Linnanjuhlissa valssi soi

Tasavallan presidentti Tarja Halonen järjesti ensimmäiset itsenäisyyspäivän vastaanottonsa, ja ruudun ääressä elvisläiset seurasivat tietysti jännityksellä, ketkä yhdistyksen jäsenistä oli kutsuttu mukaan. Tarkkaavaiset erottivat ainakin Pirjo Bergströmin, Maarit ja Sami Hurmerinnan, Kaj Chydeniuksen, Seppo Hovin, Jukka Kuoppamäen, Pentti Rasinkankaan, Pepe Willbergin sekä Matti Siitosen.

Jännityksellä odotettiin myös, alkavatko tanssit uudella suomalaisella juhlavalssilla Tähtiä ja Timantteja. Tämä Markku Johanssonin sävellyshän voitti Elviksen viime vuonna järjestämän juhlavalssikilpailun. Pettymykseksemme tanssit alkoivat nytkin Johan Straussin Tonava kaunoisella, vaikka Suomen itsenäisyyttä juhlittiinkin.

Myöhemmin saimme sentään vielä tv-lähetyksenkin puitteissa todistaa, että myös Tähtiä ja Timantteja linnassa soi Kaartin soittokunnan esittämänä, ja heti sen perään vielä Pentti Lasasen Juhlan kunniaksi. Olisi se ollut syytä ohjelman juontajienkin huomata.

Saas nähdä ja kuulla, miten käy ensi vuonna.

Elviksen verotusaiheinen syyspaneeli

23.10. Ravintola Tekniskassa oli sisällön puolesta varsin onnistunut.

Tästä kuuluu kiitos asiantunteville ja selkeäsanaisille panelisteille, joita olivat Arto Tamminen, Anni Sinnemäki, Ilmo Laevuo, Miika Tarhio ja Matti Halen sekä puheenjohtajana Juhani Leinonen. Huonoa oli se, että paikalle oli saapunut vain parikymmentä yhdistyksen jäsentä. Olisi kannattanut tulla useammankin.

Elviksen johtokuntahan on määritellyt yhdistyksen kannaksi sen, että tekijänoikeustuloja tulisi aina verottaa pääomatulona. Nythän se on pääomatuloa vasta kun tekijä kuolee. Jos tekijä eläessään myy tekijänoikeutensa, myyntituloa verotetaan ansiotulona, mutta ostajan saama tuotto on pääomatuloa.

Paneelissa elvisläiset Arto Tamminen ja Jussi Leinonen puhuivatkin epäröimättä pääomatulon puolesta. Muiden joukossa oli enemmän epäileviä tuomaita, joskaan kukaan ei muutosta varsinaisesti vastustanutkaan.

Keskustelun aloitti Matti Halen, joka on neuvotteleva virkamies valtionvarainministeriössä ja joka oli mukana äskettäin mietintönsä jättäneessä Taisto 2 -toimikunnassa. Hänen mukaansa ministeriö on tässä asiassa lähinnä kuulolla. Nykyinen järjestelmä on peräisin vuodelta 1993.

– Tekijänoikeustulo on poikkeuksellinen tulolaji. Se syntyy, kun tekijä itse tekee jotain, se on siis hänen työhönsä perustuvaa, mutta samalla se tuntuu myös henkiseltä pääomalta ja se voi muuttua sijoitukseksi, sanoi Halen.

Jos tekijänoikeustulo muutettaisiin kaikissa tilanteissa pääomatuloksi, pitäisi tämän Halenin mukaan koskea kaikkia vastaavia tuloja eli kaikkien tekijänoikeustulojen lisäksi myös patenttituloja.

Tulot eivät kerry suhteessa työn määrään

Anni Sinnemäki sanoi, että kun hän ensimmäisen kerran alkoi asiaa miettiä, oli hänen ensi-intuitionsa se, että tekijänoikeutta pitäisi verottaa pääomatulona.

– Tehdyn työn määrä ei ole suhteessa tuloihin vaan tulot riippuvat siitä, viitsiikö joku soittaa tai ostaa. Toisaalta sosialidemokraatti sisälläni kysyy, miksei näitäkin tuloja pitäisi verottaa progressiivisesti. Ja ehkä meillä kaiken kaikkiaan on akuutimpia kysymyksiä, kuten korjata sosiaaliturvan ongelmia.

