Viisuhuuma tuli mutta onneksi Ranskan tauti ei levinnyt

Neljäskymmenes kerta sanoi viisuissa toden, kiitos Lordin ja säveltäjä- sanoittaja Mr. Lordin. Vaikka huomiota herätti eniten esityksen visuaalinen puoli, niin tämänkin menestyksen pontimena oli hyvä biisi.

Hienoa oli sekin, että tekijä oli suomalainen. Viime vuosinahan Suomen edustussävelmän tekijöiksi on valikoitunut myös ulkomaalaisia ja toki vastaavasti myös suomalaisia tekijöitä on menestynyt ulkomaisissa karsinnoissa. Jotta myös ensi vuoden semifinaaliin saataisiin suomalaisia, kannattaa tekijöiden nyt käyttää isäntämaan nostetta hyväkseen ja markkinoida tuotantoaan myös muiden maiden karsintoihin.

Suomalainen euroviisubuumi jatkuu nyt ainakin ensi vuoden finaaliin. Viisuiluun liittyvässä nostalgiassa on hyvä palauttaa mieleen, ketkä kaikki neljänkymmenen edustussävelmämme takana ovatkaan olleet. Tekijätiedot löytyvät toisaalta tästä lehdestä.

Fimicin uudet haasteet

Elvis postitti alkuvuodesta jäsenille kyselyn Fimicistä eli Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksesta. Vastauksia tuli 67, ihan kohtuullisesti eli lähes 11 prosenttia jäsenistöstä. Aiheen tärkeyteen nähden aktiivisuus olisi toki voinut olla suurempaakin. Ilmeisesti tekijät ovat vasta heräämässä siihen, että itsekukin rahoittaa Fimiciä 2,4 prosentin osuudella teostotuloistaan.

Vastaajien enemmistön suhtautuminen Fimicin nykyiseen toimintaan osoitti, että Fimicin toiminta tunnetaan huonosti ja harva katsoo saavansa siitä konkreettista hyötyä. Kriittiseen enemmistöön kuului vastaajan edustaman tekijätyypin perusteella runsaasti sellaisia tekijöitä, joiden teosten edistämisen kannalta ei ole oleellista saada niitä leviämään nuottien muodossa. Vastaavasti myötämieliseen vähemmistöön kuului tekijöitä, joiden teosten edistämisessä tarvitaan nuotteja ja partituureja.

Kyselyn tulokset heijastavat todennäköisesti varsin hyvin jäsenistömme näkemyksiä. Fimicin tulevaisuuden ydinkysymyksiä on toiminnan laajeneminen kattamaan koko suomalaisen musiikin kenttä ja siihen liittyvä rahoitus- ja omistuspohjan laajentaminen. Omalla alueellaan Fimic on tehnyt vuosikaudet erinomaista työtä, tulevaisuuden haasteena on uusien alueiden valtaaminen.

11. Mitä näistä palveluista olet valmis rahoittamaan nykyisellä 2,4 % pidätyksellä teostotuloistasi?

a) tietopalvelut internetissä

b) suora vaikuttaminen ohjelmistoista päättäviin henkilöihin ja tahoihin kotimaassa

c) suomalaisen musiikin vientiä palveleva tiedottaminen ja projektit

d) yhteistyö orkestereiden ja musiikkioppilaitosten kanssa

e) nuotisto

f) muu toiminta (esim. Popcity)

Tekijöiden halukkuus rahoittaa Fimicin eri toimintamuotoja vaihtelee. Eniten kannatusta saa suora vaikuttaminen niihin, jotka päättävät, mitä musiikkia kotimassa esitetään.

Häviääkö tekijä aina teknologialle?

Tekijöiden yksinoikeuksista ja teosten massakäytöstä väitellyt Mikko Huuskonen tuli tutkimuksessaan siihen tulokseen, että tekijöiden yksinoikeuksia on aina rajoitettu teknologian leviämisen hyväksi. Jo 1900-luvun alussa pohdittiin, saako säveltäjä yksinoikeuteensa vedoten kieltää sävellyksensä levyttämisen äänilevylle. Saksassa omaksuttiin tuolloin käytäntö, jonka mukaan yksinoikeutta ei tekijällä ole vaan ainoastaan korvausoikeus.

Meillä Suomessakin luotiin sittemmin yleisradiolähetyksiä koskeva sopimuslisenssikäytäntö, jonka mukaisesti Teostoon kuulumatonkaan tekijä ei voi yksilöllisesti neuvotella musiikkinsa esittämisen ehdoista, vaan tämä neuvotteluoikeus on ainoastaan Teostolla. Toki tekijänoikeusseuraan kuulumattomallakin on oikeus saada korvauksensa Teostosta, ja seuran on säilytettävä näitä korvauksia kolme vuotta ennen kuin ne voidaan laittaa yleiseen jakoon.

Viime joulukuussa Ranskassa läpäisi ensimmäisen käsittelyn laki, jonka mukaan kaikkea internetissä olevaa musiikkia saisi laillisesti kopioida, vaikka teokset olisivat verkossa vastoin tekijän tahoa. Tässä pakkolisenssimallissa kunkin laajakaistaliittymän omistajan olisi ollut maksettava seitsemän euroa kuukaudessa ja näin kertyvä raha olisi jaettu tekijänoikeusseurojen kautta tekijöille. Laittomat vertaisverkot olisi näin laillistettu. Toisessa käsittelyssä tämän vuoden tammikuussa tämä kuitenkin kumottiin ja me tekijöiden yksinoikeuksien puolustajat saatoimme huokaista helpotuksesta. Riskinä olisi ollut, että ”Ranskan tauti” olisi pian levinnyt muuallekin.

