”Omaan linjaan on luotettava”

Sävellyksiä ja sanoituksia murrosikäisestä asti tehnyt vuoden 1998 tangokuningas Jouni Keronen liittyi Elvisiin reilu vuosi sitten. Jäsenpostin mukana hän sai tiedon kevyen musiikin tekijöille suunnatusta palkinnosta, jonka myöntämisperusteina käytettiin lautakunnalle lähetettyjä sävellys/sanoitusnäytteitä. Ja niin kävi, että Jouni Keroselle myönnettiin viime vuonna historian ensimmäinen Vexi Salmi -palkinto, suuruudeltaan 10 000 euroa.

Hieman yli kolmikymppisellä Jounilla on runsaasti aikaisempaakin musiikillista kisamenestystä. Vuonna 1991 miehen opiskellessa Tampereella maatalousteknikoksi, järjestivät Aamulehti ja silloinen Radio 100+ maanlaajuisen Nuori Solisti-kilpailun.

– Finaalissa Tampere-talossa säestin itseäni kitaralla ja lauloin kaksi laulua, joista toinen oli omani. Voitin kilpailun ja siitä lähti usko siihen, että voisin tienata tällä hommalla leipäni.

Samoihin aikoihin tuli karaoke Suomeen, ja Jouni kävi sen puitteissa laulelemassa.

– Niihin aikoihin oli sellaista kilpailubuumia. Suomen ensimmäisissä SM-karaokekisassa pääsin 10 parhaan joukkoon ja finaaliin telkkariin, kuten samana vuonna järjestyssä Ykköstähti-kilpailussakin. Mukana oli paljonkin artisteja, jotka tekevät yhä kovasti töitä musiikin kentällä.

Itseluottamusta saanut nuorukainen kokosi itselleen bändin, ja lähti tekemään tanssimusiikkia. Jouni Keronen ja Keidas keikkaili viitisen vuotta, jona aikana tuli myös sijoittuminen toiseksi Seinäjoen Tangomarkkinoilla.

– Juuri ennen tangokuninkaaksi tuloa ehdimme omien keikkojen lisäksi säestää Mattia ja Teppoa. Lauloin itse silloin, kun veljekset eivät olleet lavalla. Virve Nuotion taustallakin soitimme. Se oli kivaa ja opettavaista.

Kitara kaverina

Seinäjoella Jouni kilpaili ensimmäisen kerran vuonna 1993 saavuttaen siis prinssin tittelin. Neljä vuotta myöhemmin hän osallistui jälleen, mutta radikaali asenne pudotti hänet jatkosta jo Raisiossa.

– Tein riskillä ja pitkillä hiuksilla omaa juttua, joka ei mennyt läpi. Seuraavana vuonna 1998 leikkasin hiukset lyhyiksi ja laitoin kravatin kaulaan kuten muutkin kilpailijat. En tehnyt mitään dramaattista mihinkään suuntaan, lauloinkin vain tasaisesti. Pääsin näyttämään mitä osasin, ja kaikki natsasi kohdalleen. Olin kiertänyt ja nähnyt touhua niin paljon, että kuningashommaan oli sitten helppo lähteä.

Aikaisemmasta historiasta kerrottakoon, että Jouni sai kitaran 10-vuotiaana, ja perusti kohta bändin. Naapurin poika soitti bassoa ja sisko rumpuja.

– Siinä vaiheessa värkkäsin jo omia biisejä. Käytiin esiintymässä seurantalolla nuorisoiltamissa. Soitettiin sen aikaista suomipoppia, Yötä ja Dingoa ja mikä nyt milloinkin oli pinnalla. Ohjelmistossa oli kymmenkunta omaakin lauluani.

Nuorukainen jaksoi opiskella viisi vuotta klassisen kitaran soittoa ja musiikin teoriaa.

– Enemmänkin olisin voinut opiskella, varsinkin teoriaa. Tietysti tässä on koko ajan nuottien kanssa tekemisissä, mutta paremminkin olisin voinut ottaa homman haltuun. Hyvä kun edes tämän verran osaan.

Jouni on kokeillut monenlaista musiikin saralla. Trubaduurihommat kitaran säestyksellä ja myös ihmisten laulattaminen erilaisissa paikoissa on tuttua. Hän on päässyt esiintymään kirkkoihinkin, toisin kuin jotkut kollegansa.

– Tänäkin keväänä on tulossa muutama kirkkokonsertti. Suurin osa esittämistäni kappaleista on vanhoja tuttuja hengellisiä lauluja, mutta omiakin on joukossa. Minulla on pianisti mukana, ja itse soitan kitaraa. Tykkään kirkkojutuista, se on niin toisenlaista kuin tavallinen keikkailu.

Laulunteko lisääntyy

Sävellykset ja sanoitukset kulkevat Jounilla käsi kädessä ja syntyvät aina yhtaikaa.

– Olen sellainen hierojatyyppi. Välillä oli vuosia, etten tehnyt mitään ja sitten sain taas jonkun idean. Palkinnon saaminen synnyttää nyt lauluja ihan eri tahtia kuin aikaisemmin. Aihioita on kotona jo aika paljonkin.

– Toistaiseksi omaa tuotantoani on julkaistu kovin vähän. Entinen MTV-musiikki, nykyinen Mediamusiikki, tuotti tangokuningaslevyni. Sain siihen kaksi omaa biisiä. Se onkin ainoa tekemäni levy sen sinkun lisäksi, joka oli palkintona Nuori Solisti-kilpailussa. Siihenkin tuli kaksi omaa lauluani, joita soitettiin ainakin Tampereella paikallisradioissa.

Kotkalaisen Mika Honkasen omakustanteelle Jouni antoi yhden laulun. Myös monet muut ovat kyselleet materiaalia Vexi-palkinnon voittajalta.

