Kannustusta ja tukea halukkaille löytyy yhä enemmän

Toukokuun 14. päivänä järjestettiin Teoston ja Suomen Yrittäjien seminaari Millä eväin musiikin tekijästä yrittäjäksi? Teema on monelle taiteellista työtä yksinäisyydessä puurtavalle jonkinlainen mörkö.  Maailman muuttuessa ovat yhä useammat kuitenkin uskaltaneet moisen manööverin tehdä. Entistä useammalle se voi tulla ajankohtaiseksi, jos Teosto ryhtyy tilittämään korvauksia myös tekijöiden yhtiöille siten kuin kulttuuriministeri Stefan Wallinin asettama työryhmä esittää. 

Yrittäjyys-teema kiinnosti lähes salillista väkeä Kansallismuseon auditoriossa. Jo Teoston puheenjohtaja, sanoittaja Jori Nummelinin avauspuheessa todettiin musiikin tekijän olevan usein sama asia kuin yritys, hän on kaikkea: yrityksen raaka-aine, rahoittaja, riskinottaja, työntekijä ja tuote. Osaaminen ja laatu ovat yhtä lailla edellytyksiä menestykseen tällä kovan kilpailun alalla kuin muillakin. Tekijä on myös alihankkija esim. levy-yhtiöille, sähköiselle medialle ja konserttijärjestäjille, kaikille jotka hyödyntävät musiikkia omassa liiketoiminnassaan. Musiikin tekijää voi täten verrata vaikka maanviljelijään. 

Biisintekijä on mikroyritys

Kansanedustaja, taiteilija Mikko Alatalo kertoi omasta, jo pitkästä kokemuksestaan musiikkialan yrittäjänä. Hän muisteli kuinka ennen vanhaan oli kauhistus ajatella yrittäjyyttä. Alatalolla on kaksi yritystä, joista toinen on keskittynyt ohjelmapuoleen ja toinen äänitetuotantoon. Taiteilija on riskinottaja ja siksi yrittäjä. 

– Minut pakotettiin yrittäjäksi 35 vuotta sitten, koska jonkun piti maksaa bändin verot ja sivukulut. Aikamoinen souvi se oli alussa, kun en ollut kauppaopistoa käynyt. Moni asia on muuttunut 80-luvusta: silloin pystyi moni jopa elättämään itsensä levymyynnillä ja teostokorvauksilla, keikat olivat lähinnä promoa. Nyt keikat ovat pääasia ja cd vain käyntikortti. Iskelmäpuolella oltiin kauhuissaan konserttikiertueista, nyt on toisin. Levy-yhtiöt ovat ottaneet siivunsa ja on syntynyt ohjelmatoimistoja. Artisti maksaa – kirjaimellisesti.

Alatalo on tehnyt kustannussopimuksia milloin oman, milloin jonkun muun kustantajan kanssa; kyseessä on hänen mukaansa ”markkinointiraha”. Omatuotantona ovat ilmestyneet Mikon omat kantrilevyt. 1990-luvulla Mikko ja Joel Hallikainen perustivat yhdessä yrityksen, jonka idea oli sama kuin aikanaan United Artists -leffayhtiön: taiteilijat yhdessä voisivat tehdä jotakin. 

– Markkinoinnin voi hoitaa itse tai sitä voi ostaa, mutta olennainen iso asia on jakelu. Suuren levy-yhtiön selässä on hyvä ratsastaa jos hyväksyy oman päätösvallan vähenemisen. Oma päänsärkynsä ovat radioasemat; harvat saavat tekijänoikeusrahoja sieltä. 

– Kulttuuriyrittäjistä alettiin puhua laajemmin vasta 90-luvun lopulla. Tyypillisesti kulttuuriyritys on mikroyritys, joka työllistää vain artistin itsensä ja ehkä osa-aikaisesti korkeintaan kolme muuta. Verkostoituminen on merkittävä osa yritystoimintaa ja mahdollistaa alihankinnan, pr-firmojen hyödyntämisen jne. 

