Kansa haluaa hittejä – paremman puutteessako?

Teoston seminaarissa julkistettiin akateeminen radiomusiikin tutkimushanke

Teosto järjesti 18. lokakuuta seminaarin otsikolla “Radiomusiikin muutos”. Mielenkiintoinen seminaari keräsi Marina Congress Centeriin Helsinkiin lähes satapäisen yleisön.

Räväkimmän puheenvuoron käytti professori Juha Siltala. Hänen mukaansa radio on trivialisoitu, Ylen Ykkösestä on tehty saattohoitokanava ja Radio Suomesta Suomi- nimisen vanhainkodin keskusradio. Nova hoitaa keski-ikäiset sekä Energy, City ja Kiss FM nuoremmat. Hittien voimasoittamisen lomassa jutellaan pakkohauskaa pohjalta “Soittakaa ja kertokaa terassikokemuksistanne!”

Yksityisten radioasemien rinnalla Ylen kanavat ovat toki monipuolisempia, mutta ei Siltala niitäkään silitellyt. Ylen kilpailuvaltti olisi hänen mukaansa arkisto, mutta sitä ei käytetä.

Kriittisen puheenvuoron käytti myös Teoston puheenjohtaja Henrik Otto Donner, joka kysyi, miksi kuulemme niin paljon huonoa musiikkia. “Onko musiikkiradio, jossa vuoden aikana pärjätään alle tuhannen erillisen teoksen soittamisella, informatiivista musiikkitarjontaa vai ovatko päämäärät jotkin aivan muut? Onko radiomaisemamme slummiutumassa? Miten yleisö voi haluta jotain josta sillä ei ole tietoa? Vai onko tietämättömyys, tunneköyhyys ja anti-intellektualismi tämän päivän ihanne, joka on sellaisenaan hyväksyttävä?” Siinä lisää Oton kysymyksiä.

Tiukan alun jälkeen sai puolustuskin puheenvuoron, kun mm. Ylen radiotoimialan populaarimusiikin päällikkö Jukka Haarma ja Ylen yleisötutkimuksen päällikkö Erja Ruohomaa pitivät omat alustuksensa. Vuonna 2003 Ylen kanavilla soi heidän mukaansa yhteensä 127.223 eri musiikkikappaletta ja yksi kappale soi keskimäärin 6,7 kertaa. Kotimaisuusaste oli 37,7 prosenttia mitattuna säveltäjän ja esittäjän mukaan siten, että ainakin jompikumpi on kotimainen.

Haarman mukaan Ylessä kiinnitetään runsaasti huomiota kotimaisen musiikin esillepääsyyn tavalla, joka tukee ainutlaatuisia kotimaisia genrejä kuten iskelmää. Radio Suomen vuoden 2004 viisikymmentä soitetuinta olivat kaikki kotimaisia ja YleXssä puolet. Ruohomaa kertoi, että Ylellä on nykyisin eri puolilta maata yhtensä 300 hengen mediapaneeli, jolla myös musiikkia testataan. Musiikki on nykyisin ratkaisevin tekijä kuuntelijoiden kanavan valinnassa, jopa ennen uutisia.

Vuosien 1985-2004 radiomusiikki tutkitaan

Radiomusiikista keskustelu jää helposti mututasolle ja sattumanvaraisten tilastojen esittelyyn. Nyt luvassa on kuitenkin tutkittua tietoa pidemmältä aikajänteeltä.

Professori Vesa Kurkela esitteli radiomusiikin akateemisen tutkimushankkeen, joka on syntynyt Taiteen keskustoimikunnan aloitteesta. Siinä keskitytään radiomusiikin muutoksiin vuosina 1985-2004. Mukana on yhdeksän tutkijaa, joista viisi keskittyy radiomusiikin muutokseen. Yksityiskohtaisempaa analyysia tehdään mm. Teoston esitystietojen perusteella.

Tällä tutkimushankkeella on meille kaikille tutut lähtöoletukset:

– puhelogiikan sijalle musiikkilähtöisyys

– musiikkitarjonnan painottuminen hitteihin

– diversiteetin pieneminen – soittolistat, voimasoitto,rotaatio

– paikallisuuden katoaminen – ketjuuntuminen, kansainväliset mallit ja omistus

– Ylen hankala asema – julkista palvelua vai kilpailua massayleisöistä.

Kurkela korosti, että näitä lähtöoletuksia ei tietenkään pyritä osoittamaan oikeiksi tai vääriksi, vaan tutkimuksella pyritään objektiivisesti selvittämään, mitä oikeasti on tapahtunut. Jäädään odottamaan tuloksia.

Jos musiikki hinnoiteltaisiin vapaasti

Seminaarin päätteeksi oli Taiteen keskustoimikunnan puheenjohtajan Hannu Sahan vetämä paneeli keskustelijoina musiikkialan ja radiotoiminnan ammattilaisia Pekka Gronowista Leena Ryynäseen ja Mikko Heiniöstä Paula Salovaaraan. Mainittakoon tässä erikseen Gronowin pohdinta tekijänoikeusmaksujen ja radiomusiikin vaikutussuhteesta. Jos nykyisen järjestelmän – jota hän kutsui korporatiiviseksi – sijasta musiikin hinta muodostuisi vapaasti, mitä siitä seuraisi. “Todennäköisesti musiikkiäänitteen soitolla oli ensin promovaiheessa edullinen tutustumishinta, sitten kysynnän kasvaessa hittien soittamisen hinta voisi huimasti nousta, ja lopuksi se back catalogue -vaiheessa taas laskisi, hän arvioi.

Saas nähdä, mikä on tilanne muutaman vuoden kuluttua, kun akateeminen radiomusiikkitutkimus on valmistunut ja nettiradiot ovat arkipäivää. Onko toteutunut Juha Siltalan maalaama kauhukuva täydellisyyteensä kivettyneestä kapitalismista vai onko huomattu, että kansa halusikin jotain muuta kuin muutaman hitin puhkisoittoa.

Toiveuusintana esitämme Vesa Huhtalan piirroksen vuodelta 2001…

… ja vuodelta 2003!

Teksti: Martti Heikkilä