”Neljän ruuhka” ja ”Utopia” kuulostavat siltä kuin John Lennon olisi syntynyt uudelleen suomalaiseksi. Ensimmäisen kerran Tamminen oli ehdolla johtokuntaan v. 1999, jolloin sai vain 3 ääntä. Toisella kerralla v. 2002 hän sai 41 ääntä ja meni kirkkaasti läpi. Mitä tästä opimme? Ettei kannata lannistua!

Paitsi muusikon, sinulla on myös ekonomin koulutus.

– Tein ekonomin töitä ennen kuin ryhdyin päätoimiseksi musiikintekijäksi. Olin rock-ohjelmatoimiston toimitusjohtaja, ja sen jälkeen seitsemän ja puoli vuotta päätoiminen säveltäjä, sanoittaja ja sovittaja – osin tuottajakin. Elätin itseni ja perheeni käytännössä pelkästään tekijänoikeustuloilla sinä aikana. Kun toinen lapsi oli syntynyt, niin sitä kaipasi tietynlaista vakautta ja säännöllisyyttä elämäänsä. Päätin mennä takaisin ns. kravattitöihin. Olin ollut liikkeenjohdon konsulttina jo opiskeluaikanani ja useassa eri otteessa elämäni aikana. Keväällä 2001 aloitin jälleen liikkeenjohdon seniorikonsulttina tietotekniikkayrityksessä.

Nyt olet ollut Kopioston tallenneosaston johtaja puolitoista vuotta. Kerro siitä työstä.

– Kopiostossa on kaksi osastoa. Valokopio- osasto hoitaa kirjailijoiden, runoilijoiden, journalistien, ylipäänsä kirjoittavan puolen tekijänoikeuksia. Tallenneosastolla hoidetaan televisio-ohjelmiin liittyviä tekijänoikeusasioita, esim. Yleisradion tallennemyyntiä, kaapeliverkossa jaettavia ulkomaisia TV-kanavia jne. Hoidamme myös tämän puolen hyvitysmaksuja ohjaajille, näyttelijöille, kuvaajille ja käsikirjoittajille, jotka tilitetään suoraan yksittäisille tekijöille. Meillä on 45 eri jäsenjärjestöä, kun Teostossa on 4. On aikamoinen leegio porukkaa, jonka asioita hoidamme. Se on haastavaa varsinkin nyt, kun on tulossa paljon uusia asioita, mm. laajakaista- ja mobiilitelevisiot. Täytyy pitää tekijöiden puolia näissä uusissa jakelukanavissa ja käynnissä olevassa teknologiamurroksessa.

Elviksen johtokunnassa olet vetänyt strategiatyöryhmää, johon kuuluivat Martti Heikkilä, Jori Nummelin ja asiantuntijajäsenenä Eero Lupari.

– Olen siinä tietyllä tavalla käyttänyt ammattiini liittyvää kokemusta, konsultin ammattitaitoa. Puolentoista vuoden aikana meillä oli yhteensä 14 workshopia, Elvis ry:n johtokunta käsitteli asiaa prosessin aikana neljä kertaa ja nyt on Elviksen johtokunnassa ensimmäistä kertaa yhteisesti hyväksytty strategia viideksi vuodeksi. Se ei ole minun vaan johtokunnan yhteinen strategia ja erilaisten näkemysten yhteensovittamisen tulos. Tässä työssä olen huomannut viimeistään todeksi sen, mitä joku viisaampi on sanonut järjestötoiminnasta – että se on kompromissien taidetta. Olen työryhmän puheenjohtajana vetänyt prosessia ja vastannut johtokunnalle siitä, että työn lopputuloksena saimme strategian valmiiksi edellisen johtokunnan toimikauden aikana. Se on ollut hyvin suuritöinen ja perusteellinen rupeama, ja työryhmän jäsenet ovat tehneet erittäin hyvää työtä. Haluan tässä vielä erikseen kiittää heitä sitoutuneesta erinomaisesti tehdystä työstä.

Olet myös johtokunnan verotyöryhmän puheenjohtaja, missä mukana ovat Jani Uhlenius, Jori Nummelin ja Costi Snellman.

– Toista vuotta ollaan tehty töitä ja kehitetty eräänlainen taiteilijaveromalli. Työn aikana on käyty tapaamassa poliittisia päättäjiä laajasti eri puolueista ministeritasoa myöten. Asiassa on edetty huolellisesti, määrätietoisesti ja keskustellen päättäjien kanssa. Tilanteet on pyritty pitämään epävirallisina ja molemmille osapuolille luontevina. Toivottavasti voimme uutisoida tulevaisuudessa positiivisia asioita työmme tuloksena. Kyseessä ei kuitenkaan ole pikamatka, vaan pikemminkin maraton. Muutoksen aikaansaaminen ottaa aikaa ja vaatii paljon rakentavaa yhteistyötä eri osapuolten kesken. Asia on koko tekijäkentälle merkittävä, ja todella haastava. Lisäksi olen ollut puolitoista vuotta Teostossa tilitys- ja jakosääntötoimikunnassa Elviksen edustajana ja päässyt näkemään raportointiin liittyvää problematiikkaa.

