Juhlavuosi on vietetty. Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry:n järjestämien tilaisuuksien lisäksi kanssamme oli yhteistyössä muun muassa useampikin kesäfestivaali ja kaupunginorkesteri. Oli myös monenlaisia muita tapahtumia taiteilijajuhlakonsertista teatteriin. Uutta musiikkiakin syntyi ainakin jazzin, kansanmusiikin ja lastenmusiikin alueella. Löytyy juhlavuoden sävellyskilpailuja ja -tilaustöitä, lauluntekijäklubia sekä juhlaseminaari – vain joitakin mainitakseni.

Suurin yksittäisistä tapahtumista oli Tampere-talon juhlakonsertti. Lämmin kiitos kaikille mukana olleille, niin konsertin tekijöille kuin yleisölle.

Johtokunta on saanut välitettäväkseen kosolti kiitoksia, mutta myös kritiikkiä. Kaikkien laulut eivät soineet, jotkut kokivat jääneensä huomioimatta. Mikään juhlavuodesta vastannut taho ei kuitenkaan ole tietoisesti harjoittanut diskriminointia. Ikävää, jos olemme tahtomattamme aiheuttaneet joillekuille pahan mielen.

Mutta asiallisella kritiikillä on aina paikkansa. Niin esittävän kuin luovakin taiteilijan on se kestettävä. Miksi ei myös tuottajan tai juhlatilaisuuksien järjestäjän. Otetaan siis vastaan niin haukut kuin kehut. Sen jälkeen pää pystyssä kohti seuraavia vuosikymmeniä.

En ole jokaista sanoma- tai viikkolehteä selannut. En myöskään kaikkia radio-ohjelmia haastatteluineen kuullut. Rohkenen kuitenkin todeta, että voimme olla mediassa saavutettuun julkisuuteen tyytyväisiä. Mielestäni juhlavuonna 2004 Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry oli tiedotusvälineissä mukavasti esillä.

***

En kuulu heihin, jotka näkevät kustannustoiminnan ainoastaan mörkönä. Musiikin tuotantoketjussa asiallisella kustantajalla on sijansa. Ja tulee myös jatkossa olemaan. Mutta maailma muuttuu ja niin tuntuu olevan myös kustannussopimuksien laita.

Olen useammalta taholta kuullut kentällä liikkuvista sopimuksista tai vanhojen sopimuksien uusista liitteistä, joiden sisältö on yllättävän yksipuolinen. Hieman värittäen: kustantajalle lähes kaikki, tekijälle tuskin mitään. Näillä uusilla sopimuksilla ja niin kutsuttuilla vanhoilla mallikustannussopimuksilla tuntuu äkkiseltään olevan vain yksi yhtäläisyys: Molemmat on kirjoitettu paperille. Mutta vain toiseen, siihen vanhaan, harkinnan jälkeen voi pukata nimensä alle.

Olen pahoillani, että tällaisia sopimuksia tarjotaan. Eli jos postimies koputtaa ovellesi kolmasti ja tuo kustannussopimuksen, ole tarkkana. Lukeminen kannattaa aina. Myös kustannussopimuksen.

JANI UHLENIUS

---

teksti: Jani Uhlenius

-Janitsaari