Uusi tekijänoikeuslaki on tätä kirjoitettaessa (28.9.) viimeistä pistettä vaille.

Syyskuun puheenaiheeksi eduskunnassa ja mediassa nousi kopiosuojausten purkuoikeus. Keskustelu luiskahti usein sivuraiteille, niin mediassa kuin etenkin internetin keskustelupalstoilla.

Aihe ei ollut uusi. Maailman henkisen omaisuuden järjestö WIPO järjesti jo vuonna 1993 USA:ssa maailmanlaajuisen seminaarin, jossa käsiteltiin digitaaliteknologian vaikutuksia tekijänoikeuksiin. Asialistalla olivat myös tekniset suojaukset ja niiden purku sekä yksityinen kopiointi. Prosessi jatkui ja vuonna 1996 hyväksyttiin WIPO:n tekijänoikeussopimus, johon myös EU ja Suomi sitoutuivat. EU sai direktiivin valmiiksi 2001. Sen jälkeen Suomen opetusministeriö alkoi valmistella hallituksen esitystä eduskunnalle.

Jo vuoden 1993 WIPO-seminaarissa todettiin, että digitaaliaikana yksityisen käytön ja kaupallisen käytön rajat hämärtyvät. Teknisillä suojauksilla ei toki saisi vaikeuttaa yksityistä kopiointia mutta piratismin estämiseen niitä tulisi voida käyttää.

Elektroniikka-ala ja teleoperaattorit tulivat vahvoina vaikuttajina mukaan tekijänoikeusvalmisteluun 1990-luvulla. Lobbauksessaan ne huomasivat jo tuolloin, että päättäjiin tehoaa, kun ollaan pienen ihmisen asialla. Suomessa alan ärhäkkänä äänitorvena on viime aikoina ollut Electronic Frontier Finland EFFI ry, joka esiintyy kansalaisjärjestönä. Tekijänoikeudet hyödyttävät sen mukaan vain suuria yrityksiä ja ökyrikkaita artisteja. Fyysisten piraattiäänitteiden maahantuontiakaan EFFI ei haluaisi kieltää. Yhdistys käyttää lobbauksessaan taitavasti hyväkseen internetin keskustelupalstoja.

Nämä keskustelupalstojen aktiivit ovat laiteteollisuudelle ja teleoperaattoreille tärkeä kohderyhmä. Nyt kävi niin, että eduskuntakin alkoi kantaa huolta ”tavallisten nuorten” oikeuksista. Meilisirkuksen käynnistämiseen eivät piskuisen EFFI ry:n rahkeet tietenkään riittäneet, vaan tarvittiin isompia resursseja. Sanoma-WSOY:n Mikrobitti-lehti jakoi nettisivullaan ohjeita hallituksen lakiesitystä arvostelleen kampanjan aloittamiseksi heti sen jälkeen, kun esitys oli 7. syyskuuta eduskunnan täysistuntokäsittelyssä. Lehden nettisivu kehotti puolenyön jälkeen 8.9. lähestymään kansanedustajia, mediaa, kuluttajajärjestöjä ja kuluttajavirastoa. Mukana olivat linkit ja suositukset hakea EFFI:n sivulta taustatietoa. Seuraavana iltapäivänä sivulla jo hihkutaan, että kansanedustajien sähköpostilaatikot ’vonkuvat palautteesta’.

Internetin keskustelupalstoja on pidetty vapaan kansalaistoiminnan ja demokratian ihanteina. Mutta usein niillä on läheiset yhteydet johonkin mediataloon. Kansanedustajiltamme sopii toivoa kriittisyyttä sen suhteen, mikä on kunkin viestin ja lausunnon todellinen edustavuus ja painoarvo.

Martti Heikkilä