Musiikkikauppaa ilman turhia välikäsiä?

Loppukesä toi tullessaan kaksi uutta ja innovatiivista suomalaista verkkokauppaa, jotka tarjoavat musiikintekijöille ja levy-yhtiöille suoran itsepalveluväylän musiikkinsa myyntiin. The Groundin valttina on oma postimyynti myös CD-levyille ja Equal Dreamsissa voi myydä ”jopa musiikkia, jota ei ole vielä tehty”. SELVIS testasi ja vieraili molempien konttoreissa. 

THE GROUND

The Ground ei nimestään huolimatta aloita aivan pohjalta, vaan sen taustalla on jo vuonna 2005 aloittanut Levyvirasto Oy. Kolmen vuoden kuluessa asiakkaiksi on kertynyt jo liuta kotimaisia pienlevy-yhtiöitä ja sadoittain yksittäisiä bändejä ja artisteja. 

Levyviraston takana ovat veljekset Pentti, Jyrki ja Antti Peisa. Tekesin rahoituksen ansiosta harrastuspohjalta syntynyt Levyvirasto siirtyi kotinurkista toimistohuoneeseen Arabiaan ja uutta The Groundia rakentamaan saatiin koko- ja osa-aikaisia työntekijöitä. Vakinaisena veljeksistä on tällä hetkellä vain Antti, mutta veljet ovat osa-aikaisesti tärkeinä taustavoimina.

– Tietokannat ja integroinnit isojen yhtiöiden järjestelmiin ovat Pentin heiniä, talouspuoli kuuluu Jyrkille ja käyttöliittymä eli se, mitä sivuilla näkyy, sitten enemmän mulle.

The Groundin lanseerauksen yhteydessä mukaan lähti EMI ja neuvottelut muiden suurten yhtiöiden kanssa ovat edenneet niin hyvin, että ainakin yksi, mutta todennäköisesti kaksi liittyy joukkoon syksyn aikana. EMIhän on jo myynyt kopiosuojaamatonta musiikkia mm. Applen iTunes Music Storessa nimikkeellä ”iTunes Plus”. Mainittakoon, että myös Sony Ericsson ehätti elokuussa vaivihkaa avaamaan oman PlayNow -arena -palvelunsa, joka myös myy kopiosuojaamattomia MP3-tiedostoja. EMIn musiikkia The Ground voi tosin myydä vain Suomeen.

– Olemme saaneet EMIltä hyvää vetoapua ja teemme artistikohtaisia yhteiskampanjoita.

Antti Peisa Levyvirastossaan ja uusi banneri

Valikoiman moninkertaistuminen ja sivujen kääntäminen englanniksi tuo lisää liikennettä.

– Myös Levyvirastossa mukana olleet indie-artistit ja levy-yhtiöt ovat ottaneet uudistuksen hyvin vastaan. Vain yksi ihminen sanoi, että olemme kääntäneet selkämme indie-väelle. Uskomme kuitenkin, että valikoiman laajeneminen tuo myös lisää asiakkaita heille. Onhan koko maailmankin mittakaavassa aika harvinaista, että kuka vain saa itse laittaa musiikkinsa myyntiin tällaiseen kauppapaikkaan, jossa ovat myös kaikkein suurimmat artistit Metallicasta alkaen.

– Hiomista ja parantamista palvelussa toki vielä on, kaikkia hyviä ideoita ei vielä ehditty lanseerauksessa toteuttaa. Mielenkiintoisia yhteistyökuvioita on myös vireillä. 

The Groundissa on piirteitä ns. sosiaalista musiikkisivustoista kuten Last.fm ja Imeem . Sekä etusivun että genrekohtaisten alasivujen sijoitukset määräytyvät käyttäjien antamien pisteiden perusteella. Käyttäjät saavat pisteitä jaettavakseen ostamalla musiikkia. Kuten sivuilla julistetaan: ”Näin sivustolla huomiota saavat ne yhtyeet joista ihmiset pitävät, eivätkä ne joista mainosmiehet haluavat ihmisten pitävän.” 