Työmies on leipänsä ansainnut

Suomen Yrittäjät ry:n missio on parantaa yrittäjän asemaa ja edellytyksiä. Asiamies Max Lindholmin mukaan yrittäjyys on nyt korkeassa kurssissa. Luovan taiteilijan on helppo kokea sen keskeiset arvot omakseen: vapaus, vastuu ja luovuus. 

– Kannattaa koota yhteen luovia voimia ja keksiä uusia ratkaisuja olemassa oleville ongelmille. Mitä useampi miettii, sen parempi lopputulos yleensä on. Italialainen keksijä Antonio Meucci keksi noin vuonna 1849 puhelimen (teletrofono). Hän ei patentoinut keksintöään, joka esiteltiin lehdessä Yhdysvalloissa 1860. Alexander Graham Bell sitten ”keksi” puhelimen ja esitteli ajatuksensa 16 vuotta myöhemmin. Hänestä tuli maailmankuulu! Kun keksii hyviä ideoita, on tärkeää turvata omat oikeudet. 

Suomen Yrittäjien nettisivuilla löytyy tietoa rahoituksesta ja verotuksesta. Apuun löytyy TE-keskuksia, tukiverkkoja ja järjestöjä. 

Elämäntyyliyrittäjä nauttii

Oma toiminnanjohtajamme Eija Hinkkala puhui aiheesta Musiikintekijä on elämäntyyliyrittäjä. Eijan suhde yrittäjyyteen on hyvä. Hän on paneutunut siihen 12 vuotta, suunnitellut, toteuttanut ja tuottanut rytmimusiikkialan koulutusta, jossa yrittäjyys on ollut olennainen osa. Eijalla on itsellään kolme vuotta vanha musiikki- ja valmennusyritys. 

– Lähestyn yrittämistä ihmisyydestä käsin. Elämäntapayrittäjän tuotteet ja palvelut voivat vaihtua moneen kertaan, mutta elämäntyyliyrittäjällä on päinvastoin: intohimona erikoisosaaminen ja unelmana tehdä siitä liiketoimintaa. Hän haluaa nauttia siitä mitä tekee ja tekee mistä nauttii. Hän saa rahansa usein epäsäännöllisesti ja vaihtelevan suuruisena. Hän ei tavoittele välttämättä kasvua, vaan vapaus on tärkeää. Liikeidean pääpointin eli laadukkaan erikoisosaamisen täytyy olla kunnossa, mutta tarvitaan myös optimaalista tuotteistamista, joka on monelle päällesyljettävä kirosana. Tuotteistusta on kuitenkin aina tehty, sehän tarkoittaa vain ”omaa juttua”.

– Tuotteita voivat olla sävellykset, tekstit, sovitukset, pieni kustannustoiminta, ohjelmatuotannot eli esitykset, äänitetuotanto, oheistuotanto kuten bändikrääsä. Moni esittää itse teoksiaan. Tunnen monta musiikintekijää, jotka kouluttavat, luennoivat ja valmentavat. Liiketoiminta muodostuu murusista. 

– Sissimarkkinointi on vastakohta massamarkkinoinnille, joka maksaa maltaita ja johon ei elämäntyyliyrittäjällä ole varaa. Markkinoinnissakin tarvitaan innovatiivisuutta. Osaaminen on kova juttu, mutta maine on kovin. Brändi on yksilön mielikuva, maine on yhteisöllinen. Tarinan voima on iso ja sitä voi käyttää hyväkseen. Suositukset ja verkostot ovat pienen toimijan parhaita työkaluja markkinoinnissa. Miten minun juttuni poikkeaa muiden jutuista? Innovaatio voi olla vaikkapa musiikin ja matkailun tai musiikin ja sosiaalialan yhdistely. Karaoketaksi on loistava esimerkki innovaatiosta. Radikaali brändiajattelu ohjaa koko yrityksen toimintaa; kaikki mitä teet on brändiä, jopa henkilö. Rohkeutta vaaditaan kun astutaan omalle epämukavuusalueelle, ulos tutusta ja turvallisesta. 

