Kenellä pitäisi olla oikeus päästä Teoston jäseneksi? Tämä on yksi syksyn pureskeltavia Teoston johtokunnassa. Keskustelun on käynnistänyt johtokunnan sanoittajajäsen Jorma Toiviainen, joka viime maaliskuussa esitti tulorajojen korottamista.

Teoston säännöissä jäsenyydelle on asetettu minimiehdot, joiden mukaan hakijan on täytynyt olla asiakkaana vähintään neljä vuotta ja vähintään kahdelta tilityskaudelta on pitänyt saada edes jotain tilityksiä. Jäsenyyttä haetaan johtokunnalta ja säännöt antavat johtokunnalle oikeuden vapaasti päättää soveltamistaan kriteereistä, kunhan sääntöjen asettamat minimiehdot täyttyvät.

Vanha perinnehän Teostossa on ollut se, että kevyen musiikin tekijöillä jäsenyyden rima on ollut korkealla ja vakavan musiikin tekijöillä matalalla. Teosto perustettiin vuonna 1928 ja kesti parikymmentä vuotta ennen kuin ensimmäistäkään kevyen musiikin säveltäjää otettiin jäseneksi. Kerrotaan, että Georg Malmstén sai vuonna 1946 Ruotsissa käydessään kuulla, että STIM:n johtokunnassa oli jo silloin myös kevyen musiikin edustajia. Kun samaa sitten oli ryhdytty puuhaamaan Suomessa, oli silloinen Teoston johtaja Martti Pyssy Turunen selostanut Jorille, ettei Teosto voi hyväksyä jäseneksi ”kaiken maailman viheltäjäsäveltäjiä”. Lopputulos oli kuitenkin se, että syyskuussa 1947 hyväksyttiin George de Godzinsky, Georg Malmstén ja Toivo Kärki Teoston jäseniksi. Kesti viisi vuotta ja Jori valittiin ensimmäisenä ja ainoana kevyen musiikin edustajana myös Teoston johtokuntaan.

Kukapa olisi tuolloin uskonut, että 2000-luvulle tultaessa kevyen musiikin tekijät ovat Teoston jäsenkunnassa enemmistönä. Viime vuosina Teoston johtokunta on yhtenä jäsenkriteerinä soveltanut tulorajoja, jotka viimeksi ovat olleet tekijöillä 2.000-3.000 markkaa/vuosi ja kustantajilla noin 30.000 markkaa/vuosi.

Teoston johtokunta pyysi Elvikseltä, Suomen Säveltäjiltä ja Musiikkikustantajilta lausuntoa jäsenyyskriteereistä ja johtokunnan nykyisestä soveltamisohjeesta. Elviksen lausunto oli seuraava:

Kun uusia jäseniä hyväksytään, tulisi käytettävän kriteerin perustua – sääntöjen määräämän asiakkuusajan lisäksi – yksinomaan jäsenyyttä hakevan oikeudenhaltijan tilityksiin.

Tilitysten rajana tulisi olla tekijöillä 5.000 mk vuodessa ja kustantajilla 50.000 mk vuodessa.

Nykyisen soveltamisohjeen markkamääräisiä rajoja tulisi korottaa edellä esittämämme mukaisesti. Tapauskohtaista harkintaa tulisi soveltaa niihin hakijoihin, jotka tilitysrajojen ylittymisessä ovat rajatapauksia.

Elvis tuki siis kannanotossaan Jorma Toiviaisen esitystä. Musiikkikustantajat olivat nykyisten tulorajojen kannalla.

Mutta mitä lausuivatkaan ystävämme Suomen Säveltäjät? Asenne oli sama kuin aikoinaan Pyssy Turusella: ”oikeilla säveltäjillä” yhdet kriteerit ja ”viheltäjäsäveltäjillä” toiset kriteerit.

