Viime keväänä Teoston johtokuntaan valittu Jorma Toiviainen teki lokakuussa esityksen Teoston johtokunnan kokoonpanon muuttamisesta siten, että vakavan musiikin säveltäjiä olisi vain kaksi aikaisemman kolmen sijasta. Vastaavasti kevyen musiikin tekijöitä olisi nykyisen neljän sijasta viisi. Tällainen jako vastaisi paremmin nykyistä tilityksen jakautumista samoin kuin Teoston jäsenkunnan ja asiakaskunnan jakautumista.

Toiviaisen esitystä käsiteltiin Teoston johtokunnan marraskuun kokouksessa. Esityksestä keskusteltiin, se merkittiin tiedoksi ja lähetettiin taustajärjestöjen pohdittavaksi.

Elvis ry:n johtokunta keskusteli kokouksessaan 16.11. kahdesta Jorma Toiviaisen esityksestä. Toinen niistä koski tilitysjärjestelmän muuttamista siten, että kulttuuripoliittiset kompensaatiot irrotetaan muusta tilityksestä ja niiden suuruus päätetään vuosikokouksessa kunakin vuonna erikseen. Kummankin Toiviaisen esityksen Elviksen johtokunta päätti ottaa yhdistyksen pitkän tähtäimen tavoitteisiin. Käytännössä tämä tapahtuu siten, että ensi vuoden toimintasuunnitelmaan esitetään kohtaa, jonka mukaan pitkän tähtäimen tavoitteena on muuttaa Teoston hallinto- ja tilitysjärjestelmä olemassaolevia voimasuhteita vastaavaksi. Toimintasuunnitelma hyväksytään Elviksen vuosikokouksessa, joka pidetään 28.2. klo 18 Ravintola Tekniskassa (Yrjönkatu 30, 6:s krs).

SS:läisten teostotulot 2-3 miljoonaa

Mitkä sitten ovat olemassaolevat tilityksen voimasuhteet? Koska tarkkoja tilastoja ei ole julkaistu, esitetään seuraavassa eri lähteisiin perustuva arvio. Suomen Säveltäjät ry.:n jäsenten yhteenlasketut teostotulot olivat viime vuonna 2-3 miljoonaa markkaa. Elvis ry:n jäsenten yhteenlasketut teostotulot olivat 5-10 kertaa suuremmat. Jos mukaan lasketaan myös Elvikseen kuulumattomat kevyen musiikin tekijät, päädytään laskelmaan, jonka mukaan vakavan musiikin säveltäjät jäivät yhteenlasketuissa teostotuloissaan reilusti alle kymmenesosaan muun musiikin tekijöihin verrattuna.

Jos mukaan otetaan myös musiikin kustantajat sekä kuolinpesät, päädytään seuraavaan arvioon: Kaikista Teoston ja NCB:n suomalaisille oikeudenhaltijoille maksamista korvauksista Suomen Säveltäjät ry:n jäsenten saamat korvaukset ovat vain muutaman prosentin luokkaa. Kaikista Teoston asiakkaista Suomen Säveltäjien jäseniä on melko tarkkaan yksi prosentti. (Tähän yhdistykseen kuuluvat käytännössä kaikki suomalaiset vakavan musiikin säveltäjät).

Suomen Säveltäjien puheenjohtaja Mikko Heiniö purkaa huoliaan yhdistyksen Kompositio-lehdessä (3/99) otsikolla ”Vakavan musiikin tekijänoikeuskorvaukset vakavassa vaarassa?” . Hän kirjoittaa, että ”ulkopuolisilla ei tunnu olevan tietoa siitä, miten vaativaa ja aikaa viepää työtä vakavan musiikin säveltäminen keskimäärin on ja miten vaatimattomia korvauksia siitä loppujen lopuksi maksetaan.”

Siinä Heiniö ainakin on oikeassa, että hänen yhdistyksensä jäsenten saamat teostokorvaukset ovat yhteenlaskettuina pieni puro kaikista Teoston kotimaahan maksamista korvauksista (ehkä vain parisen prosenttia). Ja tästäkin purosta huomattava osa on erilaisten tukien ja tukisiirtojen tulosta.

On kuitenkin hyvä muistaa, mitä muita etuja Heiniön edustamalla ryhmällä on: Kolmannes paikoista Teoston johtokunnassa ja muissa toimikunnissa ovat osaltaan edesauttaneet esimerkiksi sitä, että Suomen Säveltäjät ry:n vuotuinen toiminta-avustus (605.000 mk) kestää hyvin vertailun Elvis ry:n avustuksen kanssa (643.500 mk). Musiikin tiedotuskeskusta Teosto avustaa vuodessa 4 miljoonalla markalla ja hyvinkin huomattava osa tästä summasta käytetään nimenomaan Suomen Säveltäjät ry:n jäsenten hyväksi. Luovan Säveltaiteen Edistämisäätiö LUSES jakaa vuosittain vaihtelevan määrän erilaisia tukirahoja (viime vuonna lähes 2 miljoonaa) ja niistäkin lähes puolet vakavalle musiikille. Tasajakoa sovelletaan myös Sibelius-rahastoon ja Georg Malmstén -säätiöön; molemmat saivat viimeksi Teostolta 100.000 mk.

