50v-juhlavuosi on ehtinyt jo pitkälle. Kesäkuussa ilmestyneen edellisen Selviksen jälkeen tapahtumia on ollut pitkälti toistakymmentä. Seuraavassa katsaus heinäkuun alun Kihauksesta marraskuun Lauluntekijäklubiin.

Juhlavuoden valmisteluissa ja läpiluotsaamisessa vahvasti
mukana ollut Pekka Nissilä Taiteiden Yö-konsertissa. Pekka
spiikkasi osaavasti ja lämmöllä valtaosan tapahtumista.

Kihauksessa pienen ihmisen puolella

Rääkkylän Kihauksessa pidettiin 9.7. lauluntekijöiden konsertti, jonka otsikkona oli juhlavuotemme motto ’Laululla on tekijänsä’. Kunnan liikuntahallin noin nelisatapäinen yleisö sai kuulla Pentti Rasinkangasta, Hannu Seppästä, Timo Kiiskistä, Jarkko Martikaista, Mikko Perkoilaa ja Sirkka-Liisa Sassia. Lisäksi kuultiin Sirkka- Liisan laulujen esittäjänä myös Noora Raikamoa sekä säestäjänä Michael Kujawaa.

Karjalainen-lehdessä 11.7. Suonna Kononen arvioi konserttia mm. näin: ”Jo pelkkä Laululla on tekijänsä -konsertti maksoi takaisin tämänvuotisessa Kihauksessa rumuamisen vaivan. Kuusi laulajalauluntekijää pisti vuoron perään parastaan: esimerkiksi Hannu Seppäsen ’Se tehtih itte’ tai Timo Kiiskisen ’Paremmalla rannalla kartanon mailla’ jäivät mieleen luikertelemaan tavalla, jolla ilmiselvästi loistavat mutta ensimmäistä kertaa kuulolle sattuvat laulut jäävät.”

Illan vauhdikkaimmalla tuulella oli Konosen mukaan Sirkka-Liisa Sass: ”mieleenpainuvin oli Sassin oma tulkinta ’Pieruhumpasta’.” Kononen päättää arvionsa toteamalla, että niin Sassin, Rasinkankaan kuin Perkoilan lauluissa irvailtiin pankeille sekä Lions- ja Rotary-meiningille. ”Jotkut ovat vielä pienen ihmisen puolella”.

Kaustisen taiteellinen menestys

”Erinomaisen epäkaupallinen, hieno ja haastava konsertti, joka omalta osaltaan nosti tämänvuotisten juhlien taiteellista tasoa. Tällaista totaalitavaraa ei kuule Kaustisellakaan joka vuosi.” Näin ylisti Tero Hautamäki Ilkka-lehdessä 13.7. konserttia ’Uusia sävelmiä vanhoille soittimille’, joka pidettiin Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla 9. heinäkuuta.

Tähän konserttiin Elvis oli tilannut sävellykset Ilona Korhoselta, Matti Kontiolta ja World Mänkeri Orchestralta

Kuulijoita Kaustinen-saliin olisi mahtunut enemmänkin, mutta paikalle saapuneet olivat haltioissaan. Hautamäen mukaan illan teokset eivät edustaneet ”kansanmusiikin mainstreamia, vaan rohkeaa uutta musiikkia reunoilta ja rajoilta.” Korhosen ’Kansallis-Sarja’ tarjosi kirjoittajan mukaan ”illan kauneimpia sävyjä” ja ”lähti upeaan lentoon”. Matti Kontion ’Kalliomaalaus’ ”kuulosti 70-lukulaiselta sinfonisen jylhästi jyrähtävältä etnojazzprogefuusiolta maan huippumuusikoiden tulkitsemana”. World Mänkeri Orchestran ’Vaiheita’ kuulosti free-improvisaatiolta ja siltä, että ”muusikot olisivat vain sopineet pyrkivänsä tiettyyn tunnelmaan, joka sitten lavalla synnytettiin.” Kaustisen konsertista nautti myös Aarne Laurila, joka kirjoittaa Uutispäivä Demarissa 20.7. mm. näin: ”Korhonen ilmensi Kansallis-Sarjassa hyvinkin paljon hyvinkin vähällä, jopa hetkittäisellä äänettömyydellä.”

