Onko vapaan taiteilijan pakko olla yrittäjä!

Samoilua säveltäjän sosiaaliturvaviidakossa

”Suurin epäkohta tällä hetkellä on se, että elävien tekijöiden tekijänoikeustuloja verotetaan ansiotulona mutta ne eivät kuitenkaan kerrytä sosiaaliturvaa kuten työsuhteessa maksettavat palkkatulot. Moniin sosiaaliturvan etuihin tekijänoikeustulot vaikuttavat vähentävästi.”

Tämä ote ELVIS ry:n toimintasuunnitelmasta sisältää kiteytettynä sen, mikä monia musiikintekijöitä pännii. Meistä tuntuu, ettemme ole tasa-arvoisia keskivertokansalaiseen verrattuna. Ja erityisen turhauttavaa on se, että eri luukuilta ja toimistoista saa keskenään ristiriitaisia päätöksiä ja tulkintoja.

Suomalainen sosiaaliturva jakautuu kaikille kuuluvaan perusturvaan sekä ansiosidonnaiseen turvaan. Esimerkiksi kansaneläke kuuluu kaikille, kun taas työeläke kertyy työtulojen mukaan. Näitä kahta sosiaaliturvan muotoa sovitellaan eri tilanteissa kuten silloin, kun kansaneläke pienenee aina nollaan asti riippuen työeläkkeen määrästä.

Ansiosidonnainen sosiaaliturva lähtee siitä kahtiajaosta, että ansioita eli työtuloa kertyy joko työsuhteessa tai yrittäjänä. Kyseessä on siis tulo, jota syntyy, kun tekee jotain, erotuksena puhtaalle pääomatulolle, joka on varallisuuden tuottoa ilman työtä. Yksi periaate on vielä se, että varallisuus ja sen tuotto eivät kerrytä mutta eivät myöskään vähennä ansiosidonnaista sosiaaliturvaa. Sen sijaan kaikille kuuluvaan, ansioista riippumattomaan turvaan, kuten toimeentulotukeen tai asumistukeen pääomatuloilla voi olla vaikutusta.

Myös säveltäjä ja sanoittaja täytyy sijoittaa johonkin sosiaaliturvan lokeroon. Eli käytännössä on niin, että säveltäjää on pidettävä joko yrittäjänä tai työsuhteisena työntekijänä. Me mielellämme panemme hanttiin, että emme ole kumpiakaan. Mutta jos meidät pakko on jompaankumpaan sijoittaa, yrittäjätoiminnan tunnusmerkkejä on paljon enemmän kuin työsuhteen.

Yrittäjä voi olla myös henkilö ilman omaa yritystä. Työoikeudellisessa kahtiajaossa lähdetään siitä, että jos ansioiden hankkimisessa ei ole kyse työsuhteesta, niin kyse on yrittämisestä. Yrittäjätoiminta määritellään siis käänteisesti työsuhteen tunnusmerkkien kautta.

Muusikkona työsuhteessa, tekijänä ei

Kun taiteilijat ovat monella tavalla poikkeuksellinen ammattikunta, niin tämän ryhmän sisällä säveltäjät, sanoittajat ja sovittajat ovat vielä aivan oma lukunsa. Näin on varsinkin niiden kohdalla, joiden toimeentulosta huomattava osa on Teoston tilittämiä korvauksia. Esimerkiksi kirjailijoihin verrattuna heillä on ratkaisevana erona se, että tekijänoikeuskorvaukset laskutetaan ja tilitetään kollektiivisesti.

Moni tekijä toimii myös muusikkona, jolloin usein toimitaan työsuhteessa. Tällöin myös tekijänoikeuskorvaukset voivat sisältyä työsopimukseen ja ne voidaan leipoa osaksi palkkiota, vaikka ajatus tekijänoikeuskorvauksesta palkkana onkin outo.