Kaiken kaikkiaan näyttää siis siltä, että erilaisia rahavirtoja kohdistuu Teoston systeemissä vakavan musiikin säveltäjien hyväksi moninkertainen määrä siihen verrattuna, mitä heidän musiikkinsa tuo Teoston kassaan rahaa. Tämä on seurausta siitä ajattelusta, että on olemassa kaksi musiikin lajia – vakava ja kevyt – ja yhteisistä poteista kummankin on saatava suunnilleen yhtä paljon. Toisin on Tanskassa, jossa kevyen musiikin tekijöillä on kaksi yhdistystä ja jossa vakavan musiikin saama osuus kansallisista varoista on vain parikymmentä prosenttia.

Tietenkään Teoston kaltaisessa aatteellisessa yhdistyksessä kaikkea ei ole syytä mitata rahassa. Mutta jos otetaan huomioon, että vakavan musiikin säveltäjiä on noin prosentti Teoston koko asiakaskunnasta ja että Elvis ry:n jäsenmäärä on viisinkertainen Suomen Säveltäjät ry:n jäsenmäärään verrattuna, on esimerkiksi toiminta-avustusten välinen epäsuhta melkoinen. Vielä suurempi se on, kun otetaan huomioon, että Elvis tarjoaa monia palvelujaan kaikille kevyen musiikin tekijöille, kun taas Suomen Säveltäjät rajoittaa toimintansa melko tarkkaan oman jäsenkuntansa palvelemiseen ja sen etujen ajamiseen.

Ylimääräistä rahaa ei ole

Vakavan musiikin säveltäminen on varmasti vaativaa ja arvokasta. Mutta voi kysyä, onko säveltäjien ja sanoittajien syytä sisäisin tukisiirroin tukea toisiaan vai onko kultuuripolitiikka yhteiskunnan kaikkien jäsenten asia. Ja onkohan tuen arvoista säveltaidetta ja siihen liittyvää sanataidetta muuallakin kuin ns. vakavan musiikin alueella?

Jorma Toiviaisen esitys Teoston tilitysjärjestelmän uudistamiseksi merkitsisi sitä, että Teoston jäsenet voisivat vuosittain päättää, minkä verran tilityksessä harjoitetaan kulttuuripolitiikkaa. Tämä päätösvalta jäsenillä pitäisi sääntöjen mukaan olla jo nytkin, mutta käytännössä kulttuuripolitiikan kokonaisvaikutusta on vaikea laskea lukemattomien kertoimien ja tukisiirtojen viidakosta.

Toiviaisen esitys Teoston johtokunnan kokoonpanon muuttamiseksi merkitsisi puolestaan sitä, että vakavan musiikin säveltäjien edustus Teoston avainpaikoilla pienenisi. Tosin kaksi paikkaa yhdeksästä olisi sekin vielä monta kertaa enemmän kuin vakavan musiikin Teostolle tuomat tulot.

Teoston tilitysjärjestelmää koskeviin päätöksiin riittää vuosikokouksessa yksinkertainen enemmistö. Johtokunnan kiintiöiden muuttaminen edellyttää sääntömuutosta eli kolmen neljäsosan enemmistöä. Siihenkin kevyen musiikin tekijöiden äänimäärä nykyisin riittää, jos vain rivit ovat yhtenäiset.

Lopuksi ystävällinen kommentti Mikko Heiniölle, kun hän Komposition kirjoituksessaan väittää näin: ”Teoston tilityksessä jokainen teos saa sen markan (miinus toimituskulut), joka siitä on kerättykin – siitä ei leikata muille. Tukisiirtojen kohdentamisessa on kyse siitä, saako teos tämän markan lisäksi vielä jotain siitä rahasta joka ei kuulu kenellekään tietylle tekijälle.”

Tässä Heiniö tarkoituksellisesti oikaisee monta mutkaa. Kun esimerkiksi pieniä konsertteja tilityksen kertoimilla kompensoidaan, totta kai tämä on pois isoissa konserteissa esitetyiltä teoksilta (vaikkapa Jari Sillanpään ohjelmistoon kuuluvilta teoksilta). Niin sanottu osoitteeton raha ei sekään ole mitään taivaasta pudonnutta ylimääräistä rahaa. Kun Teosto laskuttaa esimerkiksi puhelinjonotusmusiikista, mutta ei saa siitä esitysraportteja, on aika kyseenalaista kohdentaa tätä rahaa vakavalle musiikille. Se kun ei liene puhelinjonotusmusiikkina kovin suosittua.

Osoitteetonta rahaa on peräisin myös siitä, ettei Teosto ole saanut teosilmoitusta tai ettei tekijä ole Teoston asiakas. Montakohan sinfoniaa mahtaa olla ilmoittamatta ja moniko vakavan musiikin säveltäjä ei ole Teoston asiakas?

Teoston tehtävänä on periä tekijän ja kustantajan puolesta musiikin käytöstä korvaukset sekä tilittää ne mahdollisimman oikein niille, joiden musiikkia on käytetty. Eli mitä paremmin perintä ja tilitys vastaavat toisiaan, sitä paremmin Teoston on tässä tehtävässään onnistunut. Mutta aina kun korvauksia pyritään tästä poiketen sumplimaan sen mukaan, kenen oletetaan niitä eniten tarvitsevan, joudutaan lettosuolle.

Martti Heikkilä

---

teksti: Martti Heikkilä

-Nuotin vierestä