Aloittelen nyt toista kautta Teoston johtokunnassa ja vaikka vielä ei voine puhua mistään varsinaisesta aikaperspektiivistä, jolla pystyisin tapahtuneita tarkastelemaan, niin jotain johdonmukaisuuksia luulen jo minäkin havainneeni.

Teoston johtokunnassa käsiteltävät asiat ovat yhdistelmä matematiikkaa ja politiikkaa (onneksi vain kulttuuri-sellaista). Ja erilaisia näkemyksiä esiintyy kumpaakin aluetta käsiteltäessä. Jotkut kammoksuvat erimielisyyksiä ja yrittävät kaikin keinoin lakaista ne maton alle. Minusta erimielisyyksiä pitää aina silloin tällöin pulpahdellakin, teemmehän me yksittäiset johtokunnan jäsenet hommiamme erilaisista lähtökohdista ponnistaen.

Minusta on realismia hyväksyä se tosiasia, että meidän kevyen puolen ihmisten edut eivät aina ole yhteneväiset vakavien kanssa tai että joitain asioita haluttaisiin hoitaa eri tavalla kuin mitä kustantajat on fundeeranneet.

Se, että olisi vain yksi musiikkielämä ilman raja-aitoja, on utopia, joka voidaan ottaa esiin tarpeen tullen ja unohtaa taas, kun se on asian kannalta tarkoituksenmukaista.

Tällaista utopiaa ei kuitenkaan pitäisi helliä, vaan käsitellä asioita reilusti ns. ”kissa pöydällä”-periaatteella, jossa puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Ja kun erimielisyyksiä tulee, toivoisin, että niihin suhtauduttaisiin nykyistä rennommin, siis niin, että asiat ovat vastakkain, eivätkä ihmiset.

Viime aikoina on kaikissa leireissä ollut pientä ylikierroksilla käyntiä, joka on välillä jo tosikkomaisuudessaan kääntynyt melkein huumorin puolelle. Siitä pitäisi mielestäni päästä. Siis siitä tosikkomaisuudesta. Ei huumorista.

Jospa ei otettaisikaan enää nokkiin niin herkästi, eikä kannetaisi kaunaa! Onhan joka ihmisellä yksityiselämässäänkin kaikenlaista sählinkiä, enkä lainkaan usko, että siellä joka risaukseen suhtaudutaan yhtä ryppyotsaisesti kuin näihin edunvalvontajuttuihin.

Ainakin omalta osaltani haluan sanoa kaikille, että kun esitän asioita, ja jos joku on eri mieltä, olkoon sitten kuka vaan, niin sanokoon reippaasti: ”Älä äijä jauha skeidaa!” ja perustelkoon sen jälkeen oman näkökantansa.

Siitä minä tykkään.

Jorma Toiviainen