Festivaalikohtainen tilitys haste raportoinnille

Teoston tilitysjärjestelmän punaisena lankana on jo hyvän aikaa ollut laskutuksen ja tilityksen vastaavuus niin hyvin kuin se teknisesti ja kustannustehokkaasti on mahdollista. Tämän mukaisesti mm. kaikki tietyn kokoluokan ylittävien paikallisradioiden korvaukset tilitetään jo radiokohtaisesti. Samoin tilitetään konserttikohtaisesti kaikki ne konsertit, joissa laskutus on yli 1.200 euroa.

Seuraava askel tässä kehityksessä on se, että suurimmat festivaalit siirtyvät festivaalikohtaiseen tilitykseen. Näitä ovat Provinssirock, Ruisrock, Tangomarkkinat, Ilosaarirock, Raumanmeren Juhannus, Ankkarock ja Tuska. Muutos koskee jo viime kesältä perittyjä korvauksia.

Tällainen aina pienempiin yksikköihin keskittyvä tilitys merkitsee myös sitä, että esitysraportoinnin tarkkuus ja kattavuus korostuu entisestään. Niinpä Teostokin on joutunut entistä pontevammin karhuamaan puuttuvia raportteja, jotta kaikki alueet saadaan tilityskuntoon. Rockfestivaaleilla aktiivisen raportoinnin luulisi olevan itsestäänselvyys; onhan bändien repertuaari pääosin omaa. Aukot osoittavat, että kaikki tekijätkään eivät ole vielä riittävästi havahtuneet siihen, että mitä isompi tilaisuus on lipputuloiltaan, sitä isomman loven puuttuva raportti tekee teostotilitykseen.

Jos raportti puuttuu, hyödyn saavat ne esitykset, jotka on ilmoitettu.

Teoston vuotuisessa esityskorvausten tilityksessä on mukana jo kahdeksan miljoonaa ohjelmariviä eli teoksen yksittäistä esitystä. Määrä on 2000-luvun alusta lähes nelinkertaistunut. Melkoinen mylly jauhaa tekijöille toimeentuloa aina vain tarkemmin ja hienojakoisemmin.

***

Kolme pilaria ja katto

Kolmen pilarin malli eurooppalaisten musiikintekijöiden järjestäytymiseksi.
Vasemmalla elokuva- ja av-säveltäjien pilari, keskessä vakavan musiikin
säveltäjien pilari ja oikealla populaarimusiikin tekijöiden pilari.

Osallistuin Elvis ry:n edustajana Lontoossa 12. toukokuuta eurooppalaisten
populaarimusiikin tekijöitä edustavien yhdistysten kokoukseen, johon
saapui lähes parikymmentä musiikintekijää yhdeksästä Euroopan maasta.
Aiheena oli eurooppalaisten tekijäjärjestöjen organisoituminen, josta oli
tällä palstalla enemmän edellisessä numerossa.

Hanke on edelleen vahvassa myötätuulessa ja vahvimmin näyttää kannatusta saavan niin sanottu kolmen pilarin malli. Siinä kolme eri tekijäryhmää perustavat ensin oman eurooppalaisen liittonsa ja näiden kolmen pilarin päälle muodostetaan yhteinen kattojärjestö. Nämä kolme ryhmää ovat populaarimusiikin tekijät, taidemusiikin säveltäjät sekä elokuva- ja av-musiikin säveltäjät. Viimeksi mainitut ovat jo perustaneet FFACEn (kts. Selvis 1/06 s. 30). ”Populaaripilarin” työnimenä on tällä hetkellä APCOE (Alliance of Popular Composer Organisations in Europe) ja ”taidepilarin” työnimenä ECF (European Composers Forum).

Suomalaisittain tämä merkitsee sitä, että Elvis ry:stä tulee FFACEn lisäksi myös APCOEn jäsen ja Suomen Säveltäjät ry:stä ECF:n jäsen. Lontoon kokouksen isäntänä oli brittien ainoa tekijäjärjestö BAC&S (kts. Selvis 3/05 s. 16-17). Heidän näkökulmastaan olisi luontevinta perustaa yksi ainoa eurooppalainen kattojärjestö, johon eri maiden tekijäyhdistykset olisivat suoraan jäseninä. Useimpien muiden maiden vinkkelistä kolmen pilarin malli on kuitenkin käytännöllisin ja samalla oikeastaan ainoa, joka realistisesti on tällä hetkellä toteutettavissa.

Seuraava kokous pidetään syyskuun puolivälissä Madridissa, jossa kolmen pilarin ja niiden varassa olevan katon rakentamista jatketaan. Talo on tarkoitus saada lopullisesti valmiiksi keväällä 2007, kun Saksa on EU:n puheenjohtajamaa.

Kiirettä on rakennustöissä syytä pitää, sillä kansainväliset tuulet puhaltavat suomalaistenkin tekijöiden niskaan aina vain navakammin. Toivottavasti kotoisilla kesälaitumilla vireilee lämpimämmin.

MARTTI HEIKKILÄ

---

teksti: Martti Heikkilä

-Nuotin vierestä