Omia pitkäsoittoja olet julkaissut kaksi: ”Utopia” ja ”Kadonneen saaren laulukirja”. Kenelle muille olet tehnyt biisejä tai tekstejä?

– Heitä on iso leegio, mm. Esa Kaartamo, Tommi Läntinen, Ile ja Kaija, Susanna Haavisto, Eppu Raittinen, Kirka, Danny ja Laura. Ehkä suurin menestys, ainakin eniten julkisuutta saanut, oli 1994 Emma-palkittu vuoden biisi, Samuli Edelmannin esittämä ”Ihana ilta”.

– Ensimmäisen levyni julkaisin 1980 englannin kielellä; bändi oli The Babblers ja kaikki levyn biisit olivat minun, yhtä kimppasanoitusta lukuun ottamatta. Babblers teki v. -98 CD:n joka julkaistiin EMI:n toimesta Japanissa. CD:ltä lohkaistu sinkku oli mukana suosituilla kokoelmilla ja radioiden soittolistoilla, vaikka maassa ei käytykään. Saatiin jopa japanilaisiin mainoksiin pyörimään meidän musaa. Suurkiitos tästä kuuluu Kisu Jernströmille, joka hoiti asiaa puolestamme. Babblersin tarina jatkuu edelleen ja myös uutta materiaalia on odottamassa julkaisemistaan.

Olet ollut mukana myös tuotantopuolella?

– Esa Kaartamolla ja minulla oli tuotantoyksikkö Cloud 9. Tehtiin muutamia levyjä Sonylle ja ensimmäinen signauksemme oli Aki Sirkesalo. Teimme Akin ekan albumin ”Mielenrauhaa”, josta tuli vuoden levy ja platinalevy, ja Susanna Haaviston levyn ”Peili”. Olen toiminut myös joidenkin artistien management-neuvonantajana 90-luvulta lähtien.

Viimeisen parin vuoden aikana olet julkaissut kolme singleä: ”Jotain parempaa”, ”Jätän tämän kaupungin”, ja viime lokakuussa ”Amazon 68”. Kuinka ovat menestyneet?

– Ne ovat kaikki olleet Radio Suomen top-kympissä. ”Jotain parempaa” oli ykkösenä, toiset nelosena ja kuutosena. Sinkut ovat soineet tasaiseen ja pitkään. Keväällä olen tekemässä uutta sinkkua – täytyy vain löytää torvensoittajille aika studioon.

Olet esiintynyt aika vähän livenä?

– Lähinnä kutsuilla ja yksityistilaisuuksissa. Meillä on trio, joka toisinaan esittää livenä Jimi Hendrixin musaa ja omia biisejäni samaan tyyliin. Se on hauskaa. Mulla on rhythm and blues –tausta: Tapiolan klubilla jammailin 14-vuotiaana Dave Lindholmin, Esa Pulliaisen ja Ile Kallion kanssa. Mua pidettiin jonkinlaisena kummajaisena: nuori mies vinguttelee Claptonia ja Hendrixiä.

Entä musiikillinen taustasi laajemmin?

– Olen aika poikkitaiteellinen, sillä taustaltani löytyy klassinen peruskoulutus. Aloitin sellonsoiton 6-vuotiaana kunnianarvoisan Seppo Laamasen johdolla ja aikanaan suoritin yksityisesti Sibelius-Akatemian B-ammattitutkinnon Risto Poutasen johdolla. Olen soittanut irlantilaista kansanmusaa Tupauuno-bändissä, fuusiorockia Ornament-yhtyeessä ja jazzia Martti Lappalaisen johtamassa Tapiola Big Bandissa ja pienemmissä bändeissä.

– Omaa musaani voisi luonnehtia Beatles-henkiseksi. Toisaalta olen tehnyt iskelmätekstejä ja mainstream-juttuja. Myös elokuva- ja mainosmusiikkia on tullut tehdyksi. Arvostan kaikkia musiikkityylilajeja ja ymmärrän hyvin monenlaista tekemistä.

Siinäkin mielessä olet todella mies paikallaan edunvalvojana.

– Toivottavasti. Uskon että ymmärrän vakavia säveltäjiä, jazz-säveltäjiä, kansanmusiikin tekijöitä ja listajyriäkin. Olen nähnyt jokaisesta ikkunasta jotain.