Yleinen käsitys on, että työsuhteessa ei voi säveltää, sanoittaa tai sovittaa. Tosin rajanveto siitä, milloin on kysymys työsuhteesta, on viivan piirtämistä veteen. Esimerkiksi kääntäjät toimivat usein työsuhteessa, ja voi kysyä, mitä eroa on laulutekstien kääntämisellä – tai musiikin sovittamisella.

Veteen piirrettyjä viivoja

– Sosiaaliverkko on mielettömän mutkikas ja vaikea kenenkään yksin hallita. Sosiaalialaan erikoistuneita lakimiehiä on mm. Kelassa ja ammattiliitoissa, toteaa Taiteilijoiden Tili- ja Lakiasiaintoimiston lakimies Henri Nieminen. Tati on tullut tutuksi myös monelle elvisläiselle, onhan meillä ollut pitkään yhteistyösopimus jäsenten vero- ja lakineuvonnasta.

Tati on nimensä mukaisesti erikoistunut taiteilijoiden erityiskysymyksiin. Varatuomari Nieminen on työskennellyt Tatissa vuodesta 2001. Hänen lisäkseen toimistossa on kaksi kirjanpitäjää.

– Verotusta koskevia kysymyksiä tulee toimistoon selvästi enemmän kuin sosiaaliturvaan liittyviä. Se johtuu siitä, että varsinkin isommilla taiteilijaliitoilla kuten Muusikkojen liitolla on omat lakimiehensä, jotka neuvovat jäseniä maksutta sosiaaliturvan kysymyksissä.

Työsuhteen rajanvedoista Nieminen toteaa muusikoiden osalta, että monetkaan eivät itse näe eroa palkkion ja tekijänoikeuskorvauksen välillä.

– Muusikko näkee sen, mitä maksajalta tulee tilille. Harva miettii, onko siitä maksettu sotua tai taelia.

Jotkut työnantajat tai työn tilaajat voivat suosia sitä, että kyse ei olisi työsuorituksesta.

Mutta vaikka sopimus olisikin rakennettu tältä pohjalta, työntekijä voi tietyissä tilanteissa jälkikäteenkin vedota siihen, että kyse on ollut työsuhteesta, jolloin työsopimuslain perusteella on mahdollista saada työnantaja suorittamaan myös työnantajan velvoitteet.

Pohdittaessa mahdollista työsuhdetta musiikintekemisessä Nieminen analysoi, että silloin kun sovittamisessa on kysymys tilaajan määrittelemästä ”mekaanisesta arraamisesta”, jonka tekee studiomiksaaja tilaajan osoittamassa studiossa, työsuhteen tunnusmerkit ovat ilmeiset.

YEL ei edellytä firmaa

Työsuhteessa toimivien taiteilijoiden eläketurva kuuluu pääsääntöisesti TaElin piiriin. Sovituspalkkioista TaEl on maksettava, jos kyse on työsuhteesta, muussa tapauksessa ei. Taas tullaan siis tähän veteen piirrettyyn viivaan.

Täysin selvää kuitenkin on, että Teosto kerää ja tilittää tekijänoikeuskorvauksia, joilla ei ole mitään tekemistä työsuhteen kanssa. Ne ovat siten TaElin ulkopuolella. Mutta entä YEL eli Yrittäjien eläkelain mukainen vakuutus, joka on osa yrittäjän lakisääteistä sosiaaliturvaa?

– Jos henkilö elää säveltämisellä ilman että hän saa mistään palkkatyöstä elantoa, hänen voisi ainakin olla suositeltavaa hakeutua YEL:n piiriin ellei ole niin, että hänen suorastaan pitäisi tehdä niin. Eri asia on, onko tällaisia henkilöitä. Säveltäjien ja sanoittajien kohdallahan tilanne on usein se, että muuta tuloa on niin paljon, että jonkinlainen eläketurva järjestyy jo niiden kautta, vastaa Nieminen.

– Periaatteenahan yhteiskunnassamme kuitenkin on, että jotain kautta jokaisen tuloa saavan pitäisi eläketurvansa järjestää, olipa se sitten Tel, TaEl tai YEL, hän jatkaa.

