Pohjosen kokeellisluontoinen musiikki ja värikäs ilmaisutapa ovat saaneet laajaa huomiota meillä ja myös maamme rajojen ulkopuolella, jossa Kimmo Pohjonen on konsertoinut aktiivisesti viimeisen kolmen vuoden ajan.

Kimmo Pohjosen hanurisoundi muodostuu erilaisista efekteistä: wah-wahista, live-loopeista, viiveistä, kaiuista, kierroista ja muun muassa Lesley- vahvistimesta. Oma efektilaite, vahvistin, ja monitorit ovat tärkeä osa toimivaa kokonaisuutta. Tämä pätee myös live- ja studiotyöskentelyyn.

Harmonikassa/haitarissa/hanurissa on tarjolla orkesteri ja rytmikoneisto, joten ilmaisumahdollisuuksia löytyy. Konserteissa lopputuloksen kannalta merkittävää työtä tekevät myös oma ääni- ja valomies, sekä nykyisin uudessa Kluster-kokoonpanossa soittava Samuli Kosminen.  

– Hanurin soundia voidaan muokata myös sähkötekniikkaa ja erilaisia efektejä hyväksi käyttäen. Omaan tyyliini on  keskeisesti vaikuttanut kansanmusiikki ja vapaa-improvisointi. En kirjoita musiikkiani nuoteille. Se on päässäni. Pyrin monta kertaa erilaisiin äärisävyihin, joten esimerkiksi haitarin kierto ”feedback” ei ole minulle mikään ikävä asia – päinvastoin, Kimmo sanoo.

KLASSISESTA KANSANMUSIIKKIIN

Kimmo Pohjonen on Viialan poikia. Isäukko ja paikallisen harmonikkakerhon vetäjä Voitto K. Mäkelä opastivat nuorta lahjakasta harmonikansoittajaa. Myöhemmin Pohjosen opettajina toimivat myös Veikko Ahvenainen ja Merja Ikkelä.

– Merkittävin opettajani on Heikki Laitinen. Heikki on antanut minulle paljon ja avannut näkemyksiä uuden ilmaisun pariin, Pohjonen kertoo.

Varsinainen musiikinopiskelu käynnistyi Kruunuhaan musiikkilukiossa ja Helsingin Konservatoriossa. Näinä vuosina Kimmo oli kovaa vauhtia kulkemassa kohti klassisen musiikin solistista uraa. Tarkoitus oli pyrkiä Sibelius-Akatemian solistiselle linjalle. Osittain vahingossa Kimmo kuitenkin eksyi  ”sibiksen” kansanmusiikkiosaston ensimmäisen vuosikurssin matineaan, jossa välittömästi syntyi päätös ja paluu musiikillisille juurille.

Elettiin vuotta 1985.  Opiskelujensa ohella Kimmo alkoi keikkailla suositun Toni Rossi ja Sinitaivas -bändin hanuristina. 1990-luvun puolivälille saakka vaikuttanut yhtye julkaisi uransa aikana kolme levyä.

– Kitaristin efektilaitteet innoittivat minua siinä määrin, että aloin itsekin hankkia haitariini mitä erilaisimpia efektejä. Soitin keikoilla muun muassa Lesley- vahvistimen kautta, jota käytän edelleen, hän muistelee.

Kansanmusiikkiosastolla Kimmo Pohjonen synnytti yhdessä viulisti Arto Järvelän kanssa Pinnin Pojat ­duon, joka on toiminut lähes näihin päiviin saakka terapiahengessä. Vuonna 1996 Pinnin Pojat vieraili myös Heikki Salon soolodebyytillä ”Tehtävä Jäämerellä – Seikkailu iskelmässä”. Alusta asti duo on yhdistänyt soittoonsa myös laulun. Viime vuosina keikkoja on siunaantunut enemmänkin ulkomailta kuin kotimaasta. Pinnin Pojat on tähän asti julkaissut kolme pitkäsoittoa.

SOOLOURAN LUOMINEN

Kimmo Pohjosta alkoi kyllästyttää harmonikan soiton perinteinen käsittely ja sen ikivanhat, monesti puisevat rasitteet.

– Olin jonkin aikaa soittamatta viisirivistä, kunnes innostuin siitä uudestaan. Nykyään soitan tätä ”isoa peliä” eniten.

– Hanurin soundimaailma on vielä melko kapea-alaista. Olen halunnut tietoisesti tuoda siitä esiin myös sen rumia puolia, aggressiivisuutta ja psykedeelisyyttä.

Toni Rossi ja Sinitaivaan keikoilla Kimmo soitti monesti pakostakin lujaa. Näin ollen hän joutui käyttämään usein fyysisiä voimavarojaan, jotta vetopeli kuuluisi keikoilla. Tässä vedätyksessä useita palkeita rikkoontui. Palkeet ja haitari joutuvat koville tänäkin päivänä. Kovaa rääkkiä saavaa akustista soitinta joutuu huoltamaan tämän tästä.

ALANGON BÄNDIIN

Kolmeen otteeseen vuoden kansanmuusikkona palkitun Kimmon poikkitaiteellinen, kokeileva sooloilu on herättänyt suurta mielenkiintoa myös niissä kuulijoissa, jotka eivät välttämättä pidä hanurista tai perinteisestä harmonikkamusiikista. Hänen persoonallinen musiikkinsa ja sen lähestymistapa on noteerattu näkyvästi myös useissa kansainvälisissä alan julkaisuissa.

