Teosto on jäsenenä IPR University Center Association ry -nimisessä yhdistyksessä, joka tukee IPR University Center – nimisen laitoksen toimintaa. Lyhenne IPR tulee sanoista Intellectual Property Rights. Kyse on henkiseen omaisuuteen liittyvästä immateriaalioikeudesta, joka kattaa sekä tekijän- että teollisoikeudet.

Tällä yhdistyksellä ja laitoksella on tasokas lehti IPRinfo sekä kotisivu www.iprinfo.com. Molempia voi suositella niille, jotka haluavat pysyä ajan hermolla tekijänoikeusasioissa. Näkökulma on siinä mielessä puolueeton, että laitos on eri yliopistojen ja korkeakoulujen perustama ja yhdistyksessä on jäseniä kentän eri laidoilta Teostosta Telia- Soneraan. Yhdistyksellä on varsinaisten jäsenten lisäksi yksi kannatusjäsen: Nokia Oyj.

Kun esimerkiksi Korkein oikeus antoi 2. syyskuuta päätöksen laulaja Eija Kantolan ja levy-yhtiö VL-Musiikin välisessä tekijänoikeuskiistassa, löytyi tästä muutamaa päivää myöhemmin uutinen tältä kotisivulta. KKO katsoi, että levy-yhtiö oli menetellyt tavalla, joka loukkasi taiteilijasopimusta ja taiteilijan isyysoikeutta. Sivulta löytyy myös tieto, että koko päätös on luettavissa KKO:n sivulta www.kko.fi.

Tässä kiistassa oli kyse siitä, saako taiteilijanimellä Eijariitta julkaistua äänitettä ilman taiteilijan omaa suostumusta myöhemmin myydä tämän uudella taiteilijanimellä Eija Kantola.

KKO linjaa yksiselitteisesti, että ”tekijän nimeä ei saa vastoin hänen tahtoaan ilmoittaa teoksessa tai saatettaessa teos yleisön saataviin. Jos tekijä on halunnut esiintyä salanimellä, myös tätä tekijän tahtoa tulee kunnioittaa. Tekijän tahdon merkitys ilmenee myös siinä, että teoksessa olevaa tekijän nimeä ei vastoin hänen tahtoaan saa siitä poistaa ilman, että menettely loukkaisi tekijän tekijänoikeuslain 3 §:n 1 momentista ilmenevää oikeutta. Korkein oikeus katsoo, että vastaavia periaatteita on perusteltua edellyttää noudatettavan myös sen suhteen, missä muodossa tekijän nimi ilmaistaan. Tekijälle kuuluu siten oikeus päättää siitäkin, mitä muotoa hänen nimestään käytetään teoskappaleissa tai saatettaessa teos yleisön saataviin, eikä tuon nimen muuttamista ilman tekijän suostumusta yleensä voida pitää hyvän tavan mukaisena.”

***

Soittoäänissä ja netissä eri prosentit

IPRinfo-lehden uusimmassa numerossa (3/05) on puolestaan musiikintekijän kannalta kiinnostavin kännykkämusiikkia koskeva juttu ”Lisää musiikkia matkapuhelimeen”, kirjoittajana Minna Suihkonen.

Jutussa kerrotaan, että vuonna 2004 soittoäänet kilauttivat palveluntarjoajien kassaan 15 miljoonaa euroa ja Teoston soittoäänilaskutus oli 2,3 miljoonaa euroa. Viime vuodesta lähtien kuluttajalle on ollut tarjolla myös suoraan äänitteeseen perustuvia soittoääniä, joissa Teoston asiakkaiden lisäksi oikeuksia on myös esittäjillä ja tuottajilla. Koska Gramex ei ole saanut levyyhtiöiltä lupaa hallinnoida näitä oikeuksia, on luvista neuvoteltava suoraan eri levyyhtiöiden kanssa.

Operaattorien edustajana jutussa on haastateltu toiminnanjohtaja Ville Nurmea Teleforum ry:stä. Hän harmittelee, että levyyhtiöt hinnoittelevat lisenssit niin kalliiksi, että levy-yhtiön osuus aidon soittoäänen hinnasta on useita kymmeniä prosentteja.

Lisäksi Nurmi kritisoi sitä, että kun Teostokorvaus soittoäänistä on 12 prosenttia, niin internetissä myytävistä kappaleista se on tällä hetkellä ainoastaan 8 prosenttia. Jutun toinen haastateltu Teoston toimitusjohtaja Katri Sipilä viittaa tässä kohdin siihen, että kyse on verkkojakelutariffin alennuksesta, josta on sovittu kansainvälisesti, jotta laillinen kauppa lähtisi käyntiin piratismin vaivaamalla alalla.