YEL-vakuuttaminen merkitsee myös sitä, että sillä on yhteys KELAn maksamiin päivärahoihin, kuten sairaus-, äitiys- tai isyyspäivärahoihin.

Monilla on se harhakäsitys, että YELvakuuttamisen edellytyksenä on oma yritys. Näin ei kuitenkaan ole. Monelle tekijälle on jo nyt arkipäivää se, että oman kustantamon saamat teostotulot ovat YELin piirissä, mutta henkilökohtaiset eivät.

Jos YELin piiriin hakeutuu, tulee ensimmäisenä kysymyksenä vastaan YEL-työtulon määrittely. Sen tulisi vastata sellaista palkkaa, joka olisi maksettava, jos yrittäjän työtä tekemään palkattaisiin vastaavan ammattitaidon omaava henkilö. Yrittäjän työtulo vahvistetaan hänen toimintaolosuhteidensa ja Eläketurvakeskuksen työtulo-ohjeiden mukaan.

– Tällaista ohjeellista työtuloa ei kuitenkaan ole vahvistettu säveltäjille, vaikka esimerkiksi muusikolle, kirjailijalle ja (kuva)taiteilijalle on. Mutta mikään ei siis estä säveltäjää hakeutumasta YELin piiriin ja määrittämään työtuloksi yli 8.500 euroa, jolloin pääsee Kelan perusturvan piiriin. Minimihän on 5.658 euroa vuodessa, josta YELmaksuksi tulee noin sata euroa kuussa, sanoo Nieminen.

YEL-maksua voi muuttaa, jos siihen on perustelut. Teostotulojen osalta muutokset on kuitenkin osattava ennakoida ennen maksupäivää. Uusin eläkeuudistus tietää sitä, että eläkettä kertyy nykyisin koko työuralta. Se voi tehdä myös YEL-vakuuttamisen joidenkin kohdalla aikaisempaa perustellummaksi.

Muutokset hitaita

Aivan oma lukunsa on tekijänoikeustulojen verotus, mikä nykyisin tapahtuu elävillä tekijöillä ansiotulona ja perillisillä pääomatulona. Jos tekijänoikeuden luovuttaa jo eläessään toiselle, on sen tuottama tulo uudelle omistajalle pääomatuloa. Kyseessä on siis ansiotulo niin kauan kun tulonsaajana on se, joka teoksen on itse tehnyt.

Verotuksen osalta on ratkaisuja viime vuosina etsitty Elvis ry:n verotyöryhmässä, joka on kehittänyt taiteilijaveromallin epäkohtien ratkaisemiseksi. Kuten työryhmän puheenjohtaja Arto Tamminen Selvis-lehdessä 1/05 s. 53 toteaa, kyseessä on maraton, jossa muutoksen aikaansaaminen ”vaatii paljon rakentavaa yhteistyötä eri osapuolten kesken”.

Verotukseen ja sosiaaliturvaan liittyvissä kysymyksissä onkin elvisläisten kannalta kaksi tasoa:

1. Pyrkiä muuttamaan lakeja ja säännöksiä siten, että tekijänoikeuden päätarkoitus luovan työn edellytysten turvaajana toteutuisi ja musiikintekijät olisivat tasa-arvoisessa asemassa muihin kansalaisiin verrattuna.

2. Toimia kukin osaltaan nykyisten lakien ja säännösten viidakossa tavalla, joka antaa sen sosiaaliturvan ja verotuksen asteen joka nykyjärjestelmässä on mahdollista.

Kolmas taso on sitten vielä se, että tekijän kannalta epäedullisista päätöksistä valitetaan ylempiin instansseihin. Vaikka päätökset eivät valitusprosessissa muuttuisikaan, voivat ne osaltaan auttaa siinä, että epäkohtia on helpompi esitellä päättäjille ja nämä havahtuvat epäkohtien korjaamiseen.

Elvis ry ja Suomen Säveltäjät ry järjestävät musiikintekijöiden eläketurvaa ja muuta sosiaaliturvaa käsittelevän seminaarin 17. marraskuuta.

Teksti: Martti Heikkilä