Käyttäjät voivat myös lisätä artisteille tageja eli ”leimoja” määritelläkseen artistin tyylilajia ja kertoa keiden muiden artistien musiikki on heistä samankaltaista. Näin ostajia saattaa ohjautua myös ”naapuribändeille” tai niiden kautta omalle musiikille. Tietenkin The Ground suosittelee levyjä myös muiden käyttäjien toteutuneiden ostosten perusteella kuten verkkokaupat yleensäkin.

– Verkkokaupoissa on tavallisesti vain pitkiä selattavia listoja ja me halusimme siitä mallista pois. Haluamme, että meidän sivuillamme viihtyy ja tutustuu uusiin bändeihin. Meitä ei haittaa, vaikka siellä surffattaisiin tuntikausia vain tutustumassa bändeihin ja kuuntelemassa ääninäytteitä ilman ostotarkoitusta.

The Groundissa ääninäytteiden kuunteleminen onkin kätevää: ilman eri klikkauksia voi kuunnella kokonaisen albumin ääninäytteet peräkkäin omassa soitinikkunassaan ja jatkaa surffailua muille sivuille ilman, että soitto keskeytyy. Ylälaidan hakulaatikko on myös hieno: se luo pudotusvalikon vaikkapa yhden kirjaimen perusteella sopivista artistien ja albumien nimistä. Yksittäisetkin kappaleiden nimet löytyvät ”etsi” -nappulaa painamalla.

Viidakkorummun soittaminen on myös tehty helpoksi. Myyjä tai kuka tahansa fani voi kopioida minkä tahansa albumin musiikkinäytteitä soittavan musiikkisoittimen mille tahansa sivulle, esimerkiksi suosituille Facebook – ja MySpace -yhteisösivustoille tai artistin omalle kotisivulle. The Ground hyödyntää muutenkin suosituimpien sivujen sisältöä: se hakee artistin kuvauksen Wikipediasta , jos ei julkaisija halua kirjoittaa sitä itse. Artistisivun alalaidassa on myös linkki Youtuben hakuun.

– Wikipedia on usein paremmin ajan tasalla kuin levy-yhtiöiden omat sivut. 

Levy-yhtiöiden kannattaisi todellakin pitää huolta myös artistiensa Wikipedia-sivuista, mutta muistaa, että sinne ei kuulu markkinointikieli vaan tyylin pitää olla tietosanakirjamaisempi ja esitellä artistin koko ura, ei vain yhdelle yhtiölle tehty tuotanto…

Suomessa digitaalisen musiikin markkinaosuus on kaukana parhaista maista. Anttia ärsyttää, että ÄKT vaatii korkeahkoa kynnysrahaa viralliselle Latauslistalle pääsemisestä eikä vielä virallisesti suostu myöntämään, että digimusiikin suosion puute johtuisi kopiosuojauksista vaan syyttää markkinoinnin puutetta.

– Aivan älytön väite. Eihän kukaan mainosta musiikkimyyntiä niin paljon kuin MTV3 ja Helsingin Sanomat, joille se ei maksa mitään.

Huhut CD:n kuolemasta ovat The Groundin Antti Peisan mukaan ennenaikaisia.

– Toki olemme CD-levyjen valikoimassa vielä paljon pienempi kuin CDon tai Amazon , mutta fyysisten levyjen myynti tulee olemaan meille jatkossakin tärkeää.

EQUAL DREAMS

Elokuun ensimmäisenä päivänä avanneen Equal Dreams -markkinapaikan kehittäjillä ovat olleet mielessä nimenomaan omakustanteiden tekijät ja pienet levy-yhtiöt. Koska kauppa on vasta avattu, myyjiä on ehtinyt mukaan aika vähän. Equal Dreams tähyää kuitenkin maailmanlaajuiseksi palveluksi ja siksi sivut on tehty suoraan englanniksi. Takana on haave oikeudenmukaisemmasta musiikinjakelusta.

– Vaikka markkinaosuudestamme ei koskaan tulisikaan suurta, toivomme voivamme vaikuttaa alaan tervehdyttävästi omalla esimerkillämme. Internetin myötä jakelurakennetta voidaan keventää ja välityspalkkiomme onkin markkinoiden alhaisimpia: 10% + alv.

