Suomi-jazzin pioneeri ja hittisäveltäjä

Erik Lindström Haastattelu

Suomi-jazzin pioneeri ja hittisäveltäjä

Armi, Ranskalaiset korot, Pikku midinetti, Muistatko Monrepos'n... Kukapa meistä ei tunnistaisi näitä kuolemattomia iskelmiä ja niiden säveltäjää, muusikko ja kapellimestari Erik Lindströmiä.

Lindströmillä (78) on edelleen soitannollinen kosketus musiikkiin. Jazz on sydänasia: swingin ja bebopin edustaja seuraa valikoiden myös osaa jatsin nykytuulista.

Talvet Floridassa usein lomaa viettänyt Lindström kertoilee lähtevänsä vaimonsa kanssa viimeistä kertaa reissulle totuttuun paikkaan. Viime vuosina pitkät lentomatkat ovat alkaneet väsyttää.

– Lähes kolme vuosikymmentä olemme Floridassa käyneet. Ensi vuoden helmikuussa lähdemme vielä kerran jenkkeihin. Nämä matkat ovat osaltaan vaikuttaneet myös musiikillisiin mieltymyksiini, joista haluan tuoda esille muun muassa Cole Porterin, Richard Rodgersin ja Irving Berlinin.

Erik Lindström syntyi 29.5.1922 stadilaiseksi. Lapsuus- ja kouluvuodet tuli koluttua Tapanilassa. ”Mosan” ruotsinkielinen kansakoulu, jota Erik kävi, sijaitsi pellonlaidalla.

– Meidän koulussa oli monia kansallisuuksia. Muistan, että välitunnillakin kuuli puheentulvaa jopa viidellä kielellä. Olin näihin aikoihin innokas urheilija: pelasin Tapanilan Erässä pesäpalloa ja jalkapalloa, Lindström muistelee.

Ekin isä oli soittomiehiä – amatööriksi hyvä sellainen.

– Isäni soitteli usein kuuluisalla Mosabackan lavalla, jossa järjestettiin tansseja säännöllisesti aina lauantaisin ja sunnuntaisin. Kyseisestä lavasta kertova, tunnettu sävelmä perustuu tositarinoihin. Näin itsekin laulusta kertovan henkilön pikkupoikana.

Musisointi alkoi viulun soitolla. Isäukko opasti alkeissa. Viulu sai luvan vaihtua kontrabassoon Olle-velipojan vaikutuksesta. Erik Lindström liittyi 18-kesäisenä basisti-kokelaana kitaristi Ingmar Englundin yhtyeeseen. Näihin samoihin aikoihin tuli otettua myös soittotunteja yksityisesti Helsingin Kaupunginorkesterin kontrabasisti Lauri Nissiseltä.

TUTUSTUMINEN MUIHIN SOITTAJIIN

Sota-aikana Erik Lindström kävi usein Boris Levastin kanssa Helsingin tanssikoulussa, jossa kaverukset tutustuivat moniin oman ikäluokkansa musikantteihin. Tällöin syttyi kipinä jazziin.

– Levasti oli postissa yösähköttäjänä. Tätä kautta hän löysi kaikki eurooppalaiset radio-asemat, joita yhdessä kuunneltiin yökaudet. Juuri näiltä asemilta tulvi siihen aikaan paljon traditionaalista jazzia.

Sodan melskeessä töitä tuli tehtyä palokunnassa, illat ja yöt Uusi Suomi-lehden painossa.


Erik Lindström ensimmäisen orkesterikilpailun voittajana vuonna 1945.

– Oli se aika rankkaa aikaa, jos yötyön päälle joutui vielä vartiointitehtäviin. Tällöin pelättiin desantteja. Se vapaa-aika, joka sattui jäämään, kului pitkälti soittamisen parissa. Viihdytyskiertueen loputtua ostin huutokaupasta vibrafonin, jolloin ammattimainen muusikon urani varsinaisesti alkoi.

Vuosina 1946-48 Erik Lindström toimi muusikkona Ossi Aallon orkesterissa. Aallon kuuluisa orkesteri oli aikakautensa parhaita keikkailevia kokoonpanoja. Lindströmiä hieman harmittaa, ettei näistä vuosista ole pahemmin mitään äänitteitä jäljellä.

