Juhlivan Säveltäjät ja Sanoittajat ELVIS ry:n kulunut vuosi on ollut normaalin järjestötoiminnan lisäksi poikkeuksellisen työntäyteinen. Viisikymmentä vuotta täytetään vain kerran. Vaikka jäsenistöllämme onkin monenlaista ohjelmaalankin suunnittelu-, tuotantoja toteutusosaamista, koko juhlavuoden tapapahtumarypäs on ollut juhlakonsertteineen ja -seminaareineen voimia vaativa mittelö.

Ensisijaisesti paineet kasautuivat toimiston harteille. Vakituisen kaksikon, Sarin ja Martin avuksi toimistoon kiireitä auttamaan saatiin takavuosien hengetär, Kyyrön Taimi. On hienoa, että Taimin aika, tiedot ja taidot ovat olleet käytettävissämme. Kun syksyn ohjelmaan kaiken edellä kerrotun lisäksi vielä kuului pohjoismaisten jäsenjärjestöjemme eli NPU:n kokous Helsingissä, niin puuhaa riitti. Ken vaivojaan valittaa on vaivojensa vanki. Mutta eipä tässä valitetakaan, enemmänkin ollaan iloisia, että toiminta on vireää. Siis: Eteenpäin kuin se kuuluisa mummo lumessa.

Tämän päivän yritys- ja järjestöelämä peräänkuuluttaa arvoja ja avoimuutta. Paperipino toisensa jälkeen syntyy ja niissä linjataan toimijoille tärkeitä asioita niin omaan käyttöön kuin myös ulkopuolisille kerrottavaksi. Strategia on aikamme kova sana. Joskus kyllä ihmetys hiipii pintaan, kun lukuisat kokoukset istuttuaan ilmoitetaan, että ”yrityksemme kulmakiviksi määritellään rehellisyys, ahkeruus ja syrjintää kaihtava tasaarvo”. Asioita, jotka yleensä opetetaan jo kotona, kerrataan koulussa ja hiotaan vielä kerran vaikkapa rippikoulussa. Järkeviltä, hyvin koulutetuilta ammatti-ihmisiltä syntyy päivien ja tuntien puurtamisen lopputuloksena vain latteita itsestäänselvyyksiä. Hurjimmillaan joku liukas konsulttifirma käärii moisesta potaskasta vielä kohtuullisen eurotukun taskuihinsa.

Myös ELVIS ry on tehnyt strategiaa. Kaiketi ensimmäistään. Uskon kuitenkin lopputuloksemme olevan tyystin muuta kuin itsestäänselvien asioiden paperille kirjaamista.

***

Niin kauan kuin muistan, suomalainen on huokaillut verojaan. Niin kauan kuin muistan on myös tekijänoikeustulon verotusta pidetty epäoikeudenmukaisena.

Mahdollisen palkkatulonsa lisäksi säveltäjä, sovittaja tai sanoittaja maksaa teostotulostaan veroa raskaimman mahdollisen mukaan, mutta tekijänoikeustulon osalta ei kuitenkaan saavuteta palkkatulosta automaattisesti syntyviä sosiaalisia etuisuuksia. Niin ikään, niin kauan kuin muistan on tekijäpiireissä pohdittu voisiko teostotulo olla pääomaveron kaltaista tuloa. Kun vaikkapa meikäläinen karkaa kauas pilvien mukana, eli kuolla kupsahtaa, muuttuu jokainen nuhruisella nuottipaperilla oleva sävellykseni, sanoitukseni tai sovitukseni ”arvopaperiksi”, jonka tuotosta perilliseni maksavat pääomatulon mukaista veroprosenttia.

Entäpä jos tekijänoikeustuloa sitten ryhdyttäisiin verottamaan pääomatulon mukaan? Sehän olisi yksinkertaista. Tutkimuksien mukaan monille Teoston jäsenistä ja asiakaskunnasta ratkaisu olisi myös hyvä. Käteen jäävä euromäärä lisääntyisi. Mutta on myös heitä, joiden veroprosentti on huomattavasti alle pääomaveroprosentin. Heille ratkaisu olisi epäedullinen.

Euroopassa on monia tekijänoikeustulon verotustapoja. Esimerkiksi Irlannissa verottaja ei peri mitään. Ruotsissa taas on valinnan mahdollisuus: Tekijä voi nostaa ko. tulonsa ja järjestää sen verotuksen joko henkilökohtaisesti tai yrityksensä kautta.

Elvisin johtokunnan asettama verotyöryhmä on istunut useita kertoja, pohtinut erilaisia verotusmalleja ja tavannut asian tiimoilta lukuisia päättäjiä niin hallitus- kuin oppositiopuolueista. Näiden keskustelujen ja tapaamisten anti on ollut, että olisimme oikealla tiellä.

Yksi ratkaisu, jota olemme esitelleet eteenpäin on niin kutsuttu taiteilijavero-malli. Lähtökohta on yksinkertainen: Tekijänoikeustuloa verotetaan palkkatuloprosentin mukaisesti. Mikäli verovelvollisen pidätysprosentti nousee tietyn lukeman yli (esim. 25% tai vuosittain voimassa oleva pääomaveroprosentti), suoritetaan veronpidätys tekijänoikeustulon osalta maksimissaan 25 prosentin mukaan. Tai pääomaveroprosentin. Tuntuu yksinkertaiselta. Monen mielestä myös perustellulta ja järkevältä. Joku toki saattaa olla sitäkin mieltä, että nyt tytöt ja pojat haluavat noukkia vain rusinat pullasta. Mutta yhtä kaikki: Suomessa on tahoja, joiden verokohtelu on laadittu enemmän tai vähemmän räätälintyönä. Meidän mielestämme myös säveltäjä, sovittaja ja sanoittaja voisi luontevasti kuulua tuohon joukkoon. Verokarhun kesytys jatkuu.

JANI UHLENIUS

---

teksti: Jani Uhlenius

-Janitsaari