Nykyinen ravintoketju voikin suomalaisen artistin kohdalla olla turhan pitkä: masterin tuottaja – fyysinen jakelija – ulkomainen digijakelija (ns. aggregaattori) – kauppapaikka. Säveltäjän, sanoittajan ja kustantajan näkökulmasta voisi myös kysyä, ovatko fyysisen äänitteen aikakaudella sovitut mekanisointikorvaukset tekijöille oikeudenmukaisella tasolla…

equaldreams1.jpg Varsinaisesti Equal Dreamsia tekee 4 kokopäivätoimista, mutta kesällä lanseerauksen alla kokopäiväisiä kesätyöläisiä oli lisäksi 2. Toimitusjohtaja Kimmo Kärkkäinen (kuvassa) on 35-vuotias koulutukseltaan sähkötekniikan tohtori, joka on ollut insinöörinä Nokiallakin, mutta myös musadiggari.

– Kitaraa on tullut rämpyteltyä kotona ja bändissä aikanaan, mutta aina olen ollut kiinnostunut musiikista.

Muutama vuosi sitten Kimmo sai idean ”bändipörssistä”.

– Tajusin itsekin, että se oli aika villi idea, mutta siitä seurasi into tutkia minkälaisia palvelukonsepteja musiikin digitaalisessa jakelussa on olemassa.  Pikkusiskoni Heidi Kärkkäinen ja hänen miehensä Anders Uddeskog ovat muusikoita ja alettiin sitten viime vuoden alussa miettiä tätä koko konseptia artistien ja muusikoiden tarpeista lähtien. Palvelukokonaisuus hahmottuikin aika pian yhteistyön tuloksena.

– Omat resurssit eivät kuitenkaan ihan riittäneet. Hallituksen puheenjohtaja Pekka Virtanen on EQ-pankin tekninen johtaja ja sitä kautta saimme IT-osaamiseen vahvistusta. Sakari Jalovaara, joka on ollut rakentamassa myös EQ-pankin järjestelmiä, on IT-puolemme guru.

Equal Dreams on ennen muuta musiikin markkinapaikka, jossa musiikin oikeuden haltija voi myydä musiikkiaan kopiosuojaamattomana MP3- ja FLAC-tiedostoina. Muusikkolähtöisyys näkyy mm. siinä, että musiikkikappaleiden oheistiedoille on tietokannassa hyvät tilat. Lisäksi jokainen artisti ja levy-yhtiö voi julkaista omalla sivullaan mm. tiedotteita, konserttipäivyriä ja vieraskirjaa. Mukana on myös vastaavia yhteisöllisiä piirteitä kuten The Groundissa.

EQUAL SHARE  & EQUAL AID

Bändipörssikin on toteutettu ja ristitty nimellä Equal Share. Hollantilaisella Sellabandilla on hiukan sama idea. 

– Me huomasimme sen itsekin siinä vaiheessa kun olimme jo perustaneet oman firmamme, vaikka Sellaband olikin jo ollut olemassa jonkun aikaa. Meillä koko kuvio on kuitenkin toteutettu eri tavalla niin että artistilla on itsellään vapaat kädet toteuttaa musiikin tuotantoprojekti mieleisellään tavalla ja mieleisen kokoisena. 

Sellaband ottaa ohjat, kun artistin faneiltaan keräämä pääoma on kasassa. Se auttaa mm. tuottajan ja studion valinnassa ja toimii myös CD:n pääasiallisena jakelijana. 12 bändiä on jo saanut levynsä tätä kautta tuotettua ja 11 muuta on saanut 5.000 kymmenen dollarin ennakkotilausta kasaan.

Equal Dream sen sijaan hankkii tulot vain musiikkilatausten myynnistä, eikä puutu projektiin muilla tavoin. 

 – Equal Sharen avulla artisti voi paitsi myydä musiikkinsa ennakkoon niin myös myydä rajoitettua kaupallista oikeutta tulevaan musiikkiinsa suoraan yleisölle. Meiltä löytyy siis tuoreinta musiikkia. Palvelussa voi ostaa musiikkia, jota ei ole vielä olemassa!