– Kauhistuin kun kuulin muutama vuosi sitten, että vain viisi prosenttia ihmisistä tekee sitä mitä todella haluaa.

– Uhkakuvia ovat tekijänoikeuksia hinkuvat jätit sekä pöllijät eli piraatit. On myös ”keppihyypiöitä”, kaavoihin kangistuneita ihmisiä, jotka latistavat ja maalaavat uhkakuvia. Heitä löytyy päättäjissä, rahoittajissa, kouluttajissa. Aina huudetaan: ”Metallialalla on työpaikkoja!” Jopa kollegoissa on latistajia. Perinteisen yrittäjäkoulutustenkaan tulokset eivät ole kovin hyviä, sillä harva lähtee yrittäjiksi. Kun ensin lyödään eteen talousasiat ja lakipykälät, ei kukaan uskalla. Tarvitaan uudenlaista valmennusta. Ensin pitää löytää oma juttu, rohkeus – viilataan sitä. Sitten vasta puhutaan rahasta ja laista. 

– Hyödyntämätön haaste ovat muut maat mansikat. Paitsi bändejä, myös teoksia kannattaa viedä ulkomaille, siinä on suomalaiselle osaamiselle kenttää. Nykyään jopa pienten vientiä yritetään tukea. 

– Musiikintekijä on pirun pieni yrittäjä. Pakottaa ei saa, mutta yrittäjäksi haluavia pitää tukea, ja valmentaa. Itse pitää  – muttei yksin. Yksinpuurtajatkin voivat tehdä kimpassa. Tulevaisuuden verkostoituessa markkinointikin on paljon helpompaa. Olen ehdottomasti sitä mieltä että yrittäjäksi, jos vain siltä tuntuu.

Hautomotoimintaa tarjolla

Helsingin kaupungin elinkeinopalveluyksikön yritysasiamies Anu Mänttäri osastoineen huolehtii siitä, että Helsinkiin saadaan lisää yrityksiä ja että jo toimivilla olisi hyvät edellytykset jatkaa. Miksi luovat alat ovat kaupungille tärkeä asia? 

– Puolitoista vuotta sitten otettiin luovat alat ja mm. matkailu erikoistarkasteluun. Yritystoiminnan näkökulmasta katsottuna kulttuuriosaaminen ja taideperintö ovat syvällä sipulissa, sen päälle voi rakentaa yrittäjyyden. Luovaa osaamista käytetään kaikessa yritystoiminnassa. Luova toimiala synnyttää tekijänoikeuksia. Ala on vahvasti keskittynyt pääkaupunkiseudulle, se kasvaa ja kehittyy selvästi koko ajan: 1.500 ihmistä lisää vuoden sisällä. Kaikista työpaikoista Helsingissä 8,4 prosenttia on kulttuurialoilla, mikä on enemmän kuin EU-maissa keskimäärin, ja enemmän kuin meillä majoitus- tai ravitsemusaloilla. 

– Uusyrityskeskukset antavat maksutonta neuvontaa yritysten perustamiseen. CREADA, luovien alojen valtakunnallinen yrittäjävalmennus, tarjoaa tiimivalmennusta, jossa eri luovien alojen toimijat ryhmäytyvät. Uusia kombinaatioita on jo perustettu. Arabus-hautomo toimii Ruoholahdessa kauppakorkeakoulun pienyrityskeskuksessa ja se auttaa yrityksiä päivittäin. Esihautomotoimintaa on olemassa, samoin virtuaalihautomopalvelua. 