Kotkan meripäivät, Hamina Tattoo, Taiteiden yö

Juhlavuoden yhteistyötapahtumia olivat kesällä myös ’Käyn ahon laitaa’ -konsertti Kotkan meripäivillä, ’Ota löysin rantein’ -konsertti Hamina Tattoossa sekä ’Elvis Oopperassa’ Taiteiden yössä.

Viimeksimainitussa olivat Kaartin soittokunnan solisteina Sari Kaasinen, Kikka Laitinen ja Petri Laaksonen esittäen kukin omia laulujaan – Petrin sävellyksissä sanoittajina Turkka Mali, Jori Nummelin ja V.P. Lehto – sekä elvisläisiä ikivihreitä George de Godzinskystä Rauno Lehtiseen ja Junnuun. Ulkoilmakonsertin ajaksi kaatosade onneksi taukosi ja yleisöä oli Ooppera-talon amfiteatterissa todella runsaasti, arviolta jopa viisisataa. Raikuvimmat taputukset keräsi solistien yhteisesitys Georg Malmsténin ja R.R. Ryynäsen ’Mikki-hiiri merihädässä’ -laulusta.

Kotkan Meripäivien Käyn ahon laitaa -konsertti toteutettiin tänä vuonna tiiviissä yhteistyössä Elvis ry:n kanssa. Kokonaisuutta rakensi työryhmä Martti Heikkilä- Pekka Nissilä-Ilkka Vainio-Kikka Laitinen- Heikki Salo. Periaatteena pidettiin Elvis ry.n juhlavuoden teeman mukaisesti alkuperäistekstien esillä oloa, eli mukaan valittiin vain Vainion tekstejä kotimaisten säveltäjien teoksiin, ja tietenkin myös omiin sävellyksiinsä.

Tietty keskeisten Vainio-laulujen runkohan kiertää säännöllisesti ko. konsertin ohjelmistossa, mutta tälle kerralle mukaan saatiin myös aiemmin siinä esittämättömiäkin lauluja. Näistä mainittakoon Mari Rantasilan tulkitsema Esko Linnavallin ”En saa” vuodelta 1967 (Laila Kinnusen levytys), sekä varhainen Jaakko Salo -yhteistyö, Esa Niemitalon vuonna 1966 levyttämä ”Lippalakki”. Sen lauloi Heikki Salo, joka toimi Kikka Laitisen kanssa myös konsertin juontajana. Kikkakin lauloi solistina, laulunaan Erik Lindströmin ”Juhannustanssit”, ja duetoksi he valitsivat niinikään Lindströmin samban ”Herrat Helsingin”. Muut solistit olivat Terhi Tuulia, Marjo Raatikainen, Sonja Lumme, Topi Sorsakoski ja Kari Tapio, joka sai myös kunnian laulaa konsertissa palkitun Jorma Toiviaisen tekstinäytteen. Valinta oli Mika Toivasen sävellys ”Mun aika mennä on”. Sovituksista vastasi jo tuttuun tapaan Ari Ismälä, joka myös johti kymenlaaksolaisista muusikoista koottua yhtyettä.

Hamina Tattoon konsertissa pääosassa olivat Veikko Lavi ja Juha Vainio. Kaikki muutkin konsertin säveltäjät ja sanoittajat olivat kymenlaaksolaisia. Konsertin ohjelmalehtisessä kiteytetään mm. näin: ”Meille suomalaisille oma kotimainen kevyt musiikki on erittäin tärkeää. Viihdemusiikin säveltäjät, sanoittajat ja esittäjät toimivat usein herkin mielin kuulijoidensa tunteiden tulkitsijoina, jolloin kuulijat voivat eläytyä ja omaksua musiikin sanoman omiksi ajatuksikseen ja tunteikseen.”

Syksy toi Mörri-Möykyn ja paljon muuta

Kesän vaihduttua syksyyn juhlavuosi jatkui 2. syyskuuta Mikkelin kaupunginorkesterin konsertilla ’Elvis elää Suomessa’. Konsertin solistina oli Markus Allan, kapellimestarina Jani Uhlenius, joka yhdessä Riku Niemen kanssa oli tehnyt konserttiin yhdeksän uutta tangosovitusta.