Samoin kuin Sellabandissa artistiin etukäteen uskoneet mikrosijoittajat voivat päästä osalliseksi tulevista myyntituotoista.

– Meillä artistit saavat itse määritellä omat tavoitteensa. Monessa tapauksessa hyvän levyn tekeminen ei vaadi 50.000 taalaa rahaa, halvemmallakin voi onnistua.

Ensimmäinen Equal Share -bändi The Fogo Posto kerääkin faneiltaan vain 1.000 euron kolehdin saadakseen viimeisteltyä albuminsa ja toinen bändi Lucy was Driving pyytää vain viittä sataa saadakseen CD-sinkun julkaistua.

– Tarkoituksena ei ole ollut tehdä sivustoa, jossa jaetaan musiikkia ilmaiseksi, vaan nimenomaan palvelu, jossa musiikintekijät voivat löytää yleisönsä ja pyytää musiikistaan jotain hintaakin.

Equal Dreams haluaa myös mahdollistaa hyväntekeväisyyden eli tuloja voi biisikohtaisesti ohjata hyväntekeväisyysjärjestöille. Tällä hetkellä vaihtoehdot ovat Amnesty International, Pelastakaa Lapset ry ja World Vision.

– Yhtään luonnonsuojelujärjestöä ei ole vielä mukana, siitä on jo artisteilta tullut toiveita.

Ylipäätään Equal Dreamsin myyntituottojen hallintajärjestelmä on ainutlaatuinen. Sen sijaan, että vain myyjä saisi kaiken, niin Equal Dreamsissa voi ohjata biisikohtaisesti rojalteja menemään suoraan myös muille tahoille, esim. bändin jäsenille, kunhan nämä vain rekisteröityvät käyttäjiksi. 

Myyntituottoja voi myös suoraan käyttää toisten musiikin ostamiseen. Jokaisella rekisteröityneellä asiakkaalla on oma musiikkikirjasto, johon ostokset myös tallentuvat. Joka kerta kun ostaa kappaleen hankkii 5 uutta latausoikeutta omaan kirjastoon, josta kappaleet voi hakea uudestaan, jos on onnistunut hävittämään omilta laitteiltaan esimerkiksi kovalevyn rikkoutuessa.

TESTAUSTA JA VERTAILUA

Testasin molemmat kaupat tuoreeltaan laittamalla musiikkiani myyntiin. Seuraavassa joitain huomioita.

Equal Dreams/ The Ground/ yhteistä

ULKOASU JA TOIMINTA

Ulkonäkö on rauhallinen ja pelkistetyn selkeä. Sivusto toimii toistaiseksi vain englanniksi, mutta suomen kieli on tulossa./

Myös The Groundin etusivu on pelkistetty ja muista musiikkikaupoista poikkeava jopa siinä määrin, ettei siitä heti arvaa, mikä määrä musiikkia siellä on tarjolla. Sekä etusivulla että genreittäin näkyy kerralla vain 10 suosituinta artistia. Sivut toimivat suomeksi ja englanniksi./

Molempien sivut latautuvat ainakin Suomessa nopeasti ja kaikki tuntuu toimivan luotettavasti.

TIETOJEN SYÖTTÄMINEN

Ensin on perustettava albumi ja sen jälkeen syötettävä kappaleiden tiedot yksitellen. Kappaleen tietojen syöttäminen on jaettu kolmelle eri sivulle, jotka houkuttelevat syöttämään tiedot hyvin tarkasti. Lopuksi pitää muistaa painaa ”Finish”!/

Albumin kaikki tiedot syötetään yhdellä sivulla. Tuotekuvauksen voi kirjoittaa samalla suomeksi ja englanniksi, mutta sen voi tehdä myöhemminkin. Tärkeintä on syöttää kaikkien kappaleiden nimet kerralla oikein säveltäjänimien kera ennen kuin äänitiedostot voi lähettää./

Rekisteröityminen ja tietojen syöttäminen molempiin sujuu helposti, kun malttaa olla tarkka ja huolellinen. ED:n miinus on toistaiseksi englanninkielisyys ja molemmat kaipaisivat myös nettitaidottomammille suunniteltua ohjeistusta.

