Kun vuonna 2003 jätin aktiivielvistelyt, oli vallalla vanha järjestys ja lintukoto pähkäili tavanomaisten kustantajat sitä, vakavat tuota, Teosto tätä ja Yle jotain -asioiden kimpussa. Seuraavien vuosien aikana alkoi kuitenkin suomalaisen tekijän päälle kasautua yhä harmonisoidumpaa mustaa pilveä.

EU komissio ja ylikansalliset megakustantajat ovat nyt ottaneet arkkipahiksien hommat ja uusi maailmanjärjestys vaatiikin meiltä avointa mieltä arvioidessamme taas kerran omia prioriteettejamme.

Oikeastaan jo aikaa sitten uumoiltiin Teoston olevan pian isojen ratkaisujen edessä, mutta halu uskoa tutun ja turvallisen järjestelmän kuolemattomuuteen oli kaikesta huolimatta sitkeää. Oli vallalla eräänlainen toverillinen rutiinitappelu kunnes EU yllätti. Eräs tuoreimmista EU-rehulla lannoitetuista kukkasista on komission siunaama megakustantajien kiristysoperaatio. Ellei anneta kustantajille kolmasosaa tekijänoikeusseurojen johtokuntapaikoista, ei tipu enää kansainvälistä proggista. Megat ovat lahjakkaasti lobanneet itselleen sauman saada vahvempi ote eurooppalaisista tekijänoikeusseuroista.   

Teostolle on ensiarvoisen tärkeää saada pitää itsellään ulkomaisen ohjelmiston synnyttämä volyymi, sillä se mahdollistaa toimiston pyörittämisen taloudellisesti mielekkäällä pohjalla. Liittoutuminen ja yhteistyö muiden seurojen kanssa saattaa tarjota ratkaisun. Kun EU komissio on nyt päättänyt, että megat saavat kilpailuttaa tekijänoikeustoimistoja ja ottaa sitten palvelut sieltä, mistä ne edullisimmin ovat saatavilla, olisi Teostolla sopivassa koalitiossa vakaampi selusta ja jatkossakin mahdollisuus tarjota kansainvälistä ohjelmistoa asiakkailleen. Tämä on sitä muuttuneen maailman ulkopolitiikkaa.

Entäs sisäpolitiikka? Genreluokitus on hoidettu jo aikaa sitten, mutta jälkimainingeissa rimpuilee vielä partituurimusiikin tuki, jonka rakenteita pitäisi nyt tarkastella kriittisesti. Musiikkitiedostojen lataaminen laillisesti ja laittomasti alkaa olla jo umpikäsitelty, mutta mainitaan nyt vielä digitalisoinnin alulle sysäämä kehitys, jossa netti ja tavallinen töllö alkavat mennä sekaisin. Tv-ohjelmia voi seurata pc:ltä mutta interaktiivisuus ei tullutkaan Ylen alkuperäisien suunnitelmien mukaisesti digiboxeihin. Tekijänoikeusoppineet hierovat partojansa, kun tv-lähetysten uusi formaatti jakelee signaalia ja vieläpä maailmanlaajuisesti. Tuoreempaa problematiikkaa edustaa tiettyjen tv- ja radiokanavien ns. must carry -tyyppiset jakeluvelvoitekysymykset. Tässähän on kyse mediayhtiölle (esim. kaapeli-tv) ilmaisesta yleishyödyllisen ohjelmavirran jälleenjakelusta. No nythän ne sitten maikkaria ja nelosta myöten ovat kaikki niin yleishyödyllisiä, että! 

Ja loppukevennykseksi pitäisi sitten vielä pohtia iloisten, vakavien ja murheellisten voimasuhteita Teoston johtokunnassa. Olenko joutunut mustaan aukkoon ja aineellistunut toisessa ulottuvuudessa? 

Mutta onhan meillä onneksi tutun turvallista jakosääntövääntöä. Tällä kertaa kyse on kustantajien tavoitteesta saada mahdollisuus 50 %:n jako-osuuteen hillittömän hurjia ponnisteluja vaativissa kustannustoiminnan erityistilanteissa. Tämän tyyppiset kaavailuthan tietenkin edellyttävät tiukkojen ehtojen lisäksi sen, että jatkossa kustantajat pitävät vieläkin parempaa huolta omistaan eivätkä esimerkiksi enää salli ehdollistavaa kustannussopimuksien kytkemistä levytyssopimuksiin. Näiltä osinhan maailma ei ole niin paljoa muuttunut?! 

Asiallisena pyrkimyksenä on kuitenkin se, että tekijän ja kustantajan välinen sopiminen voi tapahtua mahdollisimman joustavasti kunkin teoksen erityistarpeet huomioon ottaen (määräaikaiset sopimukset, porrastetut ja myös tavanomaista pienemmät prosentit ym. ym.). Onhan kevyen musiikin kustantaminen nykyään lievästi sanottuna melko rönsyilevä laji.

Aika rönsyilevää on ollut tekstinikin, mutta se osaltaan osoittakoon, kuinka paljon EU manipuloitua viljaa on puimatta ja kotimaista sarkaa kyntämättä. Varmasti monien päätöksien jarruna tulee olemaan perusteltujen mielipide-erojen lisäksi epävarmuudesta johtuva muutoksen pelko – olivathan vanhan maailman poterot jo muotoutuneet niin kodikkaiksi, että niistä luopuminen tuntuu monille lähes sietämättömältä. Mutta virheitä ei voi välttää, mieluummin sitten kolaroi sisämutkassa kuin syöksyy ulkomutkan kautta rotkoon. Tuudittautuminen on strutsien hommaa. 

Janne Louhivuori

---

-Louhipaja