Syyskuun 26. päivä oli Järvenpää-talossa Sibelius-Viikkojen lastenkonsertti ’Mörri-Möykky’, jossa Tapiolan kuoro esitti Marjatta Pokelan lauluja. Lisäksi kuoro esitti kolme uutta Elvis ry:n tilaamaa lastenlaulua. Sali oli lähes täynnä ja tunnelma korkealla, yleisön joukossa liikuttui myös Martti Pokela. Suku oli vahvasti edustettuna lavallakin, kun konsertin juonsi Soila Sariola ja hänen lisäkseen solisteina olivat myös siskonsa Meri Sariola sekä äitinsä Eeva-Leena Pokela. Marjatan laulut oli kuorolle sovittanut sen johtaja Kari Ala-Pöllänen. Jani Uhleniuksen orkesteri säesti osassa lauluja.

Kantaesityksinä kuultiin kolme hienoa uutuutta lapsi- ja nuorisokuorolle. Seuraavassa laulut, tekijät ja tekijöiden oma luonnehdinta teoksestaan: Raimo Ahonen (säv.) ja Leena Laulajainen (san.): ’Suuren joen rannalla’ – ”Laulussa sukelletaan sadun ja myytin alkulähteille. Lapsi kohtaa yksisarvisen suomalaisessa jokimaisemassa, mutta ei ole varma oliko näky totta vai unta. Lapsi kutsuu yksisarvista marinkielellä ’ek uremys tangem’, mikä tarkoittaa ’tule luokseni takaisin’. Sanna Salmenkallio (säv.) ja Heli Halkosalmi (san.): ’Riemu, raivo ja rauha’ – ”Arjessa lapsi joutuu tilanteisiin, ’aikuisten asioihin’, joissa lapsella ei ole äänioikeutta, mutta läsnäolopakko. Leikin kautta lapsella on mahdollisuus purkaa kokemaansa, selvittää itselleen, miksei aikuisten tarvitse sopia, vaikka se lapsilta aina vaaditaan.” Hannu Sepponen: ’Uu Beibi’ – ”Nukkumattien veljeskunta joutuu iltakoulun budjettiriihessä ankarien säästöleikkausten pelinappulaksi. Tästä kärsii luonnollisesti ensimmäiseksi maan suurin puolue: nukkuvien puolue! Laulun päähenkilö on yksi viaton (yö)sijaiskärsijä. Hänen tarinansa johdattakoon kuulijat unen ja valveen rajatilaan. Siellä asuu lapsiperhe, jonka sateenkaaressa kimmeltää arjen väsymys ja juhla! Laulun musiikillinen anti keinuu z-mollissa antautuen kuitenkin lopussa häpiendmäiseen X-duuriin!”

Tuusulanjärven Viikkouutisissa Maija Ankkuri arvioi konserttia mm. näin: ”Marjatta Pokelan lauluista tehdyt uudet sovitukset tempasivat pikkuhiljaa täysillä pauloihinsa. … Eeva-Leenan, Soilan ja Merin yhteisesityksenä kuultu jodlaus taisi olla monelle pikkukuulijalle uutta. … Vanhojen tuttujen laulujen lomaan sijoitetut kantaesitykset poikkesivat täysin Marjatta Pokelan tyylistä. Erinomaisesti kuorolle sopivia uusia lauluja luotaessa tuskin ajateltiin, että ensimmäiset kuulijat olisivat kovin nuoria. Pienten lasten kiinnostus herpaantui jonkin verran kahden ensimmäisen laulun aikana. Viimeisenä kuultu ’Riemu, raivo rauha’ sai sentään jopa kaikkein nuorimpienkin huomion. … Kokonaisuutena tunnin ja vartin kestänyt konserttikokemus oli aikuisellekin miellyttävä kokemus.”

Anna-Marin ja Pekan 25v. -taiteilijajuhla

Lokakuun 2. päivä kuultiin suomalaisen gospel-musiikin voimakaksikon Anna-Mari Kaskisen ja Pekka Simojoen lauluja heidän 25-vuotistaiteilijakonsertissaan Kulttuuritalossa Helsingissä. Suomen Lähetysseuran järjestämän konsertin solisteja olivat Maria Laakso, Juha Tapio, Hanna Ekola, Petri Laaksonen, Alabasteri, Exit, Et- Cetera, Jakaranda, Mikko Salmi, Ami Aspelund, Monica Aspelund, Teleks ja Fredi. Ja totta kai myös Anna-Mari ja Pekka nähtiin lavalla. Sellainen yllätyskin heille oli järjestetty konsertin lopuksi, että Anna-Marilta pyydettiin teksti tuon hetken tunnelmista ja sen valmistuttua Pekan tehtävänä oli säveltää ja esittää se. Ja hetkessä syntyi mainio laulu, joka sai aikaan suosionosoitusten myrskyn loppuunmyydyssä salissa. Konsertin tuotto käytettiin Tasauspäivä-keräykseen ja myöhemmin syksyllä on jatkettu Kaskisen ja Simojoen 25-v-juhlakiertueella eri puolilla maata.