ÄÄNITIEDOSTOJEN LÄHETTÄMINEN

Kappaleet voi lähettää CD-tasoisina (16 bit, 44100 Hz) WAV tai FLAC-tiedostoina. FLAC (Free Lossless Audio Codec) on vapaa häviötön äänikoodekki, joka on yleistymässä ja ED myy latauksia myös tässä laadukkaammassa tiedostomuodossa./
Kappaleet lähetetään MP3-muodossa. Pakkaustiheyden laaduksi suositellaan 320 kb/s, 44.1 kHz stereo. Ohje ei tullut vastaan, kun lähetin omani 192 kb/s -laadulla. MP3:n laatu riippuu toki bittinopeuden lisäksi myös koodaukseen käytetystä ohjelmasta ja millaisesta musiikista on kyse. Musiikkinäytteet voi tehdä jälkikäteen myös itse, jos ei ole tyytyväinen systeemin satunnaisesti valitsemaan näytekohtaan./
Jos eivät tietokonetaidot riitä, molemmat lupaavat tarvittaessa hoitaa digitalisoinnin maksutta, kunhan lähettää CD:n. Kaikkiin käyttöjärjestelmiin löytyy sopivia ilmaisohjelmia tiedostojen konvertointiin. Niitä voi etsiä esim. osoitteesta https://www.versiontracker.com

DIILIT

ED ottaa itselleen 10% + alv eli 12% tai minimissään 12 ¢ per laulu sekä pidättää Teosto/NCB:lle mekanisointikorvauksen 8%. Myyjälle jää eurosta 80%. Kappaleet ja albumit voi hinnoitella itse, mutta yhden kappaleen minimihinnaksi on asetettu 25 senttiä (sis. ALV 22%), Teostolle menee silloin 7 senttiä, EQ:lle 12 senttiä (sis. alv 22%) ja myyjälle jää 6 senttiä./

The Ground ottaa latausmyynnistä 30% itselleen ja 8% mekanisointikorvaukseen NCB:lle eli myyjälle jää 62%. Albumit voi hinnoitella itse./
Molemmat lupaavat tilittää tulot kuukausittain ja omia myyntitilastoja voi katsella. ED:ssä tuloja voi käyttää myös saman tien muiden musiikin ostamiseen, ettei vaan menisi mihinkään huonompaan tarkoitukseen…

Molemmat hyväksyvät Visan ja MasterCardin lisäksi Nordean, OKOn, Aktian ja Sammon verkkopankkimaksut. The Groundilla on mahdollista maksaa myös pienmaksujen välittämiseen erikoistuneella Paypalilla ja tämä mahdollisuus on tulossa myös Equal Dreamsiin. Näin suomalainen musiikintekijä voi myydä musiikkiaan näistä kaupoista periaatteessa koko maailmaan ilman välikäsiä. Toiveissa olisi tietysti, että skandinaaviset Nordea ja Sampo järjestäisivät asiat niin, että verkkopankkimaksut toimisivat yli maiden rajojen niiden koko toiminta-alueilla.

MUITA HERKKUJA

Artistin oma päiväkirja, vieraskirja, keikkapäivyri jne./

Musiikkisoitin helppo kopioida mille tahansa sivulle./

–

LOPPUPÄÄTELMIÄ

Molemmat palvelut tuntuivat jo avautuessaan hyvin toimivilta musiikin myyjän kannalta, mutta niitä kehitetään koko ajan paremmiksi. Molemmissa on puolensa ja ehdottomasti molemmissa kannattaa olla mukana, varsinkin kun se ei maksa mitään.

Riittävätkö nämä kaupat omaa musiikkiaan myyville? Riippuu tietysti kunkin projektin tavoitteista ja kohderyhmistä. Suomalaiselle yleisölle ne ovat jo nyt hyviä myyntiväyliä. Kokonaan toinen juttu on kuinka nopeasti ne tulevat tunnetuiksi muissa maissa ilman suuria markkinointimuskeleita.

iTunesin ylivoima on vielä murskaava ja sen tärkeimmäksi haastajaksi odotetaan MySpacen syksyllä aloittavaa palvelua, jossa ovat mukana Sony BMG, Universal ja Warner. Samat yhtiöt ovat myös mukana Nokian ”Comes with music” -hankkeessa.

