Hevonkuuseen ja huitsin Nevadaan
Pyrin asioissa aina neuvotteluratkaisuun, mutta muutama ikuisuusongelma on alkanut nyppiä niin, että mieleen on tullut muitakin ratkaisumalleja. Tässä ”Kolme Kärjessä -lista”, niistä, jotka mielikuvatasolla joutaisi passittaa paikkaan, josta päätoimittaja ei sallinut käyttää tylympää ilmaisua kuin hevonkuusi tai huitsin Nevada.
Nettipiratismi. Tutkimuksen mukaan yhdeksän kymmenestä nuoresta on ladannut netistä musiikkia laittomasti. Ei varsinainen uutinen. Huolestuttavaa on, että lähes jokainen tiesi toimintansa olleen paitsi väärin, myös rikollista. En (enää) kuulu niihin, jotka uskovat, että musiikin lataajilla olisi halua maksaa latauksistaan, jos olisivat varmoja, että rahat menevät tekijöille eikä sille kirotulle ylikansalliselle musiikkiteollisuudelle.
Kyse on kannaltamme menetetystä sukupolvesta, joka on tottunut saamaan kaiken ilmaiseksi. Musiikin netistä ja muun vanhemmiltaan – tai lähipiiristään. Vai uskotteko, että jos vaihtoehtoina olisivat (ilmaiseksi saatavilla olevasta) musiikista maksaminen tai pussikaljan ostaminen, rahat sijoitettaisiin lailliseen lataukseen?
Ranskalaisten urhoollisuudesta ei ehkä tulisi paksua kirjaa, mutta suhtautumisessa nettipiratismiin heitä ei voida syyttää ainakaan rohkeuden puutteesta. Ranskassa etenee vauhdilla lakialoite, jonka mukaan laittomista latauksista alkaa ropista todellisia sanktioita. Pari ekaa kertaa voi selvitä varoituksella, seuraavista katkaistaan verkkoyhteys. Aluksi lyhyemmäksi ajaksi ja loppupeleissä nirhaistaan piuhat poikki. Kaikilta yli 12 vuotiailta nettikriminaaleilta. Tässäkö yleiseurooppalainen ratkaisu nettipiratismiin? Tuskinpa vaan.
Ratkaisun tulee toimia muutenkin kuin rangaistuksen pelossa. Asenteet täytyy saada muuttumaan. Tai operaattoreiden mieli. Niillä olisi halutessaan kaikki ratkaisun avaimet. Jos operaattorit toimisivat vastuullisesti (mitä ne eivät tee) ja suostuisivat neuvotteluihin (mitä ne eivät tee), voitaisiin sopia esimerkiksi tietyn suuruisesta lisämaksusta ( 3-5%?) niihin laajakaistamaksuihin, jotka asiakkaat nytkin kiltisti maksavat. Lisämaksusta, jonka operaattorit tilittäisivät tekijänoikeusjärjestöille/tekijöille korvaukseksi musiikin verkkolatauksista. Sen jälkeen ladatkoon nuoret ja senioritkin lempparimusiikkiaan koneet punaisina yötä päivää. Operaattoreiden business kukoistaisi ja musiikin tekijät saisivat rahansa. Vaan kuten sanottu; operaattoreita ei loputtomista yrityksistä huolimatta ole saatu edes neuvottelupöytään.
Pakkokustantaminen (coercive publishing). Leviää kuin satiaiset ”Raa-Raa-Rapsutin”-biisissä. Tässä pelissä kustantaja on yleensä ihan muuta kuin Kustantaja: musiikin tilaaja, tuottaja, mainostoimisto – kuka mitäkin. Yhteistä on se, että jollet tee kustaria – yleensä vielä tekijän kannalta järjettömän huonoin ehdoin – et saa koko duunia. Tai jos olet jo duunisi tehnyt, et saa rahoja.
Pelin henkeen kuuluu myös se, että valmis soppari tulee nenän alle täysin yllättäen. Siinähän sitten hikoilet. Valittavanasi ovat rahat tai periaate. Toisella näistä ei voi täyttää jääkaappia eikä lyhentää asunto- tai autolainaa. Samaan luokkaan kuuluu ilmiö, jonka kerrotaan rantautuneen myös Suomeen. Tekijältä kysytään, onko hän jonkin tekijänoikeusseuran jäsen. Jos on, palveluja ei tarvita vaikka olisit miten taitava johnlennon tahansa.
