Teos vai tuote?
Paha maa -elokuvan ohjaaja Aku Louhimies ja tuottaja Markus Selin väänsivät loppuvuodesta kättä siitä, kuka sanoo viimeisen sanan elokuvaa leikatessa. Kiistassaan he pääsivät sopimukseen eikä julkisuudessa kumpikaan ole enää isommin marmattanut. Prosessin aikana keskusteltiin, onko elokuva teos vai tuote.
Samanlaisiin jännitteisiin törmätään usein myös musiikissa. Teos ja tuote menevät välillä sekaisin tavalla, joka uhkaa hämärtää tekijänoikeuden alkuperäistä tarkoitusta. Ihannetilanne on se, että kaikki alkaa tekijän tarpeesta luoda uusi sävellys tai lauluteksti. Syntyy sävelteos, jolla voi olla yksi tai useampia tekijöitä.
Tätä alkuperäistä sävelteosta voidaan sen valmistuttua muunnella eli siitä voidaan alkuperäisten tekijöiden luvalla tehdä uusia ja taas uusia sovituksia. Se voidaan tallentaa äänitteelle kerran ja toisenkin. Sen varaan voidaan rakentaa yhden artistin tai orkesterin uraa, sen voi joku toinen artisti myöhemmin ”löytää uudelleen”. Se voidaan ottaa osaksi monenlaista tuotteistamista, kunhan lupaketju alkuperäisiin tekijöihin on kunnossa.
Mutta alkuperäinen teos – se yhden tai useamman tekijän luomistyön tulos – on ja pysyy. Ja samalla tavoin tulee säilyä myös alkuperäisten tekijöiden oikeuksien. Ne oikeudet on turvattu lailla ja niitä valvoo Suomessa valtaosaltaan Teosto (eikä ”Tuotteisto”). Ja ainakin toistaiseksi oikeudet valtaosaltaan ovat pysyneet alkuperäisten tekijöiden määräysvallassa ja he saavat myös valtaosan teoksen käytöstä maksettavista korvauksista.
Mutta sellainen vaara väijyy, että erilaiset tuotteistajat haluavat alkuperäisten tekijöiden oikeuksista leijonanosan ellei kaiken. Perusteena on se, että tuotteistajat ovat mielestään niitä todellisia tulovirtojen synnyttäjiä ja taloudellisten riskien ottajia. On hyvä muistaa, että kun sävelteos on valmis, sen synnyttämiseksi on kaikki investoinnit jo tehty. Jos sen jälkeen tuotteistetaan ja markkinoidaan, se ei enää ole taloudellista eikä muutakaan panostusta teoksen luomiseksi.
Toisinaan tilanne voi toki olla se, että sovittajaksi merkitty henkilö on ollut ratkaisevasti mukana siinä luomistyössä, jonka ansiosta teos on tullut tunnetuksi. Näissä tilanteissa voi olla niin, että tällainen sovittaja itseasiassa onkin toinen säveltäjä. Mutta vaikka esittäjän tulkinta teoksesta olisi kuinka hyvä, ja vaikka tuottaja maksaisi kuinka kalliin studion ja pr-kampanjan, se ei tee heistä säveltäjiä.
Teos on teos, tuote on jotain muuta. Teoksesta kaikki määräysvalta on alunperin tekijällä. Lainsäädännön ja tekijänoikeusalan tulee huolehtia, että alkuperäisen tekijän oikeudet turvataan kaikissa tilanteissa. Teos olkoon tulevaisuudessakin tekijänoikeuden ydintä.
Martti Heikkilä