotenkin etäiseltä ja ulkokohtaiselta. Se on omituista. Debyyttialbumini, ”Passione D’amore” ilmestyminen oli tietysti järisyttävä kokemus. Silloin olin haltioissani. Nyt kun olen saanut omia sävellyksiäni eri kompilaatioille, se ei tunnu enää samalta. Levyn synnyttämisen jälkeen on aina aika tyhjä olo”, huokaa Inèz ja hypistelee uutta ”Energy of Visions”-albumia, minkä takakanteen on kirjoitettu: ”Where does it all begin? From vibration – vibration is a sound.. sound and silence. Music already exists before it is physically produced. Music is the most intuitive and fascinating for of communication, since it allows one to experience liberation from time and space. During these moments you feel the boundaries disappear. Visionary images make you feel like floating in the weightlessness of space”. Tekstin alla lukee Inèz.
”Minulle säveltäminen on intuitiivinen prosessi ja teokseni syntyvät intuitiivisesti.” Inèz pitää intuitiota erittäin tärkeänä komponenttina luovassa prosessissa ja lataa: ”En oikein ymmärrä tämmöistä täysin rakenneltua musiikkia. En saa seriaalimusiikista suurta henkistä nautintoa. Se voi olla esteettinen nautinto, muttei emotionaalinen. Mitä intuitiivisempi luomismetodi sitä syvempi on mielestäni teoksen merkitys”, hän lausuu vielä loppukaneetiksi. Hän tekee lähtöä, jättää jälkeensä hienostuneen parfyymivanan Eliten kulmapöydän ylle ja kiitää moottoritielle. Inèzin työpöydällä odottaa vielä viimeistelemätön esitelmä Exeterin yliopiston kansainvälistä yleisöä varten ja liuta keskeneräisiä sävellyksiä.
teksti: Kirsi Snellman
kuva: Inèz
