Sosiaaliturvaseminaari

Sosiaaliturvaseminaari

Sosiaaliturvaseminaarissa opittua

Jos maksaa, niin saa … ei kuitenkaan aina

Elvis ry ja Suomen Säveltäjät ry järjestivät 17. marraskuuta seminaarin musiikintekijän sosiaaliturvasta. Ilmarisen auditorioon oli saapunut yli neljäkymmentä aiheesta kiinnostunutta ja parituntisen aikana saatiin vastauksia moniin kysymyksiin. Toki paljon jäi avoimiakin kysymyksiä ja pohdittavaa.

Seminaarin asiantuntijoina olivat johtaja Rauno Anttila opetusministeriöstä, kansanedustaja Valto Koski, joka on eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja, lakimies Jukka Lilleberg kansaneläkelaitoksesta, hallitussihteeri Marjaana Maisonlahti sosiaali- ja terveysministeriöstä sekä ratkaisupäällikkö Pekka Pietinen eläketurvakeskuksesta.

Seminaarin avaukseksi markkinointipäällikkö Kaija Eklund loi lyhyen katsauksen työeläkejärjestelmäämme ja siihen tulossa oleviin muutoksiin. Sen jälkeen jatkettiin alustuksella, josta vastasi lakimies Henri Nieminen Taiteilijoiden tili- ja lakiasiaintoimistosta.

Seuraavassa tiivistelmä tämänhetkisestä tilanteesta musiikintekijän sosiaaliturvan eri osa-alueilla sen tiedon perusteella, mitä saimme seminaarissa ja sen valmistelun yhteydessä.

Sairaus- ja äitiys- ym. päivärahat

Aikaisemmin tekijänoikeustulot laskettiin mukaan sairauspäivärahan suuruutta laskettaessa. Vuonna 2001 lisättiin sairausvakuutuslakiin sana ”rojalti” niiden tulojen listaan, joita ei oteta huomioon päivärahassa. Käytännössä Kela on ryhtynyt soveltamaan tätä lakia muutaman vuoden viiveellä. Joillakin tekijöillä teostotulot on otettu huomioon vielä vuonna 2004 mutta ei enää 2005.

Tällä hetkellä tekijänoikeustuloja ei siis oteta huomioon, ei sairauspäivärahassa, mutta ei myöskään äitiys- ja isyyspäivärahan sekä vanhempainrahan suuruutta laskettaessa. Tekijän on kuitenkin mahdollista saada itselleen päiväraha, jonka suuruudella on perusta tekijänoikeustuloissa. Tämä tapahtuu siten, että tekijä ottaa Yrittäjien eläkelain mukaisen YEL-vakuutuksen. Tällöin tekijä itse määrittelee työtulonsa, ja saa tämän mukaista päivärahaa.

Kun esimerkiksi säveltäjäperheessä on tiedossa, että perheenlisäystä on tulossa, voi säveltäjä ottaa YEL-vakuutuksen, mikä onnistuu myös takautuvasti. Mikäli hänellä ei ole YELiä aikaisemmin ollut, on maksuissa aluksi 25 prosentin alennus.

Tekijänoikeustuloista on tähän asti peritty 1,5 prosentin suuruista sairausvakuutusmaksua. Tämä on peritty verotuksen yhteydessä kunnallisverotuksessa verotettavasta ansiotulosta laskettuna (vähennysten jälkeen). Tekijöiden kannalta voi pitää vääryytenä sitä, että maksut on jouduttu maksamaan, mutta päivärahaa ei ainakaan tänä vuonna ole enää saatu.

Ensi vuonna sairausvakuutuslaki muuttuu jälleen. Tätä kirjoitettaessa eduskunta ei ole uutta lakia vielä hyväksynyt, mutta hallituksen esityksen mukaan sairausvakuutusmaksu jaetaan kahteen osaan. Musiikintekijöiden kannalta tilanne muuttuu siten, että kaikilta peritään tekijänoikeustuloista kunnallisverotuksessa verotettavan ansiotulon mukaisesti 1,33 prosentin sairausvakuutusmaksu. Sen lisäksi kerätään erillinen 0,77 prosentin päivärahamaksu niiltä, jotka ovat YEL-vakuutuksen piirissä. Osuus lasketaan YEL-työtulosta ja vastaavasti päiväraha mitoitetaan sen mukaan. Tämän systeemin mukaisesti menevät siis jatkossa niin sairaus-, äitiys- ja isyyspäiväraha kuin vanhempainraha. Näitä rahoja saa, jos vastaavasti maksaa tuon 0,77 %:n maksun.