Ville Nurmen mukaan pelkona on, että kuluttajat alkavat ostaa musiikkinsa internetistä ja tehdä itse tarvittavat muunnokset käyttääkseen samaa kappaletta soittoäänenä puhelimessaan. Omaan käyttöönhän tällainen kopiointi on sallittua, jos kappale on alunperinkin hankittu laillisesti.

Katri Sipilän mukaan Nurmen pelko on aiheeton, koska soittoäänikauppa ja musiikin verkkojakelu ovat selkeästi eri markkinoita.

IPRinfon vuosikerta maksaa 35 euroa ja sillä saa neljä numeroa. Kotisivulla voi vierailla ilmaiseksi.

European Composers Network

Pariisissa pidettiin 17. kesäkuuta kokous, jossa käsiteltiin eurooppalaisten musiikintekijöiden järjestäytymistä vajaan kolmenkymmenen henkilön voimin otsikolla ”European Composers Network”.

Osallistuin kokoukseen Elvis ry:n edustajana. Suomesta oli mukana myös Otto Donner, joka edusti EMOa (European Music Officce) sekä Teostoa. Kokouksen 27 osanottajaa edustivat 16 eri tekijäyhdistystä, niistä 8 pohjoismaista. Puhetta johti brittijärjestö BAC&S:n puheenjohtaja David Ferguson sekä isäntänä toimineen ranskalaisen SNAC:n puheenjohtaja Jean-Marie Moreau.

Keskustelussa pohdittiin, olisiko aika perustaa kansainvälinen tekijöiden yhdistys, jonka jäseninä olisivat kansalliset tekijöiden yhdistykset. Muusikoilla tällainen yhdistys jo on kuten myös esimerkiksi musiikkikustantajilla ja äänitetuottajilla. Toisena vaihtoehtona oli esillä kansallisten yhdistysten yhteistyön tiivistäminen.

Keskusteltaessa muodollisesta järjestäytymisestä pohdittiin myös rahoitusta. Ilmaan heitettiin mm. ehdotus, että kukin jäsenyhdistys maksaisi tälle liitolle jäsenmaksua esimerkiksi 3 euroa/jäsen.

Kokouksen henki oli innostunut ja sen lopuksi päätettiin, että seuraava vaihe tässä prosessissa on Englannissa tai Skotlannissa järjestettävä konferenssi. Päätökset mahdollisesta järjestäytymisestä on tarkoitus tehdä silloin. Saas nähdä, tyydytäänkö epämuodolliseen verkostoon (European Composers Network) vai perustetaanko yhdistys, jonka nimenä voisi olla vaikkapa European Composers and Songwriters Association ECSA.

Näin vuonna 1983

Elokuussa yleisurheilun MM-kisojen aikaan muisteltiin vuoden 1983 Helsingin kisoja, niitä lajissaan ensimmäisiä. Oli Tiina Lillakin keihäskultaa, oli Martti Vainion syöksy pronssille vitosella ja ilman syöksyä neloseksi jääminen kympillä, oli Arto Härkösen ja muiden karsiutuminen miesten keihäässä. Kaikki tämä vuotta ennen Vainion käryä ja Härkösen olympiakultaa Los Angelesissa.

Tv-kuvat tuon ajan kisoista, katsomosta ja Helsingin kaduilta ovat olleet nostalgisen haalistuneita ja vanhahtavia. Samaa ajan patinaa on myös niissä Teoston asiakirjoissa, jotka osuivat käsiini käydessäni Runeberginkadun toimistomme kellarissa päivänä, jolloin 22-vuotias Tero Pitkämäki tuotti Suomen kansalle pettymyksen sijoittumalla toisissa arvokisoissaan hienosti neljänneksi.

Teoston paperit kirjoitettiin siihen aikaan enimmäkseen vielä kirjoituskoneella; peeseet, vöördit ja ekselit tekivät vasta tuloaan. Teoston käyttämät aaneloset olivat jämäkkiä ja kopiokoneet laadukkaita, joten kellastuneinakin paperit ovat yhä helppolukuisia.

Toimintakertomuksesta voidaan lukea, että ”uuden viestintäteknologian ja erityisesti sähköisen viestinnän tuomat ongelmat sitoivat yhdistyksen toimiston ja eri hallintoelimien voimavaroja”. Kysymys näyttää olleen lähinnä kaapeli- ja satelliittilähetyksistä. Tietoverkoista ei vielä ollut tietoa.

