Hyviä ja huonoja uutisia

Aloitetaanpa klassisella keskustelun avauksella: Tarjolla on sekä hyviä että huonoja uutisia, kummat ensin? Yhden äänen enemmistöllä valitsin tällä kertaa hyvät uutiset kärkeen.

Niin Teoston johtokunnassa kuin sen työvaliokunnassakin on tapahtunut merkittävä kulttuurimuutos. Kaikkien kannalta positiiviseen suuntaan. Asioista, vaikeimmistakin, keskustellaan entistä avoimemmin ja rakentavammin. Jo oli aikakin. Euroopan poliittisella kartalla muurit murrettiin ja purettiin jo reilu vuosikymmen sitten, nyt niitä on alettu purkaa myös Teoston johtokunnassa – jos kohta sen ulkopuolellakin. Hyvänä esimerkkinä viimeksi mainitusta säveltäjäjärjestöjen johtokuntien yhteiskokoukset, joissa on varsin kiihkottomassa ilmapiirissä ruodittu mm. kansallisten varojen käyttöä ylipäätään, parituurimusiikin tukea, Fimicin roolia, johtokuntakiintiöitä sekä yhteisiä huolenaiheita verotuskysymyksistä tekijänoikeussuojaan. Suhteiden merkittävä lientyminen ei silti tarkoita sitä, etteikö erilaisia intressejä ja näkemyksiä lainkaan olisi. Jo pelkästään ”vakavikkojen” ja ”kevyehköjen” työn erilaisuuden, syntyneiden teosten elinkaaren sekä ansaintalogiikan vuoksi tietyt intressiristiriidat ovat ymmärrettävissä eivätkä ne katoa pelkästään sormia napsauttamalla.

Kinkkisemmätkin eripuran aiheet on nyt kuitenkin avoimesti nostettu pöydälle ja erilaisia työryhmiä on perustettu ratkomaan ongelmia, joista aiemmin on ainoa yhteinen mielipide ollut se, että kaikesta ollaan tanakasti ja lukkiutuneesti eri mieltä. Tuloksiakin on jo aikaansaatu. Esimerkkinä tilitysten sisällä tapahtuneiden tukisiirtojen jääminen historiaan, joka merkitsi sitä, että yhä useampi euro päätyy oikealle oikeudenomistajalle. Toisena esimerkkinä mainittakoon Elvis ry:n saama huomattava korotus toiminta-avustukseensa, joka sekään ei olisi ollut mahdollista ilman muiden taustajärjestöjen myötämielisyyttä. Aika näyttää saadaanko nyt pöydälle nostetut ”kissat” hengiltä siten, että kaikkien on mahdollista elää saavutettujen tulosten kanssa. Yhtä lailla jää nähtäväksi sekin, pystyykö Teosto mahdollisesti rajustikin muuttuvassa toimintaympäristössään ylläpitämään nykyisenlaista tarkkaa raportointia, kattavaa perintää ja hyvää oikeudenomistajapalvelua nykyisenkaltaisella verrattain alhaisella kuluprosentilla. Sikäli tämä on nollasummapeliä, että jos em. asioista syntyy kaikkien kesken edes joltisenkinlainen sopu, niin ei jää paljoa mistä riidellä. Toisaalta, jos Teostolle käy Euroopan avautuvilla ja mahdollisesti hyvinkin verisillä kilpakentillä köpelösti, niin ei ole enää edes rahaa josta riidellä.

Sitten ne vähemmän hyvät uutiset.

