Tämän päivän keikoillani soitan kitaraa enemmän kuin huuliharppua,
aito bluesmuusikko Pepe Ahlqvist (48) kertoilee tuoreista soittokuulumisistaan.

– Bluesin maailma on mulle niin laaja käsite, että siitä on riittänyt edelleen ammennettavaa. Monet mieltävät bluesin jonain pelkkänä ränttätänttänä tai 12-tahdin juttuna. Kyllä se on paljon muutakin. Bluesmusa voi olla primitiivistä, akustista, sähköistä, jazziin, rokkiin, countryyn, souliin, funkyyn, afrikka/karibiamusaan tai jopa iskelmäänkin päin.

VAIKUTTAJISTA

Pertti, Pepe, Ahlqvist on kotoisin Lahden Nastolasta, Haravakylän Villähteeltä. Paikkakunnan kuuluisat Poutiaisen veljekset ovat tunnettuja lahtelaisia muusikoita ja Pepen serkkupoikia.

– Kansakouluaikoina soittelin kitaraa. Kuuntelin innokkaasti mm. Beatlesia, Rolling Stonesia ja Bob Dylania. Lauleskelin ja tapailin biisejä. John Mayallin Bluesbreakersin kautta innostuin aluksi brittibluesista, josta siirryin Chicago-bluesin ja Missisippin alueen delta-bluesin puolelle. Robert Johnson ja Muddy Waters ovat aina myös olleet merkittäviä vaikuttajiani.

– Kitara vaihtui huuliharpuksi. Little Walter, Sonny Boy Williamson ja Paul Butterfield olivat tällä puolella suuria esikuvia. Ahmimalla kuuntelin levyjä ja matkin tämän tyylisuunnan bluesharpisteja, Ahlqvist muistelee.

KOHTI OMIA BÄNDEJÄ

Pintavika oli se ensimmäinen virallisin bändi, jossa Pepe Ahlqvist aloitti laajemman keikkailun 70-luvun alussa. Yhtyeessä soitti Ahlqvistin ohella lahtelaisia muusikoita, kuten Olli Pekkola, Reijo Artoma, Risto Pesonen ja Jouni Leino. Kalle Jämsenin ja Seppo Sillanpään Yolk-kokoonpano oli näihin aikoihin myös kuvioissa mukana. Ensimmäiset soittonsa Ahlqvist ikuisti levylle Charliesin kanssa Love Recordsin julkaisemaan levykokoelmaan ”Rock & Roll Juhlaa 2”. Vuosi oli 1973 ja biisi ”Karjakko Moisio”. Vuonna 1975 syntyi legendaarinen Chicago Overcoat, joka viisivuotisen uransa aikana keikkaili ahkerasti ja julkaisi kaksi pitkäsoittoa.

1980-luvun puolelle tultaessa Ahlqvist muutti pääkaupunkiseudulle Helsinkiin. Eri bändien ja jamikokoonpanojen kautta alkoi muodostua omia yhtyeitä, joissa Pepe toimi leaderina. Näistä tunnetuin ja menestynein oli Pepe Ahlqvist H.A.R.P. Se julkaisi viisi pitkäsoittoa. Back To The River -single oli bändin suurin hitti, jonka musiikkivideota kuvattiin New Orleansissa asti. 1990 julkaistu On The Ground oli kuitenkin kaupallisessa mielessä pitkäsoittoalbumien myydyin. Ahlqvistin Harpin levyjä on julkaistu myös Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä. Bändi oli keikoilla niin ikään Saksassa.

– Bändi ei ole hajonnut. Puhetta on ollut, että tulevaisuudessa saattaisimme tehdä muutamia keikkoja tai vaikkapa rundinkin. Aika näyttää.

DUOKEIKKOJA JA MUUSIKKOVIERAILUJA

Pepe Ahlqvistin viimeisin oma bändikokoonpano The Rolling Tumbleweed (alunperin Tumbleweed) oli kasassa kahdeksan vuotta. Viime vuoden lopulla ilmestyi yhtyeen neljäs ja viimeinen levy Small Timer. Bändin Tiger Beat -albumi on julkaistu myös Englannissa.

Tänään perheellistynyt, Tuusulassa asustava kolmen lapsen isä keikkailee duona, sekä SF-Bluesissa ja vierailee edelleen useissa kokoonpanoissa.

– 80-luvun alusta asti olen tehnyt pikkukeikkaa pienissä kokoonpanoissa. Näinä vuosina keikkailin Kalle Jämsenin ja Pentti Varhaman kanssa. Hesaan muutettuani esiinnyin duona Henry Ojutkankaan kuvioissa. Rissasen Jarkan jälkeen olen halunnut jatkaa duokeikkailua. Nyt olen keikkaillut pari vuotta nuoren lahjakkaan kitaristi, huuliharpisti ja laulaja Tomi Leinon kanssa. Teemme keskimäärin 10-15 klubikeikkaa kuukaudessa. Kulut ovat huomattavasti pienemmät ja näinollen keikkojakin on enemmän, Pepe summaa.

Aktiivisten duokeikkojen ohella Pepeä on työllistänyt Wentus Blues Bandin viime marraskuussa käynnistynyt keikkakiertue Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa, Belgiassa ja Luxembourgissa. Pepe Ahlqvistin ohella toisena vierailijana toimi Buddy Gyun pikkuveli, kitaristi/laulaja Phil Guy.

– SF-Blues-yhtyeessä meitä kaikkia muusikoita yhdistää yhteinen nimittäjä ja se on rakkaus bluesmusaa kohtaan. Silvennoisen Hessun kanssa olemme ideoineet yhdessä, että SF-Bluesin keikoilla on joka vuosi aina eri vierailija. Dave Lindholm jäi pois bändistämme omien musaproduktioidensa ja keikkakiireidensä vuoksi. Viime vuonna vierailijamme oli nuori ja lahjakas laulaja/lauluntekijä, kitaristi Erja Lyytinen.

SF-Blues on parhaillaan studiossa ja mukana ovat myös Mikko Kuustonen ja Jukka Tolonen. Keväällä on luvassa suomenkielinen albumi ja kesällä tällä kokoonpanolla tehdään kolmisenkymmentä keikkaa.

Pepe on keikkaillut myös Matti Oiling Boiling Rhythm & Blues Bandin vierailijana viime keväästä lähtien, jolloin bändi toimi lämmittelybändinä blueslegenda B.B.Kingille. Pepe sai myös tilaisuuden tavata tämä legendaarinen 79-vuotias musta bluesmuusikko, laulaja/lauluntekijä henkilökohtaisesti.

– Olen jamihenkinen muusikko, joka tekee työtään rakkaudesta bluesista ammennettua rytmimusikkia kohtaan. Monesti minusta on tuntunut, että meillä on vieläkin liian vähän bluespohjaisia laulajia maassamme ­ niitä, jotka aktiivisemmin esiintyvät julkisesti.

Pepe Ahlqvist sanoo arvostavansa Elvis ry:n aktiivisuutta.

– Selvis-jäsenlehti informoi kiitettävästi päivänpolttavista yhteisistä asioistamme. Georg Malmstén-säätiön kautta Heikki Keskinen sai apurahan, jonka turvin Heppi sovitti minulle yli 10 biisin materiaalin big bandille. Nämä biisit sisältävät keskeisimmän materiaalin omasta tuotannostani. Tätä matskua aion tulevaisuudessa esittää eri big bandien solistina.