Radiosta kaksi eri biisiä päivässä …

Musiikkia julkaistaan äänitteillä yhä enemmän mutta radiot soittavat aina vain harvempia kappaleita. Tähän tulokseen on tultu Ruotsissa Tukholman yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa. Erityisen hälyttävää on, että näin on tapahtunut SR:n (Sveriges Radio eli Ruotsin Yle) populaarimusiikkia soittavilla kanavilla P3 ja P4. Samalla on rajusti pudonnut soitettujen ruotsalaisten teosten määrä.

P3-kanavalla vuodessa soitettujen ruotsalaisten teosten määrä on pudonnut vuoden 1990 runsaasta 18.000 teoksesta vuoden 1999 alle 10.000 teokseen. Kaikkien soitettujen teosten yhteismäärä oli 1999 P3-kanavalla (siis ulkomaiset mukaanlukien) enää 18.442 . Se tekee 50 teosta päivää kohti eli kaksi eri teosta tunnissa kanavalla, jossa enin osa ohjelmasta on musiikkia.

Samoin P4-kanavalla ruotsalaisten teosten määrä on ajalla 1994-99 lähes puolittunut. Vain vakavaa musiikkia soittavalla P2-kanavalla määrä on pysynyt suunnilleen ennallaan. Ruotsalaisen musiikin kokonaisosuus kaikilla SR:n kanavilla on laskenut vuoden 1996 luvusta 54,5 % vuoden 1999 lukuun 50,4%. Ruotsalaiseksi on tilastoitu sellainen musiikki, jossa säveltäjä on ruotsalainen (perusteena ei siis ole ruotsinkielinen teksti tai ruotsalainen esittäjä).

Hurjaa on keskittyminen ollut myös yksityisellä puolella. Kaupallinen yksityisten paikallisradioiden ketju Mix Megapol soitti vuonna 1999 enää 742 eri kappaletta, mikä päivää kohti tekee vain kaksi eri biisiä. Siihen verrattuna P3-kanavan valikoima oli vielä ”monipuolinen”.

Miksi sitten soitettujen teosten määrä on romahtanut myös SR:n populaarimusiikkia soittavilla kanavilla? Kysehän on yhteiskunnan suojeluksessa olevasta julkisen palvelun radioyhtiöstä, jossa monipuolisuuden luulisi olevan tärkeää. Tutkijat arvioivat syyksi sen, että ”tärkeissä ikäryhmissä” (ja silloin ei tietenkään tarkoiteta lapsia eikä vanhuksia) julkisen palvelun kanavat ovat kuuntelijatutkimusten perusteella ”menettäneet markkinaosuuksia” yksityisille radioille, joten kilpailuun on vastattu kaventamalla tarjontaa. On keskitytty soittamaan musiikkia, jonka ”mahdollisimman suuri osa kanavan kohderyhmästä voi hyväksyä”.

Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on kanavakohtainen kehitys ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomen Ylessä. Ylen äänilevystön arkistopäällikkö Pekka Gronow kirjoitti Teostory-lehdessä 1/99 vuoden 1997 tilastoista, joiden mukaan Radiomafiassa soitettiin tuona vuonna 40.000 eri musiikkikappaletta. Se oli siis vielä kaksi kertaa enemmän kuin Ruotsin valtakunnallisella P3-kanavalla (jonka musiikkiformaatti on eräänlainen Radio Suomen ja Radiomafian yhdistelmä). Tunnin aikana Mafia olisi siten soittanut keskimäärin neljä eri biisiä. Gronowin esittelemien tilastojen mukaan Ylen kotimaisuusaste olisi vuonna 1997 ollut 46%, mutta näissä luvuissa oli suomalaisten säveltämän musiikin lisäksi myös kaikki Suomessa äänitetty musiikki, mikä tietenkin antaa kaunistellun kuvan kotimaisuusasteesta.

Uusia tilastoja odotellessa todettakoon, että Rumba-lehdessä on kevään aikana käyty räväkkä keskustelu Radiomafian soittolistoista. Keskustelun aloitti Tero Valkonen, jonka kirjoitukseen Mafian ohjelmajohtaja Jukka Haarma ja musiikkipäällikkö Ville Vilen numerossa 7/00 vastasivat saaden aikaan varsinaisen palauteryöpyn. Ainoa tilasto, jota Haarma ja Vilen pitkässä vastineessaan esittelivät oli tutkimuksesta, jonka mukaan Radiomafian musiikkiin on erittäin tyytyväisiä 42% ja tyytyväisiä 40%, kun taas tyytymättömiä oli vain 2 %. Valitettavasti vastauksesta ei selviä, kuka tämän tutkimuksen oli tehnyt ja keitä siinä haastateltiin.

Olisi varmasti tarpeen, että Yleisradion ja myös yksityisten kanavien radiosoiton kehityksestä julkaistaisiin Ruotsin mallia vastaavia tilastoja myös meillä. Parhaan pohjan tilastoinnille muodostanevat Teoston radioilta saamat soittoraportit. Ja koska Yleisradio on meidän kaikkien omistama, voisi valitsemamme eduskunta määritellä sen, kuinka monta eri teosta kullakin kanavalla vähintään on vuodessa soitettava. Onhan se hävytöntä, jos julkaistujen musiikkiteosten määrän tuplaantuessa radiossa soitettujen teosten määrä puolittuu.

Jos jokin ympärivuorokauden pelkästään musiikkia soittava kanava päästäisi yhden biisin eetteriin vain kerran vuodessa, kertyisi näitä eri teoksia vuodessa Ojalan laskuopin mukaan 175.200 (olettaen, että yksi biisi kestää keskimäärin 3 minuuttia). Sekin on vielä vähemmän kuin Teoston rekisterissä on kotimaisia teoksia (yli 250.000).

Milloin muuten Suomen kilpailuvirasto ryhtyy tutkimaan, vääristääkö Yleisradio kilpailua houkuttelemalla kuuntelijoita ja katsojia samoin keinoin kuin yksityiset asemat?

Martti Heikkilä