Sävellykset ja äänitykset on hyvä tehdä kodin yhteydessä olevassa omassa studiossa. Siellä Taisto teki äskettäin myös amatööritrion kanssa levyn.
– Soittivat hyvin, Taisto kehuu. – Plagioivat 1960-luvun alun Barney Kessel, Ray Brown ja Shelly Mannen trioa.  

Itähelsinkiläisen omakotitalon portissa on kyltti: Olen sekunnissa portilla. Aiotko silti tulla sisään.Se ei tarkoittane talon isäntää eikä emäntää vaan puolitoistavuotiasta Emmaa, jonka ärhäkkä haukunta vaatii pysähtymään portin ulkopuolelle. Isännän tuoma makupala sujahtaa tulijan käteen ja siitä Emman suuhun. Tulija hyväksytään, ja portti avautuu.

Tässä talossa on aina ollut koiria, musiikkia rakastavia totta kai. Nyt jo rajantakaisessa haukkukuorossa olevat Sisi ja Ellu olivat säveltäjiäkin.

– Ne tykkäs soittamisesta, Taisto Wesslin sanoo. – Sisi oli aina mun kanssa, kun harjoittelin. Ellu vain oli vanhemmiten sellainen, että se nukahti kitaran hellään ääneen ja alkoi kuorsata. Soiton äänittämisestä ei silloin tahtonut tulla mitään.

Luonnonoikkuja säveltäjäkoirat eivät sentään olleet, antoivat vain isännälleen pseudonyymit.

– Sisin ja Ellun nimiin panin suurimman osan niistä sävellyksistä, joita me Lasasen Pentin kanssa on yhdessä soitettu.

Kitara vie pojan

Taisto oli 2,5-vuotias joutuessaan sotalapsena Ruotsiin vuonna 1943.

– Mulle koitui siitä pelkkää hyvää. Sain kahdet vanhemmat, hän sanoo.

Rauhan tultua Ruotsin isä toi pojan Suomeen. Isät päättivät kuitenkin, että poika asuu Ruotsissa, kunnes on aika aloittaa koulunkäynti Suomessa. Taiston yhteys Ruotsin vanhempiin säilyi heidän kuolemaansa asti.

Kitaransoiton Taisto aloitti 8-vuotiaana. Ensimmäisen opettajan, Torsten Tapion, muutettua Kanadaan Taisto pääsi kuuluisan kitaristin Ivan Putilinin oppilaaksi.

– Hän opetti sitä, mitä halusinkin, rokista jazziin ja siinä ohella pikkuhiljaa myös klassisia kappaleita. Tahdoin oppia sointukulkuja, ja hän kirjoittikin sellaiset kaavat, ettei niitä ole missään oppikirjassa tänä päivänäkään.

Putilinin oppilaana Taisto pääsi soittamaan myös konsertteihin, ensimmäiseensä 11-vuotiaana.

Jo 14-vuotiaana hän lähes samanikäisen Artto Juuselan kanssa hoiti kahdestaan koko konsertin. Ja sanoo, ettei jännittänyt.

– Nuorena sitä menee vaan ja soittaa. Mä soitin kaikki niin sanotut popklassikot, muun muassa Granadoksen Espanjalaisen tanssin nro 5, Artto soitti Rodrigon kitarakonserton George de Godzinskyn säestämänä.

Menestys oli taattu. Harjoittelumotivaatio kasvoi. Oli muitakin soittimia, mutta kitaraa ne eivät uhanneet.

– Kokeilin trumpettia vähän. Ja basso on aina kiinnostanut.

Ammattimuusikon ura avautuu

Oliko nuorella kitaristilla esikuvia?

– Oli, paljon. Muun muassa brasilialainen Laurindo Almeida, suurin opettajani, jonka levyjä kuuntelin, kopsasin niiltä kappaleita, kunnes pikkuhiljaa löytyi nuottejakin.