Onni Gideonin yhtyeeseen liittyminen oli virstanpylväistä seuraava. Gideonin johtama bändi oli niin ikään suosittu. Arkipäivät se keikkaili ravintola Espilässä ja viikonloppuisin pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

Erik Lindström oli omana aktiiviaikanaan yksi maamme käytetyimmistä muusikoista kevyen musiikin puolella. Studiotyöskentely näytteli suurinta osaa muusikkoudessa: basisti, vibrafonisti työskenteli parhaimmillaan neljässä studiossa saman päivän aikana. Olympialaisvuonna -52 Lindströmin perusti oman yhtyeen. Vuosien saatossa Ekin pumpussa toimivat solisteina muun muassa Helena Siltala, Annikki Tähti ja myöhemmin rumpali-laulajana Erkki Liikanen.

Kyky säveltämiseen puhkesi kukkaan 50-luvulle tultaessa. Syntyivät sellaiset ikivihreät kuin Helsingin laulu , Kylmä rakkaus ja Iloinen sävel tai Armi, joka oli se ”suurin menestys” Olavi Virran ja Ekin yhteistyön saralta.

– Armi syntyi Vuokosta. Olin kynäillyt tämän laulun omalle Vuokko-vaimolleni. Kävi kuitenkin niin, että nimi piti muuttaa. Näin jälkeenpäin ajatellen uskon vakaasti, ettei tästä sävelmästä olisi välttämättä muodostunut niin suurta hittiä, ellei nimeä olisi vaihdettu Armiksi, Erik Lindström kertoo.

Armi Kuuselan kansainvälinen voitto missinä osui tuolloin ajan hermoille. Saukki kirjoitti onnistuneen tekstin Armiin, niin kuin moniin muihinkin Lindströmin hitteihin. Ekin Vuokko-vaimo teki myös joukon tunnettuja iskelmäsanoituksia (mm. Ranskalaiset korot, Pikku midinetti, Kielletty rakkaus…) Lindströmin lauluihin. Armista – ikivihreästä foxista – oltiin kiinnostuneita muuallakin. Säveltäjä paljastaa:

– Jenkit olisivat halunneet ostaa minulta Armin lähes väkipakolla, mutta en suostunut, koska säveltäjän nimi olisi tarvinnut muuttaa ja olisin menettänyt näin ollen tekijänoikeuteni.

KOHTI TÄTÄ PÄIVÄÄ

Pitkän muusikkouran aikana omia, levytettyjä sävelmiä on kertynyt noin viitisen sataa. Tämä joukko koostuu iskelmistä ja jazzista. Jatkossa sovittajatyötä ovat tehneet muun muassa Ossi Malinen ja Pentti Lasanen. Erik Lindström johti usein myös Radion Tanssiorkesteria. Näistä raameistahan kehitys kulki UMOn perustamiseen 70-luvun puolivälissä.

Kokenutta ammattimuusikkoa alkoi kiinnostaa kevyt musiikki entistä laajemmin. Vuonna 1963 tuli perustettua levy-yhtiö Finndisc yhdessä Rolf Kronqvistin kanssa. Yhtiö toimi (1963-70) yhtäjaksoisesti seitsemän vuotta. Sen Safir-levymerkille debytoi joukko uuden sukupolven artisteja kuolemattomia tulkintojaan. Näistä näkyvimpiä olivat edesmenneet Juha-Watt Vainio ja Irwin Goodman, sekä muun muassa Martti ”Huuhaa” Innanen. Huuhaan tangot Esteri ja Elsa kohtalon lapsi muistetaan suomi-tangon parodiallisina numeroina lähes joka kolkassa. Näidenkin tangojen takaa säveltäjäksi paljastuu Erik Lindström samoin kuin myös Urjalan taikayön.

Finndisc oli parhaimmillaan pienen indipendent-firman vastine ja vaihtoehto isojen levy-yhtiöiden (Scandia, Fazer) monesti laskelmoidulle massatuotannolle.

– Jazz on kuitenkin ollut jonkinlainen varjokuvani. Se on seurannut minua vierellä lähes kaikessa. Varsinkin 50-luvulla monet iskelmätaustat olivat melko jazzpitoisesti tulkittuja.

– Olin usein muusikkona ja seurustelu-upseerina monien kansainvälisesti tunnettujen jazzmuusikoiden vieraillessa Suomessa. Antoisa jutustelumme päätyi miltei aina jammailuun.