Miika Tarhio (lakimies Muusikkojen liitosta) kertoi, että hänen liittonsa ei ole ottanut kantaa pääomaverotukseen siirtymisen puolesta tai vastaan.

– Tärkeintä on tässä vaiheessa vaikuttaa epäkohtiin. Isoin ongelma on tekijänoikeustulojen kohtelun epäjohdonmukaisuus esimerkiksi työttömyyskorvausten tai verovähennysten suhteen, sanoi Tarhio ja aprikoi hänkin, että jonkin ajan kuluessa tekijänoikeustulo kyllä ajatuksellisesti irtaantuu ansiotulon luonteesta.

Ilmo Laevuo (lakimies Taiteilijoiden tili- ja lakiasiaintoimistosta) totesi, että tämä aihe on vireillä aika ajoin.

– Asia on tavattoman monitahoinen. Varmaan pitäisi tehdä tutkimus, mitä tällainen muutos todella merkitsisi, ja varmistaa ettei sen jälkeen ainakaan tarvitsisi maksaa enemmän veroja. Verotus on täynnä tulkintaa, mutta tämä muutos vaatisi lainmuutoksen ja muutoksen tulisi koskea kaikkia tekijänoikeustuloa saavia.

Taisto 2 ei kannattanut

Taisto 2 -toimikunta oli jättänyt mietintönsä muutama päivä ennen syyspaneelia. Elvis oli toimikunnalle ehdottanut tekijänoikeustulojen pääomaverotukseen siirtymistä, mutta toimikunta oli hylännyt tämän esityksen. Toimikunnassa asiantuntijana toiminut Harri Wessman (Forum Artisin puheenjohtaja, Elviksen ja Suomen Säveltäjien jäsen) perusteli toimikunnan kantaa sillä, että suurin osa taiteilijakunnasta saa suhteellisen vähäisiä tuloja. Tämä koskee hänen mukaansa myös monia säveltäjiä ja musiikintekijöitä. Toimikunta oli laskenut, että vasta yli 100.000 markan tuloilla pääomaverotus muuttuu edullisemmaksi. (Mietinnössä ei mainittu sitä, että pääomaverotus on lisätulojen verotuksessa edullisempaa jo runsaan 60.000 markan vuosituloilla).

Ilmo Laevuo sanoi ymmärtävänsä, että kuvataiteilijat vastustavat pääomaverotukseen siirtymistä. Mutta toisaalta myös heidän tuloissaan tekijänoikeustulot ovat yleensä suhteellisen pieniä.

– Kiistämättä kyse on kuitenkin pääomasta. Nykyisen lainsäädännön lähtökohtana on, että pääoma on aineellista. Ei tuntuisi vaikealta ottaa sen rinnalle aineettoman pääoman käsite. Kyse on pääomasta, joka on kertynyt henkisen työpanoksen kautta. Yrittäjä saa jakaa tulonsa ansiotuloon ja pääomatuloon. Ei olisi mullistavaa, että myös tekijänoikeustuloille voisi tehdä näin, hän sanoi.

Keskustelun aikana Ilmo Laevuo kallistuikin entistä enemmän sille kannalle, että kun tietty aika teoksen luomisesta on kulunut, sen tuotto voisi muuttua pääomatuloksi. – Kun tekijänoikeus täyttää tietyn vuosimäärän, se irtaantuu alkuperäisestä työnteosta ja muuttuu tavallaan kappaletavaraksi.

Arto Tamminen kertoi elättäneensä itsensä seitsemän vuoden ajan tekijänoikeuskorvauksilla. Nykyinen järjestelmä ei hänen mukaansa ole järkevä.

– Joku tekee dingot kerran elämässään ja elää sen jälkeen verovankeudessa. Laulu on immateriaalinen asia. Se voi syntyä 20 minuutissa tai siihen voi sijoittaa paljon aikaa. Toisinaan se ei tuota tuloa, joskus niitä tulee kymmenien vuosien kuluttuakin. Tekijänoikeustuloja on myös vaikea hallita. Osa tulee Teostosta ja Gramexista loppuvuodesta ja muutenkin on vaikea suunnitella omaa talouttaan ja verotustaan, hän sanoi ja lisäsi, että jos musiikin tekeminen on ammattimaista toimintaa, niin silloin pitäisi kyllä ansaita yli 100.000 markkaa vuodessa.