Tällä kaikilta verotuksen yhteydessä perittävällä sairausvakuutusmaksulla rahoitetaan sellaiset kaikille Suomessa asuville kuuluvat perusedut kuten Kelan maksamat lääkekorvaukset, yksityisen sairaanhoidon ja hammashoidon korvaukset sekä minimisairauspäivärahan, jota saa 55 sairauspäivän jälkeen.

Sairauspäivärahan osalta (sen jota saa on on maksanut vastaavat maksut) on suunnitelmissa sellainen muutos, että yrittäjän omavastuuaika on lyhenemässä neljään päivään nykyisen kymmenen sijasta. Tämä myös osaltaan saattaa tehdä YEL-vakuuttamisen musiikintekijän kannalta aikaisempaa perustellummaksi.

YEL ja musiikintekijä

1. Suomalainen sosiaaliturva on

a) asumisperusteista (esim. kansaneläke ja lääkekorvaukset)

b) työperusteista (esim. työeläke ja työtuloon sidotut sairauspäivärahat).

2. Henkilökohtaisella tekijänoikeustulolla voi saada työperusteista sosiaaliturvaa (esim. sairaus-, äitiys- ym. päivärahat, työeläke) ainoastaan ottamalla YEL-vakuutuksen.

3. YEL ei edellytä firmaa.

4. YEL-vakuuttaminen ei käytännössä ole kenellekään tekijänoikeustulojen perusteella pakollista.

5. Vapaaehtoisesti YEL-vakuutuksen voi ottaa kuka tahansa tekijä. Työtulon sekä vastaavasti vakuutusmaksun suuruuden voi päättää vapaasti. Työtulo voi siis olla jotain aivan muuta kuin vuotuinen tekijänoikeustulo.

6. Ainakin niin kauan kuin tekijänoikeustuloja verotetaan progressiivisen ansiotuloveron mukaisesti, YEL-vakuutuksen ottaminen saattaa olla osalle tekijöistä järkevää. Joillekin yksityinen vakuuttaminen (esim. eläkevakuutus) voi olla tietyissä tilanteissa järkevämpää.

7. YEL-vakuutusmaksut ovat tällä hetkellä 21,4 prosenttia työtulosta (yli 53-vuotiaat 22,6 %). Maksut voi vähentää henkilökohtaisessa ansiotulojen verotuksessa ja myös puolison verotuksessa. Yksityiset eläkevakuutusmaksut vähennetään nykyisin pääomatulosta.

8. YEL-työtulon yläraja on tällä hetkellä 94.391,37 e/v. Aloittavan yrittäjän maksualennus 25 % neljä vuotta.

9. Eläkettä karttuu seuraavasti:

  • vakuutusaika x karttuma % x YEL-työtulo
  • lasketaan jokaiselta kalenterivuodelta erikseen
  • 63-68-vuotiaina (super)karttuma % on 4,5/vuosi.
  • eläkkeissä ei enää 60 % kattoa
  • eläkettä karttuu myös äitiys-, isyys- ja vanhempainrahakaudelta, alle 3- vuotiaiden hoitoajalta sekä opiskeluajalta

10. Maksun jousto

  • vakuutusmaksu joustaa, ei työtulo (10-100% ylöspäin, 10-20 % alaspäin)
  • lisämaksu kartuttaa eläkettä samassa suhteessa
  • yläraja kuitenkin 94.391,37 työtulon mukaan

Eläketurva ja YEL

Suomalaisen sosiaaliturvan periaatteisiin kuuluu, että kaikki Suomessa asuvat ovat oikeutettuja kansaneläkkeeseen. Tämä rahoitetaan mm. työnantajilta perittävällä kansaneläkemaksulla. Tekijänoikeustuloista tätä maksua ei peritä. Osittain on siis niin, että tässä kohtaa musiikintekijä ei tekijänoikeustuloista maksuja maksa (eikä työnantaja) mutta Suomessa asuvana tekijä on kuitenkin kansaneläkkeeseen oikeutettu.

Työeläkkeessä sen sijaan on se periaate, että kun maksaa niin voi saada. Palkansaajilla työeläkettä kertyy työnantajien maksamien eläkemaksujen perusteella. Koska tekijänoikeustuloja ei musiikintekijälle makseta työsuhteessa, kertyy niistä työeläkettä ainoastaan, mikäli tekijällä on YEL-vakuutus. Koska työeläkkeissä on myös YELin osalta siirrytty uuteen järjestelmään, jossa kaikki maksetut maksut myös kerryttävät eläkettä, on YEL myös musiikintekijöille entistä harkinnanarvoisempi. Todettakoon myös, että uudessa järjestelmässä eläkkeelle voi siirtyä liukuvasti ikävuosien 63-68 välillä. Jos jatkaa työntekoa nämä vuodet, kertyy eläkettä 4,5 prosentin vuotuisen superkarttuman mukaisesti. Musiikintekijä voi halutessaan maksaa YEL-maksut vielä nämäkin vuodet ja ryhtyä nauttimaan eläketurvastaan sitten 68- vuotiaana.