Apple ei toistaiseksi asioi suoraan pienten tekijöiden kanssa ja tätä kirjoittaessa tiedot MySpacesta ovat huhuja. Varmaa on vain 3 suuryhtiön mukanaolo ja toimitusjohtaja Chris DeWolfen uho, että luvassa on ”uusi luku nykyajan musiikkihistoriassa”. Kun MySpacessa on noin 5 miljoonaa rekisteröitynyttä artistia/bändiä, jotka ovat jo laittaneet musiikkiaan kuunneltavaksi, tuntuisi omituiselta, jos tätä potentiaalia ei hyödynnettäisi ja myytäisiin vain suuryhtiöiden tuotantoa. MySpacen musiikkikaupan julkistus rapakon takana lie tämän ilmestyessä jo tapahtunut ja MySpace Suomen markkinointi- ja sisältökoordinaattori Riku Vassisen mukaan uudet toiminnot ovat luvassa Eurooppaan ensi vuonna.

Mikäli suomalainen pienyhtiö tai bändi haluaa levynsä iTunesiin ja muihin suurempiin kauppoihin, on turvauduttava ulkomaisiin digijakelijoihin, joita kutsutaan yleensä aggregaattoreiksi. Suomalaista vaihtoehtoa ei valitettavasti vielä ole. Musexin sivuilla mainittujen (The Orchard, IODA, CD Baby, Ingrooves, Iris) lisäksi kannattaa tutustua ainakin seuraaviin yrityksiin: Nimbit, Tunecore, Zebralution, iMusician ja Snocap. Tilanne elää ja eroja löytyy tilitysaikatauluista, prosenteista ja yleensä asiakaspalvelusta.

Sekä Equal Dreams että The Ground on luotu suomalaisten musiikintekijöiden tarpeita hyvin huomioiden ja molemmilla on innovatiivisuutensa tähden potentiaalia tulla myös kansainvälisesti merkittäviksi sivustoiksi. Siksi henkilökohtaisesti ajattelen, että olisi hienoa, jos Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus ja MUSEX voisivat tarjota kunnollista vetoapua näille kotimaisille toimijoille, vaikka merkittävä osa järjestöjen rahoista tuleekin suurilta yhtiöiltä.

PETRI KAIVANTO

MIKSI EI KOPIOSUOJAUSTA?

Hyvitysmaksu eli aikaisemmalta nimeltään kasettimaksu luotiin kompensoimaan laillisesta kotikopioinnista tekijänoikeuden omistajille aiheutuvia menetyksiä. Se oli sitä aikaa, kun musiikkia pyydystettiin kohiseville nauhoille radio- ja TV-lähetyksistä tai kopioitiin vinyyleiltä ja C-kaseteilta.

Kun sitten tulivat digitaaliset formaatit, joiden myötä kopion sisältö onkin identtinen alkuperäisen kanssa, alettiin kehitellä erilaisia kopiosuojauksia. Standardin vastaiset CD-levyt hajottivat rehellisten ihmisten CD-soittimia ja mm. ensimmäisen kotimaisen Emma.fm -nettikaupan myymät musiikkitiedostot lakkasivat toimimasta, kun kauppa suljettiin. Suuremmassa mittakaavassa tämän saman tekivät Microsoft, Yahoo ja Sony. Sony sentään edelleen neuvoo ystävällisesti miten ATRAC-muodossa ostetun musiikin saa talteen ennen kuin vuoden lopussa Connect-palvelu lopetetaan. 

Jos ei kuluttaja muuttanut ostamaansa musiikkia ajoissa muuhun muotoon, on musiikki iäksi mennyttä. Grammareiden neuloja myydään edelleen ja hyvin säilytetyt savikiekot soivat, mutta muutama vuosi sitten hankitut tiedostot eivät aukea millään konstilla. Tällaiset äänilevyteollisuuden tekemät virheet ovat aiheuttaneet musiikin tekijänoikeuden imagolle peruuttamatonta vahinkoa.