Yleisöpuheenvuoroista mainittakoon Arthur Fuhrmannin vertaus siitä, että hän on kömpelö rakennustöissä mutta osaa kirjoittaa nuotteja. Jos hänellä on ystävä, joka osaa rakentaa mökin ja sen valmistuttua vuokraa sen, on tämän saama vuokratulo pääomatuloa. – Mikä ero sillä on minun saamaani tekijänoikeustuloon, hän kysyi, jolloin Ilmo Laevuo kommentoi hänen osuneen asian ytimeen.

Keskustelun loppupuolella Laevuo aprikoi vielä, että yksi selvitettäviä asioita olisi pääomaverotukseen siirtymisen vaikutus eläkemaksuihin. Kaiken kaikkiaan tilaisuuden yleinen henki olikin se, että Elviksen johtokunnan asettama tavoite on oikea, mutta käytännön kysymyksiä tiellä sen toteutumiseen on lukuisia. Tärkeää tietysti olisi saada tavoitteen taakse myös muita taiteilijajärjestöjä.

Kari Kuuvan liite veroilmoitukseen 99

Syyspaneelissa puhetta johtanut Juhani Leinonen luki paikalla olleen Kari Kuuvan luvalla ääneen sen, mitä Kari oli kirjoittanut veroilmoituksensa liitteeksi. Karin esittämä tulontasaus oli hyväksytty. Liitteeseensä hän oli kiteyttänyt asian ytimen varsin laittamattomasti:

”Viittaus vaatimukseeni tulontasauksesta tekijänoikeuskorvausteni suhteen

Haluan korostaa, että suurin osa tekijänoikeustuloistani kertyy muutamasta ns. ”ikivihreästä” kappaleestani, joista suurimman osan olen tehnyt jo vuosikymmeniä sitten ( esim. ensimmäinen ns. hittisävelmäni ”Tango Pelargonia” vuonna -65 ).

90-luvulla on etenkin vuonna -71 säveltämäni ja sanoittamani laulu ”Daa-da-daa-da” noussut pinnalle useaankin otteeseen. Sen suosio on tälläkin hetkellä suuri, mutta erityisen suosittu, esitetty ja myyty se oli vuonna -98, jolta vuodelta kertyneistä tekijänoikeuskorvauksista on nyt käsiteltävänä olevassa veroilmoituksessa kysymys.

Teoston tietokoneliuskojen kopioiminen on tässä yhteydessä mahdoton urakka, mutta soitin Teostoon ja pyysin asioita hoitavaa virkailijaa laskemaan heidän tiedostoistaan, paljonko tämän yhden laulun osuus on vuoden 1999 tilityksissäni (niitä on monenlaisia: mm. tanssipaikka-, ravintola-, konsertti-, radio-, TV-, levymyynti-, karaoke- ja mainosmusiikkitilityksiä ). Tämän yhden rallin osuus koko ”teostopotistani” oli 40%! Laulun odottamaton suosio aiheutti myös normaaleihin teostotuloihini nähden melkoisen ”piikin”. ”Daa-da-daa-da” -kappaleeni olen siis tehnyt vuonna -71 ja se julkaistiin ensi kerran seuraavan vuoden lopulla. Lopuistakin teostotuloistani valtaosa kertyy vanhojen hittieni esityksistä ja ”uudelleenlämmityksistä”.

Itse en ole teosteni tuottavuuteen niiden syntymisen jälkeen vaikuttanut, koska en ole äänilevytuottaja, enkä musiikkikustantaja. En voi siis millään muotoa henkilökohtaisesti pitää niiden tuottoa edellisen vuoden työ- tai ansiotulona, jona niistä kuitenkin minua joka vuosi verotetaan. Koska säveltäminen ja sanoittaminen on pääammattini, josta teoksen julkaisemisen yhteydessä saan mahdolliselta kustantajalta vain noin tuhannen markan korvilla pyörivän ns. ennakkoroyaltin, tulkitsen teostokorvaukset pääansiokseni, josta kuitenkaan ei kerry esim. minkäänlaista eläketurvaa. Näin ollen pidän vanhoista ”kestohiteistäni” koostuvaa tulonmuodostusta pääomatulona, jonka mukaisesti myös verotus pitäisi suorittaa.

Tällaisen käsityksen puolesta olen puhunut ja tulen jatkossakin puhumaan edustamani säveltäjäjärjestön puitteissa.”

Tekstit ja kuva: Martti Heikkilä