– Sota-vuosien jälkeen tutustuin myös edesmenneeseen legendaariseen sovittaja, jazzhanuristi Matti Viljaseen. Jatkossa välillemme muodostui sangen hedelmällinen yhteistyö. Matti sovitti monia sävellyksiäni ja kirjoitti muun muassa Radion Tanssiorkesterille ”arreja” Count Basien levyiltä. Käytin Viljasen Masaa hanuristina ja sovittajana lähes aina Scandian- ja PSO:n levyproduktioissani. Fazerille tein Viljasen kanssa Virran Olan ensimmäisiä lattarisävelmiä ep-levyille.

TAHTI EI OLE HIDASTUNUT

Sävelkynä ja soittotaito on pysynyt hyvässä terässä vielä tänäänkin. Lindströmin Eki jutustelee lupsakkaalla, kertovalla tavallaan viime aikaisista keikoista Laura Voutilaisen kanssa. Kesällä Laura ja Eki esiintyivät Pori Big Bandin solisteina Porin Jazzeilla. Kyse oli Erik Lindströmin laulukonsertista, joka saa jatkoa marraskuussa Hämeenlinnassa ja Helsingissä.

– Olen touhuillut vanhalla rutiinilla. Muusikonkin täytyy muistaa pitää huolta itsestään, jotta pysyy terveenä ja soittokunnossa.

Viime aikoina Eki on säveltänyt lauluja muun muassa Pirjo Kämpille. Studioon on tarkoitus mennä lähitulevaisuudessa. Pitkäsoittolevy on parhaillaan tekeillä. Tämän tästä muusikot ympäri Suomea, soittelevat säveltäjälle. On tullut yhteydenottoja ulkomailtakin.

– Vähän aikaa sitten sain puhelinsoiton Roomasta. Paikallisesta mainostoimistosta pyydettiin esityslupaa Letkajenkkaani, jota haluttiin käyttää uuden automerkin mainosmusiikkina radiossa.

– Sain myös äskettäin kirjeen Budapestista. Sikäläinen tanssiteatteriryhmä halusi myös saada Elsa kohtalon lapsi -tangoni esittämiseen lupaa tanssiproduktiossaan.

Jazzmusiikin ilmiöitä ja kehitystä kokenut pioneeri seuraa mielellään. Lindström kehuu:

– Olen iloinen Suomi-jazzin kehityksestä kansainvälisessä mielessä. Ja, mikä merkittävää: meillä on ollut jo vuosia muutamia tasokkaita, omaperäisiä säveltäjiä, jotka ovat kirjoittaneet tuoretta jazzmusiikkia maailmalle.

Erik Lindström vaihtoi 1970- luvulla tekijänoikeusjärjestöä ja siirtyi Teoston puolelta ruotsalaiseen Stimiin. Hän on kuitenkin edelleen Teoston jäsen. Hänellä on myös oma kustannusyhtiö Erik Lindström Kustannus.

– Stim on hoitanut moitteettomasti tekijänoikeudellisia asioitani. Olen ollut sangen tyytyväinen vaihtooni ja ruotsalaisten toimintaan.

Elvis ry:n jäsen Eki on ollut vuodesta 1966.

– Elviksen kaltaista järjestöä tarvitaan, koska myös sävellys- ja sanoituspuolella on olemassa paljon tekijänoikeudellisia asioita ja kysymyksiä, joiden selvittämisessä on oltava osaavat ihmiset, hän sanoo.

Ruotsin Stimiltä saatujen tietojen mukaan Erik Lindströmillä on julkaistuja teosmerkintöjä (sävellyksiä ja sovituksia) reilut viisisataa kappaletta.

Gramexista saatujen rekisteritietojen mukaan Erik Lindström on työskennellyt muusikkona, solistina, kapellimestarina 2312 levyuralla, joista noin puolet (kokoelmat, singlet, cd:t, kasetit) ovat uusintajulkaisuja.


Jukka Virtasen piirros vuodelta 1975.

Useimmat Selviksen lukijat osaavat yhdistää Erik Lindströmiin sellaiset ikivihreät kuin Ranskalaiset korot tai Tuuli tuo, tuuli vie. Vähemmän tunnettua on, että hän on säveltänyt myös sellaiset pläjäykset kuin Juhannustanssit, Elsa, kohtalon lapsi tai Suolaa, suolaa, enemmän suolaa. Huumoriyhteyksissä hän on käyttänyt myös nimimerkkiä P. Naseva, jonka keksi aikanaan Vuokko-vaimo. Eki oli todennut hänelle, että nyt tarvittaisiin jokin naseva nimimerkki. Vuokko sanoi, että siinähän se on.

Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 3/2000

Selaa lehden artikkeleita