Tälle kasvavalle verenimijäporukalle ei tunnu olevan kuriinlaittajia. Ei ns. oikeitten kustantajien riveissä eikä muuallakaan. Kysessä kun ei ole varsinainen lain rikkomus. Rajantonkaan ahneus ja toisen lautaselta syöminen kun ei ole laissa kiellettyä. Moraalitonta ja peemäista sitäkin enemmän.
Herr Tilman Lueder. EU:n sisämarkkinakomissaarin käsikassara, copywright-unitin päällikkö. Kaikkien eurooppalaisten musiikin tekijöiden ja musiikkialan järjestöjen syvästi rakastama tyyppi. Meille kaikille yhtä hyödyllinen kuin siivilä äyskärinä.
Hänen arroganttisuutensa on mm. sitä mieltä, että pienet ja keskisuuret tekijänoikeusjärjestöt pitäisi tarpeettomina lahdata. Mitä nopeammin, sen parempi. Pari suurinta klaaraa kyllä homman. Diversiteetti on hänelle jonkin erityisen hankalan ja herkästi tarttuvan taudin synonyymi. Mihin ihmeeseen tarvitaan oudoilla kielillä esitettyä eurohumppaa, kun saatavilla on maailmanluokan angloamerikkalaista valtavirtakamaa? Herr Luederin vaativan kulttuurinälän se ainakin riittää tyydyttämään. Eikä hän sitä salaa. Ei myöskään sitä, että kun EU-tasolla tehdään musiikin tekijöitä koskevia päätöksiä, kuultaviksi kannattaa kutsua kaikki mahdolliset järjestöt ja klubit megakustantajista Marttoihin – paitsi musiikin tekijöitä edustavat järjestöt.
Hänen korkeutensa suvaitsee pitää tekijöitä ylipäätään ja musiikin eurooppalaisia tekijäjärjestöjä erityisesti holhouksen tarpeessa olevina toimijoina, joilla ei ole a) mitään annettavaa kenellekään, b) pienintäkään ymmärrystä siitä, mikä heille itselleen olisi parasta. ECSA, joka on ainoa järjestö, joka voi käyttää kaikkien eurooppalaisten musiikin tekijöiden ääntä musiikkigenreen katsomatta, on useampaan kertaan ollut yhteydessä Luederiin pyytäen kohteliaimmin joko suoraa tapaamista tai pääsyä kokouksiin, joihin kaikki muut alan toimijat on kutsuttu. Hän ei ole vaivautunut edes vastaamaan yhteenkään yhteydenottoon.
Tosin, noin vuosi sitten hän kutsui kokoon konklaavin, jossa jälleen kerran käsiteltiin musiikin tekijöiden asemaa ja tulevaisuutta. Tällöin hän oli vastoin normaalia käytäntöään kutsunut paikalle myös musiikin tekijän. Tekijän, joka edusti – ainakin herr Luederin mielestä – kattavasti ja asiantuntevasti koko eurooppalaista musiikintekijäkenttää. Tämä belgialainen mies oli kuuleman mukaan jopa säveltänyt jokusen biisin. Sitä vastoin hän ei kuulunut oman maansa tekijänoikeusseuraan, eikä minkään muunkaan maan, ei myöskään mihinkään säveltäjäjärjestöön. Tätä asiantuntijaa ei itse asiassa tuntenut kukaan. Paitsi herr Lueder. Oli myös melkoista sattumaa, että kerrankin musiikin tekijä ja herr Lueder olivat asioista aivan samaa mieltä. Että semmoinen velikulta tämä meidän Luederimme. Hevonkuuseen ja huitsin Nevadaan luederit ja koko porukka!
PS. Ai että teki hyvää, kun sain purkaa tuntojani kirjoittamalla tämä jutun. Kiitoksia – sensuroinneista huolimatta – päätoimittaja! Kaikille muille: Anteeksi ja näkemiin – niin ja Oikein Mukavaa Joulua!
Jori Nummelin
-Tässä ja nyt