Vuodesta 98 lähtien Kimmoa on työllistänyt myös Ismo Alangon Säätiö, joka on tähänastisen toimintansa aikana periodikeikkaillut melko ahkerasti ja julkaissut kaksi studiopitkäsoittoa, sekä yhden tupla-live-levyn. Hanurin ohella Pohjonen on soittanut Säätiössä myös intialaista matkaharmonia ja erilaisia sormipianoja.

KOKONAISUUS TÄRKEÄÄ

Pohjosen ensimmäinen soolokonsertti oli Palkeenpaljastuksia ja toinen Broken Windows. Kestoltaan konsertit ovat olleet eri pituisia. Kimmo Pohjonen on työskennellyt myös tällä sektorilla modernien tanssijoiden kanssa. Yhteistyötä on niin ikään syntynyt muun muassa Heikki Laitisen ja tanssija Reijo Kelan kanssa.

– Lähtökohtani on, että jokainen keikka olisi erilainen. Sävellykset ovat se oleellisin juttu. Sähkötekniikka ja improvisointi ovat suolaa ja voita leivän päälle.

Oma tekniikkaryhmä: äänisuunnittelija ja valomies, sekä satunnaiset vierailijat ovat myös tärkeässä roolissa Pohjosen soolokonserttien kokonaisuudessa. Ulkomaan keikat alkoivat  nelisen vuotta sitten. Värttinän managerina tunnetuksi tullut Phillip Page on alusta lähtien hoitanut myös Kimmo managerityöt.  Levy-yhtiönä on toiminut Tapio Korjuksen Rockadillo Records. Kimmo on kotimaan keikkojensa ohella konsertoinut pitkin Eurooppaa, Yhdysvaltoja, Venäjällä, Japanissa ja Israelissa. Kevättalvella konsertit jatkuvat Ranskassa, Tallinnassa, Pietarissa  ja Moskovassa. Loppuvuodesta ollaan Kauko-Idässä.

– Ulkomaille suuntautuvat festivaalikeikat ovat olleet musiikillisesti hyvinkin erilaisia. Näin ollen on ollut hauskaa saada soittaa muun muassa maailmanmusiikki-, avantgarde-, jazz- ja new music -festareilla. Onnekseni musiikkiani ei ole liikaa lokeroitu, joten se on antanut tiettyjä etujakin. Maailmalla on tullut tavattua lämminhenkisiä soittajakollegoita ja useita uskomattomia bändejä, joista minulla ei ole aiemmin ollut mitään tietoa.

MONIPUOLISEMPI JA RYTMILLISEMPI

Uudella Kluster-albumillaan Pohjosen kokeellisluontoinen musiikki luo voimakkaita, visuaalisia tunnelmakuvia, joita voi nähdä väreissäkin. Se tullaan julkaisemaan – vuonna 1999 ilmestyneen debyytin tavoin – myös ulkomaan markkinoille.

–  Tietyllä tavalla maailma on samankaltainen kuin Kielolla, tosin tällä levyllä luo oman leimansa myös loistava lyömäsoittaja, sämplääjä Samuli Kosminen, joka soittaa futuristista haitaria ­ Rolandin Handsonicia. Tällä hienolla soittimella Samuli on sämplänyt Kluster-levylle kaikenlaisia tuottamiani ääniä. Samulin lisäksi levyn onnistumisesta suuri kiitos kuuluu myös tuottaja Tapani Rinteelle, sekä äänittäjille/miksaajille: T.T. Oksalalle, Teemu Korpipäälle ja Tage Ylitalolle. Kaikki albumin äänet ovat peräisin Kimmon hanurista ja äänestä.

– Uusi levy on soundeiltaan monipuolisempi ja toisaalta myös rytmikkäämpi. Debyytillähän soitin kaikki jutut yksin. Musiikin luonne ja tulkinta muuttuu heti, kun mukana on toinen soittaja. Treeneissä tuli paljon improvisoituakin. Tätä kautta valmistui käsikirjoitus studioon mennessämme, Pohjonen kertoilee.

Lähitulevaisuudessa yhteistyöproduktioille Tapiola Sinfoniettan sekä multimediataiteilija Marita Liulian ja tanssija Aki Suzukin kanssa on luvassa jatkoa. Jälkimmäisestä Pohjosella on uunituoretta kokemusta Kiasman tammikuisista, kestollisesti 3 x 6 tunnin mittaisista improvisaatioesityksistä.

Sävellystyötä on tullut tehtyä muihinkin produktioihin. Viimeksi Pohjonen sävelsi musiikkia englantilaiseen lyhytelokuvaan, joka julkaistaan vielä tämän vuoden puolella.

–  Päätyöni on tällä hetkellä kuitenkin Samuli Kosmisen kanssa muodostettu Kluster- kokoonpano, jossa usein vaikuttaa myös lyömäsoitintaiteilija Abdissa ”Mamba” Assefa.

Elvis ja Selvis

–  Selvis on harvinaisen nopeasti reagoiva, asiantunteva ja ajan tasalla oleva lehti, jossa tuodaan hyvin esille niitä asioita, ajatuksia ja ongelmakenttiä, joita itsekin tulee usein mietittyä oman musiikin tekemisen ohessa. Elvis on kaikin puolin aktiivinen järjestö, jonka pikkujouluissa näyttää olevan myös sangen hauskaa ja rentoa, sanoo Kimmo, joka osallistui joulukuussa ensimmäistä kertaa näihin elvisläisten jo legendaarisiksi muodostuneisiin pikkujouluihin.