Kielellisesti toimintakertomus eroaa nykyisistä mm. siinä, että sana ”yhdistys” tulee vastaan joka käänteessä tarkoittaen Teostoa. Projekteja ja organisaatioita oli jo silloin, mutta strategiat ja visiot puuttuivat. Äänitteet olivat välillä äänilevyjä ja ravintolat ravitsemisliikkeitä.

Vuosikokous pidettiin 26.5. ravintola Laulu-Miehissä ja edustettuna oli 65 jäsentä. Johtokunnan puheenjohtajana toimi akateemikko Joonas Kokkonen, varapuheenjohtajana kauppaneuvos Roger Lindberg ja jäseninä säveltäjä Erkki Melakoski, säveltäjä Usko Meriläinen, johtaja Harry Orvomaa, professori Aulis Sallinen, sanoittaja Juha Vainio, säveltäjä Eino Virtanen sekä vuosikokouksessa uutena valittu säveltäjä Arthur Fuhrmann, joka seurasi tehtävässä uudelleenvalinnasta kieltäytynyttä säveltäjä Olavi Pesosta.

Henkilökuntaa toimistossa oli 49 eli alle puolet nykyisestä. Toimitusjohtaja oli Pekka Kallio, apulaisjohtajina Timo Teerisuo ja Tarja Koskinen sekä hallinnollisena johtajana Kaj Arhippainen. Johtoporras on siis tähän päivään mennessä jo moneenkin kertaan vaihtunut. Nykyisellä henkilöstöllä on työvuosia Teoston palveluksessa keskimäärin 11, joten valtaosa on tullut Teostoon vuoden 1983 jälkeen.

Kuvattaessa yhdistyksen talouden kehitystä todetaan, että vuoden 1983 aikana Suomen taloudellinen tila parani kansainvälisen talouden elpymisen myötä ja kilpailukykyämme paransivat vuoden 1982 lopussa suoritetut devalvaatiot, joskin nämä lisäsivät kotimaista hintapainetta.

Inflaatio oli nykyiseen verrattuna huikea, kun kuluttajahinnat nousivat 8,5 % (vuotta aikaisemmin 9,3 %). Palkansaajien ansiotaso nousi nimellisesti 10 % ja reaalisesti 1,5 %.

Tällaisen inflaation aikana myös Teoston talouskäyrät osoittivat jyrkästi ylöspäin. Silloin puhuttiin vielä tuloista ja perinnästä, kun nykyään puhutaan Teoston keräämistä ja tilittämistä korvauksista. Vuoden 1983 kokonaisperintä oli 60.052.458 markkaa kun se vuonna 1982 oli ollut 52.422.905 markkaa.

Tähän yli 60 miljoonaan oli ynnätty kaikki tulot, joten mukana oli tallentamiskorvauksia 15,5 miljoonaa, ulkomailta tulleita esityskorvauksia 4,5 miljoonaa sekä sijoitustuottoja 3 miljoonaa.

Esitystulot kotimaasta olivat 35.862.686 markkaa. Viime vuonna Teosto ylsi euroissa melkein samaan, kun se keräsi esityskorvauksia kotimaasta lähes 35 miljoonaa. Ulkomailta tuli euroja viime vuonna 2,8 miljoonaa ja sijoitustuottoja kertyi 1,2 miljoonaa, joten niissä euroja ei vielä ole yhtä paljon kuin tuolloin markkoja, mahtavatko sijoitustuotot siihen koskaan yltääkään.

Teoston kuluprosentiksi ilmoitetaan 22,0 eli se on paljon korkeampi kuin nykyinen alle 13. Termiä ”kansalliset varat” ei toimintakertomuksesta löydy. Sen sijaan kerrotaan, että yhdistys on tilivuoden aikana lahjoittanut kotimaisen musiikin edistämistarkoituksiin 565.000 markkaa. Lisäksi on maksettu tukirahastosta toiminta-avustuksina tekijäyhdistyksille 220.000 markkaa. Kokonaissumma oli siten 785.000 markkaa.

Viime vuonna kansallisia varoja pidätettiin tilityksistä 1.696.760 euroa. Markat ovat siis muuttuneet euroiksi ja vieläpä tuplaantuneet. Jos otetaan huomioon rahan arvon aleneminen, on viimevuotinen kansallisten varojen kokonaissumma noin 5,7 miljoonaa vuoden 1983 markkaa. Reaalisesti summa on siis yli seitsenkertaistunut.

MARTTI HEIKKILÄ

---

teksti: Martti Heikkilä

-Nuotin vierestä