– Artistien kanssa jutellessa ilmassa on ajatus, että he tahtoisivat lauluja uusiltakin tekijöiltä. Palkinto toi uskottavuutta lauluilleni ja antoi ajatuksen, että voisin tehdä niitä myös työkseni. Olisihan se kiva saada tuloja muualtakin, ettei aina tarvitsisi olla matkan päällä.

– Värkkään musiikkia kotona tosi pienessä studiokopissa, missä on 16-raitainen diginauhuri ja kaikkea muutakin roipetta. Voin laulaa ja soittaa kitaroita, koneelta saan rummut ja koskettimet. Teen lauluistani aina valmiit nauhat, joista kuulee oman näkemykseni.

– Vexi-kisaan laittamani laulut soitin melkein kaikki itse, joissakin oli bändi mukana. Olen demonnut laulujani pitkässä saatossa, ja kaivoin esiin kaikki vanhat c-kasetitkin. Kokosin kuusi erilaista laulua, joista poltin cd:n ja laitoin sanat mukaan.

Jouni oli jo unohtanut koko kilpailun saadessaan Halosen Kassulta tiedon voitosta ja kutsun tulla esiintymään Vexi Salmen 60v.-juhlakonserttiin. Televisioidussa tilaisuudessa Jouni lauloi yhden laulun (XXX), joka päätyi myös konsertin esityksistä tehdylle cd:lle.

– En ole kauheasti yrittänyt saada kappaleilleni aikaiseksi levytyksiä. Se olisi aikamoista vääntöä, sillä levy-yhtiöillä on omat lauluntekijänsä. Siihen joukkoon on aika vaikea kammeta.

Uusia tuulia

Jouni yrittää nyt saada läpi omaa musiikkiaan, jonka tekeminen on hänen tavoitteensa.

– Homma on kyynistä ja raakaa, tarkkana saa olla. Surullisinta iskelmämusiikissa on nykyään, että kaikki kuulostaa samalta, koska laulujen tekijöinä sekä soittajina ovat suurimmaksi osaksi samathenkilöt. Toki he ovat hyviä ja ammattilaisia. Kun musiikki tehdään samaan muottiin ja artistien maneerit ovat usein samantapaisia, on laulajiakin vaikeaa erottaa toisistaan. Varsinkin naisia kuunnellessa ei voi aina tunnistaa, kenen äänestä on kysymys.

Keronen ihmettelee, kuinka suomalainen musiikki voi kehittyä, jos uusia tyyppejä ja tapoja ei uskalleta käyttää. Välillä tulee ihmeteltyä radion soittolistojakin.

– Yritän epätoivoisesti räpytellä käytäntöä vastaan, ja olenkin saanut hieman tuulta siipien alle. Viime vuoden puolella lähetin demoja levy-yhtiöihin. Keväällä on tarkoitus saada sinkku pihalle, samaan aikaan kun uusi bändinikin astuu julkisuuteen.

Suomipopin lumoissa

Paitsi bändiä, Jouni on vaihtamassa myös tyyliä.

– Palaan siihen mistä alunperin lähdin. Haluan aloittaa puhtaalta pöydältä. Tangokuningas-solisti saa välillä vähän huilata. En osaa vielä sanoa tarkkaan, millaista musiikkimme tulee olemaan, aikuispoppia kuitenkin. Biisit ovat ehkä jotakin Ramazottin ja Kirkan väliltä.

Kerosen entisen orkesterin Hopeisen Q:n soittajat asuvat Kotkassa ja Helsingissä, mikä hankaloitti kokoontumisia ja keikallelähtöjä. Siksi Jouni lähti kokoamaan uutta bändiä kotikaupungistaan Tampereelta.

– Teemme kimpassa myös lauluja, koska mukana on muitakin sanoittajia ja säveltäjiä. Olemme kaikki samanarvoisia, mikä on minusta kivaa, sillä olen aina ollut enemmän bändi-ihminen kuin solisti. Saan myös tehdä sellaista musiikkia, josta oikeasti itse tykkään.

– Välillä mietin kauhulla tulevaa elämänmuutosta ja suurta riskiä, koska tanssipaikat todennäköisesti jäävät pois tästä uudesta jutusta, tai ehkä tanssikeikkoja tulee tehtyä jonkin verran ohessa. Muuta vaihtoehtoehtoa ei nyt ole, kuin tehdä täysillä sen mitä tekee. Kaikkia ei voi kuitenkaan miellyttää, se on fakta.

– En voi lähteä yksin tähän juttuun, vaan myös koko bändin pitää uskoa asiaan ja tehdä töitä asioiden eteen. Tietysti kestää jonkin aikaa, ennen kuin biisit alkavat soida radiossa ja keikkoja alkaa tulla.

Musiikin kuuntelun suhteen Jouni tunnustaa olevansa kaikkiruokainen.

– Ennen olin täysin suomipopin lumoissa, mutta muutaman vuoden olen kuunnellut muutakin. Viimeksi jäin koukkuun Ramazottin hienoon musiikkiin, vaikka en aluksi pitänyt ollenkaan miehen Aku Ankan äänestä. Edelleenkin suomalainen popahtava iskelmä miellyttää, Mamba ja kaikki muut. Nyt yritän itse soluttautua samaan juttuun.

– Sitä mistä eniten tykkää on kiva tehdä. Toivon, että se myös näkyy ja kuuluu musiikissani tavoittaen ihmiset. Seison täysin asian takana, varsinkin kun laulan omia laulujani. Pitää olla tarpeeksi uskoa omaan tekemiseen niin unelmat varmasti toteutuvat jossain kohtaa. Sehän on vaan ajan kysymys!