Olen jo aikaisemmin Teostoryssa kirjoittanut siitä, miten Euroopan yhdentyminen ja uusi teknologia tulevat asettamaan uudenlaisia haasteita tekijänoikeushallinnolle ja eritoten pienille Euroopan laidalla toimiville seuroille. Tarkoitan toki pohjoismaita mukaan lukien uudet EU-jäsenmaat Viro, Latvia ja Liettua. Käsittääkseni olemme jo uuden järjestyksen kourissa. Panoksena on omaleimaisen suomalaisen tekijänoikeushallinnon säilyminen Suomessa. Tämä ehkä osaltaan selittää sen miksi Teosto ja sen myötä minä itse olemme olleet niin aktiivisia viime vuosina ns. ”ulkopolitiikassa”.

Edellä mainitsemani maat, ja niissä toimivat tekijänoikeusyhdistykset, muodostavat yhdessä mielestäni riittävän suuren kokonaisuuden, jotta heidän sanomisensa otettaisiin huomioon niissä yhteyksissä, joissa tulevaisuudestamme päätetään. Tämä vuorostaan merkitsee sitä, että meidän yhtymän sisällä tulee erityisellä huolella valmistautua tulevaan. Niin teknisellä kuin järjestöllisellä tasolla on etsittävä ratkaisuja, jotka tähtäävät yhtenäisiin, taloudellisiin hallintomenetelmiin ja arvokäsitteisiin, jotka mahdollistavat sen, että todella voimme puhua ”yhteen ääneen”.

Tässä mielessä Teoston liiketoimintaja aatteellisen strategian muotoileminen on ollut hyödyllistä sormiharjoittelua. Jakosäännön pohjoismainen yhtenäistäminen, vaikka osin onkin Nord-Docin tarpeista lähtöisin, on testi jossa yhteistyö- ja neuvottelukykymme punnitaan. Myös keskustelu Nordisk Unionin piirissä koskien ns. kansallisten varojen käyttöä sivuaa kysymystä miten yhteispohjoismainen kulttuuriperinne istuu hallintokokonaisuuteen. Kokemukset NCB:n hallintouudistuksen läpiviemisessä kuitenkin pelottavat.

Selvältä näyttää, että vain aktiivisesti osallistumalla kansainväliseen keskusteluun voidaan saavuttaa asema, jossa näkemyksiämme arvostetaan ja kunnioitetaan. EU-asioissa Teosto toimi talvella aktiivisesti kootessaan pienen työryhmän, joka Tarja Koskinen-Ohlssonin konsultoimana pyrki löytämään uusia avauksia EU:n kulttuuri- ja kilpailuhallinnossa. Tämä työ on nyt tuottamassa hedelmää kun SACEMin pääjohtaja Bernard Miyet näyttää ottaneen ohjakset käsiinsä. Katri Sipilän valinta GESACin varapuheenjohtajaksi tuo myös arvokkaan lisän tiedonsaantiimme.

EMOn piirissä olemme olleet aktiivisia (puhun monikossa koska alussa mukanani oli Kalle Jämsen ja nyttemmin Kai Amberla tuo tärkeän lisän työpanokseemme) ja työ alkaa vähitellen tuottaa tulosta. Menossa on jo kolmas pilotti-kausi, joka tiedottamisen ja markkinointiponnistusten lisäksi pitää uutena elementtinä sisällään myös kiertuetoiminnan tukea ja tekijöiden kysymyksiin keskittyvän projektin.

Puhtaasti poliittisella tasolla olemme vihdoinkin saaneet vastakaikua ajatuksillemme siitä, ettei musiikkia voi tukea vain sellaisenaan, vaan musiikin tuominen tekijältä kuulijalle on prosessi, jossa tuotanto- ja tiedotuskoneistolla sekä musiikkiteollisuudella on keskeinen rooli.

Englantilainen säveltäjä David Ferguson on kesäkuun 17. päiväksi kutsunut koolle tekijäkokouksen, jonka tarkoituksena on luoda eräänlainen tekijäverkko, keskustelemaan ja lobbaamaan tekijöiden asioita suhteessa EU:iin. Aloite on tervetullut vastapainoksi mega-kustantajien ja -tuottajien toimille. On vain huolehdittava siitä, etteivät välittämämme sanomat kuulosta ristiriitaisilta nimenomaan kollektiivihallinnon näkökulmasta.

Eurooppalainen kulttuuriperinne ja etenkin sen diversiteetin vaaliminen ovat eri tavoin olleet tapetilla viime kuukausina. Onnittelemme lämpimästi Opetusministeriötä sen aktiivisuudesta ja toimenpiteistä kyseessä olevassa asiassa. Viime kädessä tämä kaikki tähtää luovan tekijän esilletuomiseen.

teksti: Henrik Otto Donner