Tällä hetkellä digitaalisen musiikkimyynnin ylivoimainen markkinajohtaja Apple myy pääasiassa kopiosuojattuja AAC-tiedostoja, jotka toimivat vain sen omissa musiikkisoittimissa ja -puhelimissa. Merkittävä osa muista kaupoista myy suojattuja Windows Media -tiedostoja, mutta ne ovat Windows-käyttöjärjestelmän yleisyydestä huolimatta jääneet pahasti Applesta jälkeen. Ongelma on ollut lukuisten toimijoiden ja erilaisten DRM-suojausten viidakko.

Elokuvapuolella suojaukset ovat vielä vahvempia ja alueellisesti rajattuja: toiselta mantereelta ostettu DVD ei toimikaan kotikoneessa. Voi vain kuvitella, millainen äläkkä olisi noussut, jos vastaavaa rajoitusta olisi kokeiltu musiikkibisneksessä.

Kun musiikintekijä miettii, uskaltaako laittaa musiikkinsa myyntiin kopiosuojaamattomana, niin loppupäätelmäksi tullee lopulta kyllä. Kopiosuojaamaton tiedosto toimii kaikissa mahdollisissa soittimissa ja sitä voi rajattomasti varmuuskopioida, joten musiikin ostajalle ei tehdä tarpeetonta kiusaa. 

Toki kopiosuojaamattoman tiedoston myyminen alentaa kopioinnin kynnystä vielä kopiosuojaamattomasta CD:stä pikkuisen, koska konvertointiin ei tarvita aikaa eikä taitoa, mutta laitonta kopiointia ja levitystä harrastavien näkökulmasta askel on hyvin pieni. Joka tapauksessa, jos kysyntää on olemassa, niin joku ennemmin tai myöhemmin tekee kopiosuojaamattoman MP3-tiedoston joko laillisesti myydystä CD:stä tai tiedostosta ja panee sen jakeluun joko nettiin tai vertaisverkkoihin.

Peli on siis kontrollin suhteen menetetty ja se on vain hyväksyttävä. Suuret yhtiötkin ovat heräämässä ja osittain jo luopuneet kopiosuojauksista. Tämän voi toivoa ja uskoakin tuovan lailliselle musiikille lisää kysyntää, mikäli osa kopiosuojauksista ärsyyntyneistä kuluttajista alkaa maksaa musiikista.

”KAIKKI” MUSIIKKI KUUKAUSIMAKSULLA

Kokonaan toinen kysymys on musiikin hinnoittelu. Euro per raita ja kymppi per albumi kuulostaa kohtuulliselta verrattuna CD:stä vuosikymmeniä perittyyn ylihintaan, mutta onko se? Sisältöjen tarjonta ja kysyntä kasvavat koko ajan eli ihmiset haluavat enemmän musiikkia ja sitä on helpompaa tuottaa. Hinnoittelu ei ole vuosikausiin ollut kohdallaan eli kysynnän ja tarjonnan laki ei ole toiminut. Syyllisiä nykytilanteeseen ovat piraattien lisäksi myös lainsäätäjät ja kaikki alan vahvimmat toimijat.

Laite- ja ohjelmistovalmistajia lie turha syyttää teknisestä kehityksestä, mutta hiukan kyllä kulmakarvoja kohottaa, kun näkee mainostettavan kovalevytallentimia, joissa on valmiina BitTorrent -vertaisverkkotoiminto. Moisilla medialaitteilla tuskin imuroidaan Linux-jakeluita tai muita laillisia tiedostoja, vaan ne on tarkoitettu nimenomaan tekijänoikeussuojatun materiaalin ryöstämiseen. 

Aikanaan ja kai edelleenkin hyvin suosittuja olivat postimyyntikirjakerhot ja mm. Fazerilla oli oma musiikkikirjakauppansa. Jostain aivan muusta on kyse kun digitaalista musiikkia nyt paketoidaan myytäväksi könttänä.

