Netti on päivän sana myös Teostossa. Teosilmoituksista jo 80 prosenttia tehdään verkossa. Eikä ihme; on se niin vaivatonta ja samalla rationaalista.

Ja mitä paremmin Teoston verkkopalvelut toimivat ja mitä enemmän niitä käytetään, sen parempi myös Teostolle, etenkin nyt kun tekijänoikeuksien hallinnoinnissa aletaan siirtyä kohti globaalia kilpailutaloutta.

Teosto ja Elvis järjestivät 29. toukokuuta tilaisuuden, jossa keskityttiin verkkoasiointiin. Oppia saatiin, kokemuksia vaihdettiin ja kehitystarpeita kartoitettiin.

Taisin olla tilaisuuteen osallistuneista elvisläisistä se kaikkien tumpeloin. Kun muutama vuosi sitten tein verkkopalvelusopimuksen, käytin pitkään Teostosta meilillä tullutta valmiiksi annettua ja erinomaisen hankalaa salasanapötköä. Siinä oli isoja ja pieniä kirjaimia ja taisi olla jokunen numerokin. Eihän sitä erkkikään muistanut vaan piti olla aina muistilappu käden ulottuvilla. Sitten lappu hukkui lopullisesti ja oli soitettava Teoston asiakaspalveluun. Sieltä sitten ystävällisesti neuvottiin, miten salasanan voi muuttaa juuri siihen muotoon, jonka ikääntyväkin omalla nyrkkisäännöllään aina muistaa (se lapsuuden naapuritalon lehmän nimi tai muuta vastaavaa).

Soita Teostoon

Kaikille tumpeloiksi itsensä tunteville ja miksei muillekin ensimmäinen ohje on: Soita asiakaspalveluun (09-681011) aina kun menee sormi suuhun. Se yksi puhelu säästää omaa aikaasi ja jatkossa myös Teoston henkilökunnan aikaa.  

Puhelimeen voi tarttua silloinkin, kun kirjoittaa teosilmoituspohjaan samat tiedot moneen kertaan ja aina ne häviävät. Syy selviää hetkessä: täytyy kunkin kentän lopussa klikata punaista ”Lisää”-toimintoa, jotta kirjoittamasi tiedot tallentuvat.

Mitä ahkerammin biisejä tekee ja niitä Teostoon ilmoittaa, sitä nopeammin oppii käyttämään aikaa säästäviä rutiineita, kuten valmiita pohjia tai tekijä- ja teostietojen selailua.

Tämän tilaisuuden vinkkejä oli mm. se, että jos joku teoksen tekijöistä ei kuulu Teostoon, voi CAE-numeron sijaan kirjoittaa syntymäajan ja jos sitten yksi tekijöistä onkin herra Trad, voi kuolinvuodeksi laittaa 1800.

Ja vaikka tieto teoksen lajista, esittäjästä tai instrumentoinnista ei olekaan pakollinen (ja lajin määrittely monelle jopa vastenmielistä), voi mikä tahansa tällainen lisätieto olla hyödyllinen Teoston toimistolle, kun esitysilmoitusten sisältämiä tietoja kohdistetaan oikeille teoksille.

Esitysilmoitukset kokonaan verkkoon?

Teosilmoitusten lisäksi myös yhä suurempi osa esitysilmoituksista tehdään verkossa. Niiden osalta voi jopa kysyä, olisiko syytä siirtyä muutamassa vuodessa pelkästään netin kautta tehtäviin ilmoituksiin. Tämä tosin edellyttäisi sitä, että Teosto pystyy myös aukottomasti valvomaan, että jokainen esiintyjä tai järjestäjä täyttää raportointivelvollisuutensa. Teostohan antaa luvat musiikin esittämiselle eikä sinänsä olisi tavatonta, että näiden lupien ehtona olisi sähköinen raportointi kaikilla niillä alueilla, joilta esitykset on ilmoitettava. Tämähän on jo radio- ja tv-puolen pääsääntö.