SS:n mukaan Teoston jäseneksi tulisi valita ”vain ammattimaisesti alalla toimivia oikeudenhaltijoita”. Yhdistys on myös sitä mieltä, että ”jäsentä valittaessa on otettava huomioon hänen mahdollinen kontribuutionsa yhdistyksen toiminnalle”. Lausunnossa yhdistys korostaa myös, että huomattavat tekijänoikeustulot eivät ole ammattimaisuuden välttämätön eikä riittävä ehto. Samalla muistutetaan, että ”vakavan musiikin alalla on paljon tekijöitä, joiden sävellystuotanto karttuu työtavasta johtuen hitaasti tai joiden teoksia esitetään harvakseltaan tai sellaisissa tilaisuuksissa, joista ei kerry suuria tilityksiä.” Yhdistys muistuttaa myös, että ”useimmat vakavan musiikin säveltäjät ansaitsevat toimeentulonsa pääasiallisesti muista kuin säveltämiseen välittömästi tai välillisesti liittyvistä tehtävistä.”

Mitä SS sitten oikein tarkoittaa tekijän ammattimaisuudella. Jos kerran tekijänoikeustulot eivät ole sen oikea mittari niin mikä sitten? SS sanoo, että vakavan musiikin säveltäjät ovat ”modernin sävellystaiteen pitkällekoulutettuja asiantuntijoita”. Tällä perusteella ammattimainen = pitkällekoulutettu.

SS:n mielestä Teoston uskottavuus on kiinni siitä, että sillä on ”Teoston toiminnalle arvokkaita jäseniä” aikana, jota ”kaupallisten intressien ylivalta uhkaa”. Tähän tekisi mieli sanoa, että Teoston uskottavuutta tänä päivänä lisää ennen muuta se, että Teoston jäseninä ovat asiakkaat, joilla on taloudellisia intressejä valvottavanaan. Teoston toimintahan perustuu tekijänoikeuteen, ja tekijänoikeus taas ei ole mitenkään riippuvainen esimerkiksi koulutuksesta. Siis kouluttamattomalla taiteilijalla on aivan sama tekijänoikeus tuotantoonsa kuin koulutetullakin.

Suomen Säveltäjien loppupäätelmä on se, että nykyisiä tulorajoja ei tule korottaa ennen kuin voidaan tutkimuksellisesti osoittaa, että se ei vaaranna näiden arvokkaiden jäsenten saamista yhdistykseen.

Kyseisiä lausuntoja käsiteltiin Teoston johtokunnan syyskuun kokouksessa Tiettävästi aiheeseen palataan myös Teoston syyskokouksessa, jossa myös nykyiset jäsenet voivat lausua mielipiteensä.

Kenellä siis tulisi olla oikeus päästä Teoston jäseneksi? Eikö voisi ajatella, että Teoston jäsenellä pitäisi olla edellytykset myös riittävän jäsenmaksun maksamiseen? Jäsenmaksunahan voidaan pitää niitä kuluja, jotka Teosto pidättää ennen tilitystä. 5.000 markkaa vuodessa tilityksiä saavalla tämä ”jäsenmaksu” on noin tuhat markkaa. Kymmenen kertaa enemmän tilityksiä saavalla jäsenmaksu on kymmenkertainen ja niin edelleen. Ja koska näillä ”jäsenmaksuilla” Teoston toiminta rahoitetaan, tuntuisi luonnolliselta, että äänioikeuden edellytyksenä on vähintään tuo tuhannen markan jäsenmaksu. Teoston palveluthan jokainen asiakas saa tasapuolisesti jäsenyydestä riippumatta. Jäsenyys tuo mukanaan vain päätäntävaltaa. Ja toisaalta – kuten Suomen Säveltäjät hyvin tietää – valta puolestaan voi tuoda mukanaan myös ”kulttuuripoliittista rahaa”.

Martti Heikkilä

PS: Mitä tarkoittaa kontribuutio? Vastaus: avustus, apu, pakkovero ja sotavero. (Otava, Uusi Sivistyssanakirja). Tarkoittaakohan SS kontribuutiolla juuri tuota Teoston ”jäsenmaksua”?

---

teksti: Martti Heikkilä

-Nuotin vierestä