Vanhuuseläkkeellä ollessaan voi huoletta saada edelleen tekijänoikeustuloja, sillä ne eivät pienennä saatavaa työeläkettä. Seminaarissa saatiin myös vahvistus sille, että työkyvyttömyyseläkkeellä olevan tekijänoikeustulot eivät kuulu niihin tuloihin, jotka tietyn rajan ylittäessään alkaisivat pienentää eläkettä.

YELin työtulo vapaasti valittavissa

Periaatteessa tekijänoikeustuloja saava on yrittäjien eläkelain piirissä. YEL on siis teoriassa tekijänoikeustuloja saavalle pakollinen. Käytännössä tätä pakollisuutta ei kuitenkaan ole – tähänkin saimme vahvistuksen seminaarimme asiantuntijoilta.

Pakollisuus muuttuu vapaaehtoiseksi sen vuoksi, että säveltäjälle, sanoittajalle ja sovittajalle ei ole vahvistettua työtuloa eikä sellaista voida asettaa. Työtulo pitäisi asettaa sen mukaisesti, kuinka paljon saman ammattitaidon omaavalle työntekijälle olisi maksettava, mikäli yrittäjä palkkaisi hänet tekemään vastaavan työn. Samoin perusteena on se, kuinka paljon työn tekemiseen on käytettävä aikaa. Molemmat ovat sävelteosten kohdalla mahdottomia arvioida. Vastaavasti myöskään kirjailijoilla ei ole vahvistettua YEL-työtuloa.

Tämä heittää siis pallon eläketurvasta tekijälle itselleen. Useimpiin muihin yrittäjiin verrattuna hän saa valita YEL-työtulonsa vapaasti, eikä YEL ole siis käytännössä pakollinen.

Ihan oman lukunsa ovat sitten vielä valtion ylimääräiset taiteilijaeläkkeet. Niitä onnistuvat saamaan harvat ja valitut. Jos työntekijänä tai yrittäjänä on jo saanut itselleen hyvän lakisääteisen eläketurvan, ainakaan kokonainen taiteilijaeläke ei enää tule kysymykseen.

Tekijä on yrittäjä

Edellisessä Selvis-lehdessä (s. 18-19) kysyimme, onko vapaan taiteilijan pakko olla yrittäjä. Seminaarin asiantuntijoiden vastaus oli yksiselitteinen: Suomen sosiaaliturvalainsäädännön näkökulmasta yrittäjiksi luokitellaan kaikki ne, jotka saavat työtuloa olematta työsuhteessa. Ja tekijänoikeustulo on alkuperäisellä tekijällä kiistatta työtuloa (kun se kerran verotuksessakin on ansiotuloa) eikä sitä saada työsuhteessa.

YEL pakolliseksi isoihin apurahoihin

Yksi ajankohtainen asia tällä hetkellä on se, että YEL on tulossa pakolliseksi ainakin niihin valtion taiteilija-apurahoihin, joka ovat vähintään vuoden pituisia. Nykyisen runsaan 14.000 euron apuraha nostettaisiin 17.000 euroon ja apurahasta olisi maksettava 21,4 prosentin (nykytasossa) YEL, joka sitten kerryttäisi eläke- ja muuta sosiaaliturvaa. Apurahojen YEL-pakollisuudesta ja vastaavista lisäyksistä valtion apurahapottiin sovittiin hallituspuolueiden kesken elokuun budjettiriihessä. Yksityiskohdat ovat kuitenkin vielä auki.

Missä ollaan ja mihin tähdätään

Seminaarissa päähuomio keskittyi siihen, mitä nykyinen sosiaaliturvalainsäädäntömme ja siihen ensi vuonna tulevat muutokset merkitsevät tekijänoikeustuloja ja apurahoja saavan tekijän kannalta. Vastaavien tulojen listaan voidaan lisätä vielä sävellystilauspalkkiot, koska niitäkään ei makseta työsuhteessa.

Seminaarin jälkitunnelmissa voi todeta Elvis ry:llä olevan sosiaaliturvapuolella tehtävänä ensinnäkin antaa jäsenille mahdollisimman ajantasaista tietoa nykytilanteesta sekä sen antamista mahdollisuuksista ja uhista. Toisena tehtävänä on sitten pyrkiä vaikuttamaan tuleviin muutoksiin niin, että niissä aikaisempaa paremmin otettaisiin huomioon myös musiikintekijän ja hänen tulolajiensa erityispiirteet.

Teksti: Martti Heikkilä

Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 4/2005

Selaa lehden artikkeleita