– Jalostamo on luoville aloille suunnattua maksutonta sparrausta: perustetaan yritys ja ohjataan substanssiosaamiseen. LUSES ja monet muut tukevat toimintaa, mm. Design Forum Finland ja Finnish Music Express -hanke (taustalla Sibelius-Akatemia, Music Export Finland ja Fimic), jota Helsingin kaupunki tukee tarjoten erilaisia väyliä ja kontakteja. Koulutusta tarjotaan managementin eri osa-alueilla. Kohdemaatukea myönnetään agenteille; maista Japani, Venäjä ja Kiina ovat ajankohtaisia. 

Mahdollisuudet paremmat kuin koskaan

Musiikin kustantaja Tommi Tuomainen Elements Music Oy:stä toi oman lähestymistapansa yrittäjän arkeen. Kauppaopistosta valmistuneena hän aloitti alle 20-vuotiaana ääniteteollisuudessa BMG Finlandissa 90-luvun puolivälissä ja opiskeli sitten myös kauppakorkeassa. Tuolloin cd-myynti ja myös kotimaisen musiikin osuus kasvoi, Samuli Edelmann sekä Anssi Kela löivät läpi. Ulkomailla ovat onnistuneet HIM, Darude, Bomfunk MC’s ja Lordi. 

Kollegansa Jani Jalosen kanssa Tommi on pyörittänyt omaa yritystä ja fiilikset musiikin tekemisestä ovat hienot. Aluksi oli avoin yhtiö, jonka perustamisessa hyödynnettiin kaikkea: työvoimatoimistoa, kaupungin apua, eikä varsinaisen perustamisen suhteen ollut ongelmia. Työläämpää oli lentoon lähteminen. 2004 kuitenkin syntyi isoja fuusioita ja Suomeen oli syntymässä luova tyhjiö. 

– Kun keskitytään vanhoihin menestyjiin, panostus uusiin jää vähemmälle. Lähdimme ensimmäisessä aallossa 360-yrittämiseen, eli halusimme tehdä kaikkea: jakelua, kustannusta, levymyyntiä, ohjelmaa. Olimme myös ensimmäisiä jotka luopuivat mallista; nyt olemme 180-yritys, jolla on vain kustannus- ja levy-yhtiötoimintaa. Live- ja levybisnes eivät aina tue toisiaan. 

– Yrittäjän on varauduttava epäonnistumaan. Ideat eivät välttämättä kanna. Kuvittelimme että meillä oli uusia ideoita. Ei ollutkaan. Suosittelen että menette ulos, kerrotte ideoistanne ja yritätte myydä niitä muille. Aikaa on kyllä jopa puoli vuotta suojata se juttu. 

Suuri haaste on ajan riittäminen, sillä yrittäjä tekee kaiken. Palveluja voi toki ostaa, mutta vastuu on itsellä. Elämäntyyliyrittäjän toiminta voi olla hyvin pienimuotoista. 

– Vapaus ja päätösvalta on hienointa, myös uusia mahdollisuuksia luuraa joka nurkan takana. Tekijän luovuus on tietyn arvoista, mutta se pitää osata myydä. Markkinamuutoksia pitää oppia nuuhkimaan. Cd-tallenne ei ole tulevaisuuden bisnes; tallenteesta on silti pidetty kiinni. Samoin kustannustoiminnassa: loistava biisi saadaan ison artistin levylle. Mutta mihin biisi myydään tulevaisuudessa? Levy-yhtiölle vai artistille? Voisi funtsia missä leffassa se voisi soida ja tehdä yhteistyötä leffayhtiöiden yms. kanssa? 

Tekijän saamat mekanisointimaksut tulevat vähenemään. Missä tulevaisuuden rahavirrat ovat? 