”200 minuuttiin monta huippuhetkeä”

Sitten olikin jo aika Elvis ry:n 50v-juhlakonsertin, joka pidettiin 5.10. Tampere-talossa. ’Laululla on tekijänsä’ -konsertti alkoi illalla klo 20 ja sitä ennen oli jo tapahtunut monenlaista.

Puoli kahdelta lähti seitsemän bussillista kutsuvieraita Helsingistä kohti Ylöjärveä ja Akun tehdasta. Hiukan myöhemmin lähti kolme bussillista samaan kohteeseen Tampereen rautatieasemalta. Akun tehtaalla yhteensä lähes kuudensadan hengen joukko viihtyi kaksi ja puoli tuntia, minkä jälkeen siirryttiin Tamperetaloon. Kokonaisuudessaan kutsuvieraiden määrä nousi lähes seitsemäänsataan, kun mukaan lasketaan nekin, jotka tulivat suoraan Tampere-taloon. Elvis ry:n jäseniä ja heidän puolisoitaan oli mukana kolmisensataa ja Teoston henkilökuntaa puolisoineen noin seitsemänkymmentä. Kutsuvieraita ja lipunostaneita oli yhteensä lähes 1.500. Tampere-taloon mahtuu 1750 henkeä.

Juhlakonsertti ja Akun tehtaan tilaisuus noteerattiin lehdistössä varsin laajasti ja näkyvästi. Haaviimme ovat kulkeutuneet sanomalehdistä Aamulehti, Ilta- Sanomat, Iltalehti ja Demari. Etukäteen kirjoittivat ainakin Helsingin Sanomat, Tamperelainen ja Ylöjärven Uutiset. Varsinainen konserttiarvio julkaistiin Aamulehdessä ja Demarissa. Jussi Niemi (AL 7.10.) nostaa esiin mm. Hectorin ’Kuunnellaan vaan taivasta’, Tuomari Nurmion ’Arabian kuu’, Mikko Perkoilan ’Nimismiehen murhe’ ja Dave Lindholmin ’Pieni ja hento ote’. Illan odottamattomin veto oli Niemen mielestä Pinnin Poikien Kimmo Pohjosen ja Arto Järvelän ”afrikkalaisviisu” Gogo 5. Niemi kehuu myös poikien ja Kari Tapion esitystä ’Vanha salakuljettaja Laitisesta’ (Kärki-Vainio) sekä Kari Tapion tulkintaa Erik Lindströmin säveltämästä ja Saukin sanoittamasta ’Etkö uskalla mua rakastaa’, joka ”on yksi unohdetuista suomi-iskelmän helmistä.” Niemi jatkaa: ”Huippua oli myös Yrjö Hjeltin loistavalle Johanna Iivanaiselle sovittama Yö-bravuri [Jussi Hakulinen] ’Joutsenlaulu’. ’Mörri-Möykky’ [Marjatta Pokela] Club For Fiven a cappella -luentana oli hauska siinä missä Tapani Kansan riisuminen ja yleisön kättely omassa ’Veikko Niemisessään’ [Kansa – Tokazier] oli … sanoisinko jännittävää.” Kriitikko kehuu konserttiarviossaan myös Markku Johanssonin johtamaa Vantaan Viihdeorkesteria.

Rolf Bamberg (Demari 7.10.) kirjoittaa: ”Tampere-talo veti ison kutsuvierasjoukon ohella kitaansa satapäin kansaa myös musiikin kuluttajapuolelta, joten sali oli kutakuinkin täynnä …”. Bambergin mukaan konsertti oli yli-ylipitkä … ”Vaan mahtui siihen noin 200 minuuttiin monta huippuhetkeä..”. Bamberg nostaa esiin osittain samoja nimiä kuin Aamulehden Jussi Niemi, mutta myös muita: ”Konsertin ehdottomia onnistujia olivat myös Timo Turpeinen vaikuttavalla tulkinnallaan Kaj Chydeniuksen säveltämästä ja Ilkka Kylävaaran … sanoittamasta laulusta ’On Eliten pöydässä paikka’. Naissolistista voimaa kuultiin kahdessa ikäpolvessa Maaritin ja Johanna Iivanaisen hienoissa esityksissä …”. Heikki Salon tulkinta Juicen modernista kupletista ’Vassaaja konepajalla’ oli Bambergin mukaan ”asianmukaisen rento”. Illan juontajia Minna Lindgreniä ja Jukka Virtasta kirjoittaja luonnehtii ”nokkelasanaisiksi.”