Nokia on lanseeraamassa ”Comes with music”  eli ”Myydään musiikin kera” -kännykkänsä jouluksi Iso-Britanniassa ja myöhemmin myös Suomessa. Ostaessaan Nokian musiikkipuhelimen hintaan on leivottu sisään myös vuoden rajaton käyttöoikeus Nokian musiikkikauppaan, jossa on tarjolla suurten levy-yhtiöiden musiikkia. Lataamansa musiikin saa pitää omanaan ”ikuisesti”, mutta se on Windows Media -muotoista ja kopiosuojattua, joten sen varmuuskopiointi ja käyttö muissa laitteissa edellyttää konvertointitaitoja. Ei myöskään voi ennustaa kuinka monta vuotta tai vuosikymmentä kopiosuojausserveri on toiminnassa.

Musiikkipaketteja on jo kaupattu pidempäänkin, parhaiten väittää menestyneensä Napster, joka myy kuukausimaksulla oikeutta yli 6 miljoonaan raitaan, mutta sen palvelu on rajattu muutamaan suureen maahan. Tällä hetkellä erikoistarjouksena kampanjoidaan 49,99 taalan pakettia, johon kuuluu 35 MP3-raitaa omaksi ja 4 kuukauden rajoittamaton kuunteluoikeus.

Tanskalaisoperaattori TDC puolestaan on aloittanut TDC Play -palvelun. Laajakaista- ja mobiiliasiakkaat saavat käyttöönsä yli miljoona musiikkikappaletta, joita he voivat ladata ja kuunnella niin kauan kuin asiakkuus kestää. CD:lle tätä musiikkia ei voi polttaa, mutta toki TDC:llä on oma musiikkikauppansa. TDC on sopinut maksavansa levy-yhtiöille ja Koda/NCB:lle ensimmäisinä kahtena vuotena 5,3-6,7 miljoonaa euroa. Ensimmäinen tilitys on tulossa. Sen jälkeen voi alkaa arvioida, onko diili musiikintekijöiden kannalta edullinen.

Miksi maksaa kuukausimaksua kuunneltavasta musiikista, kun ilmaisia musiikkipalveluita ja nettiradioitakin on verkko tulvillaan? Niin sanotut sosiaaliset musiikkipalvelut ovat hyvin suosittu ilmiö eikä ihme: esim. Last.fm:ssä kuuntelijan täytyy antaa vain pieni vinkki kuten artistin tai tyylin nimi ja palvelu alkaa arpoa soittolistaa muiden käyttäjien ja artistien antamien ”leimojen” perusteella. Tämä on siis ikään kuin välimuoto siitä, että aktiivisesti päättää itse mitä haluaa kuunnella tai että passiivisesti kuuntelee radiota, jossa joku on tehnyt päätökset puolestasi. Mikään jingle tai pälätys ei myöskään keskeytä kuuntelua ja toisaalta ei tarvitse tehdä niin usein päätöksiä kuin toimiessaan itse omana tiskijukkanaan, vaan voi luottaa järjestelmän satunnaisalgoritmeihin.

Last.fm ei itse myy musiikkia, mutta tarjoaa suuren määrän musiikkia kuunneltavaksi ilmaiseksi. Linkit Amazoniin, iTunesiin ja 7digitaliin ovat hyvin esillä ja omiakin myyntilinkkejä voi lisätä. Ainakin USAssa sen ohi suosiossa on kirinyt samankaltainen Imeem. Merkittävin ero on, että Imeem on ulkoistanut musiikkisisältöjen nettiin laittamisen myös kuluttajille ja tehnyt tästä sopimuksen kaikkien neljän suuren levy-yhtiön kanssa.

VAROITUKSEN SANOJA

On aina hyvä muistaa, että mitä tahansa laittaakin nettiin, sitä ei saa pois. Vain kuunneltavaksi tarkoitettu streaming-musiikkikin on varsin helppo ”kotiäänittää” tai kaivaa selaimen välimuistista sopivilla ilmaisohjelmilla. Sellaista kopiosuojausta ei olekaan, jota eivät innokkaat asianharrastajat murtaisi. Hävikkiä siis tulee aivan varmasti, kun laittaa julkaisee musiikkia internetissä.

PETRI KAIVANTO