Uutiset ja uhat, joihin suhteutettuna Teostossa perinteisesti tapahtunut kissanhännänveto saa taloudellisesti sellaiset mittasuhteet, että se muistuttaa leivän murusten keräämistä pöydän alta. EU:n komissio nimittäin julkisti keskikesällä selvityksensä valtioiden rajat ylittävän tekijänoikeuksien yhteishallinnon malleista. Kyse on (vielä!) tässä vaiheessa pelkästään musiikin käytöstä internetissä. Tiivistettynä kysymys on siitä, että komissio ehdottaa mallia, jossa oikeudenomistajat luovuttaisivat kaikki oikeudet teostensa on-line – käyttöön yhdelle eurooppalaiselle järjestölle, joka hallinnoisi niitä koko EU:n alueella. Käytännössä tämä malli merkitsisi luopumista järjestöjen välisestä vastavuoroisuussopimuksiin perustuvasta yhteistyöstä sekä oikeuksien hallinnon keskittymistä vain muutamalle isolle seuralle. Nyt siis puhutaan vielä vain on-linesta. Jos sen suhteen käy kuten komissio esittää ja isot tekijänoikeusseurat ja isot kansainväliset musiikin käyttäjäasiakkaat haaveunissaan toivovat, ei liene kovin huono veikkaus, että tauti leviää kaikkeen muuhunkin musiikin tekijänoikeuksien hallintoon.

Jaa että entäs sitten? No sitten voisi käydä esimerkiksi siten, että pienten seurojen (kuten Teosto) kustannustehokas toiminta kävisi mahdottomaksi. Isot seurat ja kansainvälisesti menestyvät tekijät menestyisivät, pienet seurat kuihtuisivat pois isoja kiusaamasta ja kansallisen tason mestaritekijätkin olisivat isojen seurojen keskuudessa kiinnostavuusasteeltaan sitä luokkaa, että aakkosten loppupäähän saataisiin keksiä uusia kirjaimia. Selkokielellä: Jos merkittävä osa Teoston liikevaihdosta kuihtuisi pois, jouduttaisiin kuluprosenttia kasvattamaan rajusti, eikä silti olisi mahdollisuuksia nykyisen kaltaiseen tarkkaan raportointiin perustuvaan perintään nykyisen laajuisella perintäalueella. Tahtoo sanoa, että oikeudenomistajakohtaiset tilitykset pienentyisivät ja tilityksen osumatarkkuus heikkenisi. Huonoin, mutta täysin mahdollinen lopputulos olisi se, että meillä suomalaisilla tekijöillä ja muilla oikeudenomistajilla ei enää olisi omaa Suomessa toimivaa tekijänoikeusjärjestöä, vaan lähin ”Teosto” löytyisi vaikkapa Saksasta, Ranskasta tai Espanjasta.

Parhaassakin tapauksessa jostakin päin Skandinaviaa.

Jokainen voi kuvitella miten tärkeitä tekijäasiakkaita me täällä melkein keskellä Eurooppaa olisimme 5 miljoonan asukkaan markkina-alueinemme ja kummallisine kielinemme Keski- tai Etelä-Euroopan vinkkelistä katsottuna. Ja että millainen olisi edustuksemme ja sananvaltamme tuon uuden Seuramme hallinnossa. Oikein hyvällä tuurilla koko Itämeren aluetta edustaisi vaikkapa joku liettualainen elektronisen jouhikkomusiikin virtuoosi. Niin tai näin, tämä uhkakuvilla ja synkillä pilvillä lastattu juna on jo täydessä vauhdissa. Nyt tarvitaan kaikki se voima mitä tästä maasta (ja muidenkin pienten seurojen alueilta) löytyy puhaltamaan täysin palkein yhteen ja samaan suuntaan. Jos oikein hyvin käy, tai tapahtuu ihme, voimme saada tuon junan joko raiteiltaan tai ainakin vähemmän tuhoisiin seurauksiin johtavalle sivuraiteelle. Jos muuten putositte jossakin vaiheessa kärryiltä, niin kiivetkää ihmeessä sinne uudelleen hankkimalla asiasta seikkaperäisempää tietoa. Sitä on saatavilla sekä Elviksestä että Teostosta. Kuulemisiin!

Teksti: Jori Nummelin