Koulun ja erilaisten vaiheiden jälkeen Taisto palasi lapsuutensa kaupunkiin Jönköpingiin, osti osamaksulla Hagström-merkkisen sähkökitaran ja meni bändeihin.

Rock´n roll valtasi alaa 1950-luvun puolivälissä. Muutamassa päivässä Taisto harjoitteli levyltä Rock a round the clock -biisin kitarasoolon. Siitä tuli hänelle esiintymisten vakiokamaa, ”olen tainnut soittaa sen tuhansia kertoja”. Elvis ja Bill Haley eivät suoranaisesti olleet esikuvia, mutta ne biisit hän osasi.

– Me soitettiin niitä ja swingiä Nana Style Boys -rokkibändissä Ruotsissa. Se Nana oli meidän solisti.

Armeija-aika kului Suomen laivastossa. Silloin Taisto keikkaili Raimo Sirkiän (oopperalaulaja Sirkiän isän) bändissä, jossa soitti myös muuan Jani Uhlenius.

Valmistuttuaan radiosähköttäjäksi Wesslin seilasi maailman meriä reilun vuoden, jäi kontrahdin päätyttyä maihin ja muutti Göteborgiin. Elettiin vuotta 1964. Alkoi muusikon ura suositussa bändissä Stig Löfstrands Sixty sex, jolla meni lujaa Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa.

Wesslin soitti tuolloin muissakin orkestereissa säestäen muun muassa Ray Adamsia, Lill-Babsia, Lill Lindforsia ja Arja Saijonmaata. Taiston säestäjäkseen sai myös Delta Rhythm Boys.

Paluu Suomeen

Kitaristin rakkaus löytyi Norjasta; Taiston ja Karinin häät vietettiin tammikuussa 1967.

– Se oli mun ainoa vapaapäivä. Pakkasta oli 37 astetta ja kirkossa poljettavat urut, joista kuului vain krook krook … Oikeat muusikon häät!

Elettiin kiertue-elämää, samaan tapaan kuin Rauno Lehtinen samoissa maisemissa 10 vuotta aikaisemmin. Jatkuva paikasta toiseen muuttaminen riitti, kun kaksoset syntyivät. Oli aika palata Suomeen.

– Maailmankuulu norjalainen jazzkriitikko Randi Hultin oli kirjoittanut minusta samanlaisia kehuja kuin aiemmin Raunosta. Hän ja Rauno ja Esko Linnavalli, jonka kanssa olin soittanut samassa bändissä Ruotsissa, kannustivat minua, rohkaisivat muuttamaan Suomeen, että ”kyllä täältä töitä löytyy”. Ja niin on löytynyt.

Suomessa oli tuolloin vain vähän allround- ammattikitaristeja. Taisto Wesslin sai pian vahvan aseman radiossa, televisiossa ja levystudioissa. Vauhti oli päätähuimaavaa: solistina ja muusikkona Radion sinfoniaorkesterissa, Helsingin kaupunginorkesterissa, Kansallisoopperan orkesterissa, yhtä aikaakin monessa teatterissa ja produktiossa, ”yleistyönantajina” Jaakko Salo, Onni Gideon, Mikko von Deringer, Ilkka Kuusisto, George de Godzinzky… 25 vuotta soittajana Eino Virtasen vetämissä TV:n lauantaitansseissa… Luettelo on hengästyttävä, vaikka tässä on vain siivu noiden aikojen soitoista.

– Olin vähän joka paikassa, Taisto sanoo.

– Kaikki tapahtui salamannopeasti. Mutta pitää muistaa, että yhtä nopeasti kaikki menee, jos munaa itsensä.