Aikakausilehdistä juhlapäivästämme kertoivat ainakin Apu, Anna, Me Naiset, Katso, Oho ja Yhteishyvä. Avussa toimittaja Hannu Koskela kirjoitti mm. näin: ”Lauluilla on tekijänsä, muistuttivat Jukka Virtanen ja Kari Tapio. Molemmille viihde on elämäntapa, mutta myös työtä. Siksi miehet painottivat Elviksen tärkeyttä. Kyseessä on huvittajien leipä.” Kaiken kaikkiaan sanomalehdet huomioivat juhlapäivämme ainakin 12.000 palstamillimetrin verran (= 12 metriä yhtä palstaa) ja aikakausilehdet yhteensä seitsemän sivun verran. Tämän lisäksi kuultiin useita radiohaastatteluja ainakin Radio Suomen valtakunnallisissa lähetyksissä sekä Tampereen ja Turun maakuntaradioissa. Juhlakonsertti lähetettiin runsaan kahden tunnin lähetyksenä ja Timo Suomen ohjauksena TV2:ssa 16. lokakuuta ja Radio Suomessa 6. marraskuuta. Ainakin yksi radiolähetys on vielä luvassa uudenvuoden tietämissä.

Kaksitoista kantaesitystä Jazzilla on tekijänsä -konserteissa

Bussit juhlakonsertista Tampereelta saapuivat Helsinkiin yhden jälkeen yöllä. Heti seuraavana aamuna alkoi Helsingissä Elvis ry:n isännöimä pohjoismaisten tekijäjärjestöjen NPU-kokous. Tiukkaa asiaa tuli näin juhlien lomaan. Samana iltana 6. lokakuuta jatkettiin Umo Jazz Housessa kolmen illan konserttisarjaa Jazzilla on tekijänsä. Nämä Elvis järjesti yhdessä Suomen Jazzliiton, Umon ja Fimicin kanssa.

Ensimmäisenä iltana kuultiin Seppo Paroni Paakkunaista ja Kareliaa, Matti Kontion Kalliomaalaus toisena esityksenä (kantaesitys siis Kaustisella 11.7.) sekä M.A. Nummista ja Pedro Hietasta. Paronikin tarjosi yleisölle kahden teoksen kantaesitykset.

Jukka Hauru arvioi Hesarissa 8.10. otsikolla ”Paroni Paakkunaisen upeat uutuudet”. ”Paakkunaisen kaksi uutta teosta olivat hänen parhaitaan miesmuistiin. Niissä tilkkutäkkimäisestä kollaasitekniikastaan tuttu Paakkunainen onnistui nivomaan yhteen musiikillisen elämänsä monet langat. … ”kypsiä, ehjiä ja täyteläisiä olivat uudet teokset. Niissä etno, jazz, free ja moderni konserttitekstuuri ja laulullinen virsimäisyys sulautuivat ehjäksi kokonaisuudeksi. … Tässä häntä auttoi mainiosti soittanut Karelia, jota ei 1980-luvun jälkeen ole lavalla nähtykään.” Kareliassa soittivat Esa Kotilainen, Eerik Siikasaari, Matti Kontio, Judo Wasama ja Mikko Hassinen sekä Seppo Kantonen, joka Haurun mukaan ylsi ”hämmästyttävään suoritukseen.” Kontion teos ei Haurun arvion mukaan yltänyt ”aivan Paakkunaisen tasolle.” Numminen oli hänen mielestään ”taas nerokkaasti aivan omalla alallaan. Mikään ei ole perustavanlaatuisempaa kuin määritellä itsellee oma ala.”

7.10. kuultiin kolme uutta Elvis ry:n tilaamaa teosta triosta sekstettiin. Säveltäjät olivat Kari Ikonen, Pekka Pohjola ja Olavi Louhivuori. Tilaus oli sisältänyt sen, että säveltäjät eivät itse soittaneet teoksissaan, vaan olivat luovuttaneet valmiin esitysmateriaalin muusikoille.

