– Kiinnostus mytologioita kohtaan on
tullut luonnollisena sivutuotteena.
Musiikilliset ajatukset ei olisi syntyneet,
ellei olisi tuntenut näitten etnisten ryhmien
mytologioita ja maailmankuvaa.

Mies oli kitaristina legendaarisissa yhtyeissä Soulset ja Karelia, ja on pelannut sen jälkeen lukuisissa mainetta ja kunniaa niittäneissä joukkueissa mm. ”Paroni” Paakkunaisen ja Edward Vesalan kanssa. Ilpo tunnetaan myös innostuksestaan alkuperäiskansojen musiikkiin; mieleen muistuu esim. yhteistyö Nils-Aslak Valkeapään kanssa.

Viime vuodet Saastamoiselta ovat menneet kunnianhimoiseen suurprojektiin, oopperatrilogiaan, jota on esitetty Lapin Äkäslompolossa. ”Velho” kantaesitettiin 1993, ”Riekko” 1996, ja ”Käärme” 1999. Trilogiasta on juuri julkaistu tupla-cd, ”Velhon aika – The best of Velho trilogy”.

Mitä oopperasäveltäjälle kuuluu?

– Tulin eilen Lapista. Tämän kesän esitysjakso oli 14. elokuuta alkaen tähän asti; päätösjakso 10 vuoden periodista. Tein Velhon sävellyssopimuksen kesällä -90 ja oikeastaan vasta nyt työ on päätöksessään, eli kaikki korjaukset on tehty – poistot ja lisäykset on kohdallaan.

– Kovat suunnitelmat on, että koko trilogia vedetään ensi kesänä kahtena viikonloppuna putkeen. Talous on täysin auki, mutta ihmisillä on siellä henkinen kantti niin vahva, että olen vuorenvarma että ne hankkii siihen rahoituksen tavalla tai toisella. Jos sitä ei tehdä, niin saattaa mennä monta sukupolvea ennen kuin vastaavaa ilmiötä ainakaan suomalaisessa musiikissa nähdään. Kolmen oopperan trilogia peräkkäin, 6 tuntia musiikkia kolmena iltana. Eikä se toisaalta edellytä kuin loppuunmyytyjä katsomoita joka illalle.

Paitsi että olet säveltänyt ja ollut muutenkin suunnittelemassa produktiota, soitat siinä Pohjantahti-orkesterissa.

– Mä toimin kapellimestarina – mun paikka on pikemminkin siellä bändikodassa kuin yleisön joukossa arvioimassa lopullista soundia. Koska tää musiikki ei ole ihan jokapäiväistä tavanomaista peruskamaa, vaan sisältää sekarytmejä ja muuta, niin en ole oikeastaan luottanut kehenkään niin paljon että voisin säveltäjänä istuutua penkille.

– Kapellimestarina toimiminen ei tuommosessa tapauksessa ole mikään helppo nakki. Bändi on kuitenkin sen verran pieni, että bassoa soittaessani kykenen liidaamaan sen – ja itse asiassa tällä tavalla bändi liidaa koko musiikkia. Kuoron johtaja on yleisön takana, ja meillä on monitori joitakin hänen antamiaan merkkejä varten. Kuoronjohtaja kuuntelee bändiä – täähän on kuitenkin selkeästi rytmimusiikkia, laajassa mielessä ymmärrettynä.

Olet myös musiikkitieteilijä, fil. lis., ja julkaissut tutkimuksia ja artikkeleja.

– Gradu-työni valmistui 1994, eli kesken Riekon sävellystyötä, ja lisensiaattityön tein saamelaismusiikista 1998. Materiaalia olen kerännyt 1970-luvun alusta saakka. Mulla oli itse asiassa 20 vuoden työn tulokset tiivistettävänä tähän tutkimusmuotoon. Ja tietysti artikkeleita ja pienempiä esitelmiä.

– Sitten olin mukana Kuolansaamen musiikin tutkimusprojektissa, joka toimi yhteispohjoismaisella rahoituksella Tromssan yliopiston aloitteesta. 600 laulettua esitystä tallennettiin 1994-97 Venäjän Kuolan saamelaisilta. Noin 200 niistä olen myöskin nuotintanut, eli ovat periaatteessa valmiita kirjaksi. Mä teen puolipäivätoimisesti tätä työtä siinä ohessa.

Puolet ajastasi menee tieteeseen ja puolet taiteeseen?

– Näinkin voi sanoa; gradukin oli pakko tehdä loppuun, koska läksin Helsingistä hum. kandina aikoinaan Kajaanin Big Bandiin kapellimestariksi. Voi todella sanoa, että mikä soittaen tulee, se tieteen tutkimukseen menee!

– Nyt ei ole yhtään sävellystilausta eikä apurahaa päällä. Houkutus olisi suuri saada väitöskirja aikaiseksi. Toki tekijänoikeuskorvauksilla tässä eletään jonkin aikaa, mutta mietin nyt viikon pari miten edetään… Puhun saamelaismytologiasta Joensuussa shamaanirummunrakentamiskurssilla.

– Kiinnostus mytologioita kohtaan on tullut luonnollisena sivutuotteena. Musiikilliset ajatukset ei olisi syntyneet, ellei olisi tuntenut näitten etnisten ryhmien mytologioita ja maailmankuvaa.