– Sain muuten yhden hyvän opin ollessani laivalla soittamassa 60-luvun lopulla Yrjö Honkasen kanssa. Laivat oli silloin hyviä keikkoja; sessiot oli lyhyitä, pari tuntia kerrallaan, asuttiin hienosti, syötiin upseerien messissä, ja palkka oli hyvä. Nykyisinhän ne taitaa soittaa kahdeksan tuntia päivässä, asua propelin vieressä ja palkkakin taitaa olla olematon. No, siihen tuli yksi ruotsalainen herrasmies ja pyysi meitä soittamaan ”Hangövalsen”. Soitettiin se. Vähän ajan päästä hän tuli pyytämään sitä taas. Soitettiin se uudelleen. Kun hän tuli kolmannen kerran, me sanottiin, että mehän ollaan jo kahdesti soitettu se. ”Joo, mutta se ei svengannut. ” Silloin hävetti. Mutta sitten soitettiin!

Sävellyksiä syntyy

Pikkuhiljaa kitaristi Wesslinistä tuli myös säveltäjä Wesslin.

– Suurin syypää sävellystyöni alkamiseen on toimittaja Heikki Annala. Tehtiin 60- luvun lopulla Ylelle Studio Liisaa. Sitä kesti neljä vuotta, tein siihen joka viikko yhden uuden biisin, jonka meidän soitinyhtye Studio Liisa esitti. Ohjelma oli erittäin suosittu, mutta niin vaan se lopetettiin.

Kun sävellyksiä alkoi tulla, niitä sitten tuli. Taisto sävelsi koko ajan.

Hänen tunnetuimpia sävellyksiään lienevät Eino Leinon teksteihin Perttu Hietasen kanssa tehdyt laulut (viisi kultalevyä), kirkon Raamattuvuoden 1993 teemalaulu, josta Taisto kasvatti laajan teoksen Via Vitae. Se on soinut muun muassa Aki Kaurismäen elokuvissa Mies vailla menneisyyttä ja Laitakaupungin valot.

Taiston sävellysrepertoaarissa on iskelmiä, laulelmia ja lastenmusiikkia. Hard rockia hän ei ole tehnyt. Vielä. Mikä genre on mieluisin?

– Kaikki, Taisto vastaa empimättä.

Taiston ennakkoluulottomuudesta kertoo, että hän suostui Helsingin kirkkopäivien 1987 laulelmaillan säveltäjäksi sanoittajia ennestään tuntematta, pyysi mukaan vielä muusikot ja solistitkin. Finlandia-talon yleisö otti avosylin vastaan laulut, jotka myös levytettiin.

Yhdellä monista Espanjan-matkoistaan Wesslin sairastui vakavasti 1980-luvun lopulla. Väärät diagnoosit ja hoidot olivat viedä hengen, mutta kuin ihmeenä ”mies nousi tuhkasta”, kuten Rauno Lehtinen asian ilmaisi.

– Kun aloin toipua, tuntui, että oli pakko tehdä jotain, Taisto sanoo.

– Jo sairaalassa sävelsin 24 minuuttisen sarjan jousille, Kalastajat. Se on iso sävellys, Helsingin kaupunginorkesterin jouset soitti sen Markku Johanssonin johdolla Ylen kantanauhalle.

Lastenlaulujen säveltäminen ja sovittaminen alkoivat tilauksesta nekin.

– Sovitin monen vuoden ajan Ylen ruotsinkieliselle toimitukselle kerrallaan 7 – 8 uutta lastenlaulua, Taisto sanoo. – Oli kvartetti soittamassa ja lapset laulamassa. Se oli entisajan Yle…

Vuonna 1996 syntyi musikaali-idea, lauluaapinen aasista ötökkään. Kolmen vuoden kuluttua Nooan arkki – Taiston hilpeät, tarttuvat melodiat ja Pauli Ylitalon oivaltavat, humoristiset tekstit – lähti seilaamaan Suomen kouluihin. Koululaiset valmistavat itse esityksen lavasteita myöten. Innostuneen vastaanoton saaneesta ja yhä uusiin kouluihin leviävästä musikaalista on julkaistu myös levy ja nuottikirja.