Verkon välityksellä saatujen esitysilmoitusten käsittely on Teostossa olennaisesti rationaalisempaa kuin paperiraporttien käsittely. Käytännön tilanne on tietyillä alueilla ollut jo pitkään se, että osa esittäjistä ja järjestäjistä laiminlyö ilmoitukset. Tästä taas seuraa, että kullakin tilitysalueella kerätyt rahat jaetaan niiden ilmoitusten mukaisesti, jotka Teostoon ovat saapuneet. Esimerkiksi Seinäjoen Tangomarkkinat on yksi tilitysalue, jolta saatu summa jaetaan Tangomarkkinoilta saatujen esitysraporttien mukaisesti.

Teostollakin on nettiraportoinnissa vielä runsaasti kehitettävää, kiireellisimpänä se, että myös järjestäjät voivat tehdä ilmoitukset verkossa eivätkä ainoastaan esiintyjät. Tähän kehitystyöhön on Teoston hallituksen myös kohdennettava riittävät resurssit.

Omia teoksiaan esittävälle tekijälle yksi tämän tilaisuuden vinkkejä oli se, että uusista teoksista on hyvä tehdä ensin teosilmoitukset ja vasta aikaisintaan kolmen päivän kuluttua niitä koskevat esitysilmoitukset.

Esitysilmoituksen oikean kohdistamisen vuoksi on tärkeää, että tilaisuuden järjestäjä ilmoitetaan oikein. Läheskään aina järjestäjä ei ole sama kuin kyseinen esityspaikka. Tämäkin on niitä asioita, joista tarkempia ohjeita saa parhaiten puhelimella tai sähköpostilla Teoston asiakaspalvelusta.

Annas olla, kun kuluu viisi tai kymmenen vuotta. Tuskin voi kuvitella, miten pitkällä Teoston verkkoasioinnissa silloin ollaan.

Näin kymmenen vuotta sitten

Ensimmäinen Nuotin vierestä -palsta ilmestyi uudistetussa Selviksessä 3/97. Sen otsikko kuvaa tilannetta runsaat kymmenen vuotta sitten: ”Tilityksessä on yhä musiikkipolitiikkaa”. Ingressissä kysyttiin: ”Onko oikein, että Teoston tilityksissä harjoitetaan musiikkipolitiikkaa? Toisia esityksiä suositaan toisten kustannuksella ilman, että sillä on mitään tekemistä sisään tulevan rahan kanssa. Vaikka genret poistettiin, erilaiset kompensaatiot ja tukisiirrot ovat edelleen arkipäivää.”

Väliotsikon ”Harrastammeko tulonsovitusta” jälkeen pohdittiin: ”Ehkä mielenkiintoisin kysymys elvisläisittäin on se, ketkä kotimaisen kevyen musiikin tekijät nykyisistä kompensaatioista hyötyvät ja ketkä niistä kärsivät. Tapahtuuko tulonsiirtoa esimerkiksi iskelmästä jazzille? Ja toinen kysymys on se, pitäisikö kaikki tuki jakaa suorina apurahoina, jolloin myös vastaus edellisiin kysymyksiin on tukipäätöksistä kaikkien luettavissa.”

Se oli silloin. Tämä on järjestyksessä neljäskymmenes ja samalla viimeinen Nuotin vierestä. Kaikille on tänään itsestään selvää, että Teoston tilityksissä ei harjoiteta musiikkipolitiikkaa vaan kerätyt korvaukset tilitetään niin oikein kuin se teknisesti ja kohtuullisilla kustannuksilla on mahdollista periaatteella ”euro sisään – euro ulos”.

Juna kulkee ja Teosto muuttuu. Hyvää kesän jatkoa ja myötätuulta ensi syksyyn!

Martti Heikkilä

---

-Nuotin vierestä