Jukka Haurun (HS 9.10.) suosikki oli Kari Ikosen ’Tangolla päähän’. Se ”iski, vaikka tango ei tullut mieleenkään. Levylle ja heti!” Teos hyötyi Haurun mukaan tekijöiden vahvuuksista: ”Ikonen on hieno säveltäjä, mutta ei kumouksellinen pianisti. Kantonen ei osaa säveltää, mutta on upea pianisti.” Pekka Pohjolan ’Confused’ jäi Haurun mieleen ”erikoisesta trumpettien toistoisesta titauksesta.” Teos ”toi esiin tyypillisiä, heti tunnistettavia pohjolamaisia laatuja ja harmonioita.” Olavi Louhivuoren ’Yöeläjä’ oli Haurulle ”pikkunätti kvintettityö, melodinen ja kaihoisa.”

Kolmen illan ’Jazzilla on tekijänsä’ – sarja päättyi 8.10. Umo Jazz Orchestran soittamiin seitsemään uuteen tilausteokseen Aleksis Kivi -teemalla ja otsikolla ’Sauna palaa’. Pari päivää myöhemmin tuli kuluneeksi 170 vuotta kansalliskirjailijan syntymästä, joten samalla juhlittiin niin Elvistä kuin Aleksista. Umon tilaamia uusia teoksia olivat säveltäneet seitsemän ’säveljestä’ Mikko Hassinen, Kari Ikonen, Eero Koivistoinen, Jukka Linkola, Kirmo Lintinen, Eero Ojanen, Jarmo Savolainen.

Tästäkin konsertista Jukka Hauru antoi kiittävät arviot (HS 10.10.): ”Kuulosti siltä, että Aleksis Kivi -teema olisi innoittanut kaikkia säveltäjiä. Tai sitten jo se, että saa tilaustyön tehdäkseen on harvinainen kokemus nykyjazzin säveltäjille. Harvoin jos koskaan saa big band -konsertissa kuulla, että homma vain paranee kappale kappaleelta. Kaikki säveltäjät tuntuivat uudistuneen ja ottaneen haasteen vastaan.” Myös soittajisto oli Haurun mukaan huomannut saaneensa eteen ”innoittavaa tekstuuria. Kapellimestari Kirmo Lintinen johtaa eleettömästi kuin paistaisi pizzaa mikrossa, mutta huumori ja auktoriteetti ovat läsnä.” Hauru kirjoitti myös, että ”jos jotain illan seitsemästä kappaleesta pitää valita kärkeen, niin Lintinen ja Eero Ojasen ’Kivi palaa’ nousivat ohjelmiston loppupuolelta” … ”Erityisesti Ojasen ’Kivi palaa’ jäi pysyvästi mieleen. Se oli niin luonteva ja vivahteikas sinfoninen kaari, että musiikilliset temput ja tekstuurin analyysi unohtuivat.”

J. Karjalainen, Janne ja Tommi Viksten, Tom Nyman ja Petri Hakala
Lauluntekijäklubilla 17.11.

Pienille ja isommille

15. lokakuuta juhlavuoden yhteistyötapahtumat jatkuivat Lappeenrannan kaupunginorkesterin Ihahaa-konsertilla, jossa esitettiin Marjatta Meritähden Laura Latvalan runoihin säveltämiä lastenlauluja. Kapellimestarina oli Atso Almila. Mukana oli yli 70-päinen lapsikuoro, joka oli koottu Lappeenrannan musiikkiopiston ja Luukkaan koulun oppilaista. Täpötäydessä Lappeenranta-salissa innostunutta yleisöä oli kahdeksansataa.

16. lokakuuta sai ensi-iltansa Järvenpään teatterin uusi satumusikaali Prinsessa Ruusunen (Z. Topelius), joka sekin kuului juhlavuotemme yhteistyötapahtumiin. Musikaalin on ohjannut Lars Svedberg ja musiikin on säveltänyt Jani Uhlenius. Keski- Uusimaan suitsuttavassa arviossa (19.10.) Veijo Eronen ei säästä kehuilta säveltäjääkään, joka ”on melkoinen säveltaiteen velho. … Uhleniuksen musiikkia kuunnellessa alkaa toivoa, että hän keskittyisi isona musikaalien säveltäjäksi.”