Wesslinin uusimpia töitä on Tatu Pekkarisen sanoituksiin sävelletty laaja laulukokonaisuus.

– Oltiin muutama vuosi sitten Lasasen Pentin kanssa Rautalammilla pitämässä konserttia. Kulttuuripomo Pali Pekkarinen kysäisi, että sanooks mulle Tatu Pekkarinen mitään? Aika paljonkin, mä sanoin. Siitä se alkoi, oikeudenomistajien luvalla tietysti. Tehtiin levykin. Ja näytelmä, jonka Rautalammin harrastajateatteri esitti kesällä 2006 ja jossa on myös kaikki levyn laulut.

Uutta syntyy koko ajan. Äskettäin Taisto sai valmiiksi kahdeksan biisiä Souvareille. Tuoreimpiin kuuluu myös lastenlauluprojekti Warnerille; Margareta Othman-Sundellin sanoituksia ja yhdessä muokattuja sävellyksiä.

– Tehtiin yhdessä levy 12 vuotta sitten. Nyt on uusia lauluja 24, ja kun ne on suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, niin niitä on kaikkiaan 72. Kuulin, että tehdään vielä 18 lisää. Tulossa on sekä äänite että nuottijulkaisu.

Taisto ja Emma

Erinomainen esiintyjä

Taisto Wesslinin huikeat esiintymistaidot olivat tarpeen, kun hän esitti Nooan Arkin Tööttiä lapsiryhmille. Hulvaton vauhti ja saumaton yhteistyö Sööttiä esittäneen Mira-Maria Håkanssonin kanssa takasivat, ettei päiväkotien väki ollut ihastuksesta penkillä pysyä.

Aki Kaurismäen menestysleffassa Kauas pilvet karkaavat Taisto oli kitaristina. Siihen liittyen Markus Allan ja Taiston bändi esiintyivät Cannesin elokuvajuhlilla ja Pariisissa, Belgiassa, Moskovassa…

Maata ja maailmaa Taisto on kiertänyt esiintymässä myös ja varsinkin Pentti Lasasen kanssa.

– Pentin ja minun yhteisesiintyminen alkoi, kun tehtiin nauhoja Studio Liisaan. Siitä sitten jatkui, tehtiin studiokeikkaa, oltiin samoissa bändeissä.

Duo Lasanen & Wesslin on konsertoinut satoja kertoja. On kierretty koko Suomi, ”lukuun ottamatta eteläisintä Helsinkiä”, on oltu Norjassa, Saksassa montakin kertaa, Espanjassa, Indonesiassa, itsenäisyyspäivänä Islannissa…

– Eikä meidän esitys ole koskaan kahta kertaa samanlainen.

Taisto on ollut kapellimestarina muun muassa Barbara Helsingiuksen, Vesa-Matti Loirin, Katri-Helenan, Tapio Heinosen, Reima Helmisen, Pasi Kauniston, Brita Koivusen ja Kaj Lindin levyillä tai kiertueilla. Taiston ensimmäisiä levytyksiä Suomessa oli Irwin Goodmanin laulama Ryysyranta. Sen jälkeen hänen kitaransa soikin kaikissa Goodmanin 70-luvun levytyksissä. Soololevyjä Taistolla on viisi.

Taisto Wesslinin panos musiikissa on niin laaja ja monipuolinen, että puoli kirjastoa taitaisi täyttyä, jos kaiken kirjaisi. Teostossa on hänelle säveltäjänä tai sovittajana merkittyjä teoksia noin tuhat, Gramexissa noin 8000 raitaa.

– On tullu soitettua vähän kaikkien taustoja, Taisto sanoo vaatimattomaan tapaansa ja lähtee Emman kanssa lenkille. Ehkä siellä alkaa mielessä soida taas jokin uusi melodia. Hard rockia, kuka tietää.