23. lokakuuta oli vuorossa Kari Tuomisaaren 70v-juhlakonsertti Pop & Jazz Konservatoriossa. Tunnelma oli korkealla, kun täysi sali sai kuultavakseen tunnettuja ja tuntemattomampia helmiä maestron 50-vuotiselta taiteilijanuralta. Nuoremman solistipolven jälkeen konsertin viimeisenä solistina oli itseoikeutetusti Marion. Konservatorion yhdeksänhenkisen bändin kapellimestarina oli Juha Kujanpää. Konsertin kokoamisessa oli vahvasti mukana myös Reijo Karvonen. Tämäkin konsertti sai Jukka Haurulta Helsingin Sanomissa (25.10.) varsin kiittävän kritiikin: ”Jokaisella lienee tipitiinsä, mutta konsertti toi esiin Tuomisaaren monipuolisuuden ja melko laajan tunneskaalan sanoissa ja sävelissä.”

Lokakuun viimeisenä tapahtumana oli Lauluntekijäklubi 28.10., jolloin oli kulunut tarkalleen 50 vuotta Suomen Elokuvasäveltäjät ry:n perustamisesta. Gloriassa kuultiin kolmen tekijän tuotantoa; Pentti Rasinkankaan, Ilona Korhosen ja Seren. Lastenlaulujen tekijänä ja tulkkina tunnettu Rasinkangas esitti aikuisempia laulelmia, Ilona Korhonen yhdessä Pauliina Syrjälän ja Lassi Logrenin kanssa Kansallis- Sarjan (joka siis sai ensiesityksensä Kaustisella 11.7.) ja Ilona yhdessä Pauliinan kanssa Vonkale-duon repertuaaria. Sere eli entinen Seremoniamestari sekä Haltiamieli-duo toi Lauluntekijäklubille ensimmäistä kertaa räppiä, ja hyvin se onnistui pelkän akustisen kitarankin säestyksellä. Samana päivänä 28.10. pidetystä juhlaseminaarista on erillinen juttu toisaalla tässä lehdessä.

17.11. Gloriassa jatkoivat juhlavuotta lauluntekijät J.Karjalainen, Laura Sippola sekä Lauri Tähkä ja Simo Ralli. Jukalla oli mukana bluegrass-bändi Janne ja Tommi Viksten, Tom Nyman ja Petri Hakala, Lauran mukana soitti Joonatan Rautio. Lauri Tähkä ja Simo Ralli ovat biisintekijät Lauri Tähkä ja Elonkerjuuyhtyeestä, jonka repertuaari kumpuaa suoraan suomalaisesta kansanlauluperinteestä.

Juhlavuoden viimeinen tapahtuma on 15. joulukuuta otsikolla Elviksen Gloria. Lavalle astuvat silloin housebändin solisteiksi Kalle Ahola, Kaija Koo, Pave Maijanen, Jarkko Martikainen, Tommi Lindell, Tommi Läntinen, Aija Puurtinen, Jussu Pöyhönen, Mari Rantasila ja Heikki Salo. Elviksen jäsenet aloittavat silloin perinteisen pikkujoulupöydän ääressä klo 18 lähtien toimistolla, josta sitten siirrytään Gloriaan. Siellä musiikki alkaa klo 22. Muutkin kuin jäsenet pääsevät mukaan Gloriaan 15 eurolla. Lippuja myy ennakkoon Tiketti.

Alkaa siis olla päätöksessä vuosi, joka on ollut varsin poikkeuksellinen Elviksen toiminnassa. Ensi vuonna palataan ”normaaliin päiväjärjestykseen”, ja lähinnä Lauluntekijäklubi ja uusien teosten tilaaminen lienevät niitä toimintamuotoja, joita jatkettaneen myös juhlavuoden jälkeenkin. Myös isoja apurahoja lienee jaossa ensi vuonnakin.

Juhlavuoden talous pysyy näillä näkymin budjetoiduissa raameissaan. Juhlakonsertti oheistapahtumineen tuli arvioitua kalliimmaksi, mutta vastaavasti muualta on menoja säästynyt. Pääosin menot on rahoitettu tekijöiden yhteisillä varoilla kuten Teoston avustuksilla. Vuosikokouksessa 2005 (joka pidetään 17.2.) on tilinpäätöksen ja johtopäätösten aika.

Teksti: Martti Heikkilä

Kuvat (ellei toisin mainita): Antti Hämäläinen