– Suomessa on ollut ja on kustantajalle ja tekijälle hyvä Teosto, mutta nettiä ei rajoita monikansallinenkaan levy-yhtiö – ja kotimaisen musiikin osuus on vähentynyt. Huomion saaminen on vaikeampaa kuin ennen. Nyt pitää erottua ja esittää uutta ja mielenkiintoista. Tulevaisuuden mainstream-jutut tulevat reunamilta. Biisilinna voidaan tuoda tavallisen tekijän työkaluksi. Yhteistyöverkostojen avulla päästään pitkälle. Haasteita ja uhkakuvia riittää, mutta biisi on keskiö, josta kaikki lähtee. 

Tulonmuodostus on kirjava

Suomen Säveltäjien puheenjohtaja Mikko Heiniö puhui taidemusiikin tekijöiden puolesta. 

– Monet meikäläiset ajattelevat taiteen ja liiketoiminnan olevan ehdottomasti ristiriidassa keskenään. Korostamme laatua, emme määrää. Pyrimme tekemään tuotteet hitaasti ja hyvin – ja ne tuottavat jos tuottavat, pitemmällä aikavälillä. Jos sovitaan että talous on ihmistä varten eikä ihminen taloutta varten, voi taloudella olla välinearvo hyvien asioiden edistämisessä. Silloin ei ole ristiriitaa.

– Olen pienyrittäjä sikäli, että teen omalla riskillä, omilla työvälineillä, omassa työhuoneessa ja maksan jopa yrittäjäeläkettä. YEL on säveltäjälle kallis vaihtoehto, pitäisi päästä pikemminkin MYELin piiriin, ettei pienestä työtulosta tarvitsisi maksaa niin suurta eläkemaksua. Verovirastossa kuljen ovesta, jonka päällä lukee maa- ja metsätalous. Kotoisalta tuntuu, kulttuuri kuin kulttuuri. 

Oma yritys kannattaa perustaa jos on tarpeeksi toiminnallisia ja taloudellisia edellytyksiä. Säveltäjä on yksin työntekijä ja työnantaja. 

Heiniö esitti kolme kysymystä säveltäjälle joka harkitsee yrityksen perustamista: 

1. Ovatko tulot niin isot, että se kannattaa verotusteknisistä syistä? Yleensä säveltäjällä on huomattavia tulonhankkimiskuluja. Olen saanut joka ainoan sentin läpi. 

2. Onko tuloistasi merkittävä osa euroina tai toimeksiantoina, ja voi ne ohjata suoraan omalle firmalle? Tulonmuodostus on kirjava ja koostuu tilaussävellyksistä, tekijänoikeuskorvauksista, apurahoista – siinä kolmikanta, jolla taidesäveltäjä seisoo. Moni tekee sivutöitä, käytännössä opetustöitä. Itse tuskin voisin laskuttaa Sibelius-Akatemiaa yrityksenä, vaan opettajana saan palkkatuloa. Jotkut ovat tehneet tempun: perustaneet kustantamon ja tehneet kustannussopimuksen itsensä kanssa sen mukaan minkä Teoston jakosääntö sallii (eli fifty-fifty-diilin). Aika isoja pitää korvausten olla; miksei antaisi kustantajien hoitaa, kun heillä on siihen osaamista?

3. Onko säveltäjällä aikaa, harrastusta ja kykyä hoitaa itse kirjanpito ym. yrittäjävelvoitteet, tai varaa maksaa ulkopuoliselle? Olisi outoa istua yrityksen päällä, jos ei ymmärrä itse mistä on kysymys. Kysymys on kompetenssista: Kirjanpidon oppiminen tuskin voi olla vaikeampaa kuin vaikka mikrointervallien sarjallinen derivoiminen spektraaliharmoniasta. 

Mikko Heiniön mielestä viime kädessä kyse on siitä, haluaako harjoittaa toimintaa toisessa muodossa. 

– Oma vastaukseni kaikkiin kysymyksiini on ei. En vastusta, mutten vielä ole löytänyt mitään mikä puoltaisi yrityksen perustamista. 

Kaikki on asenteesta kiinni

Lopuksi juontaja, toimittaja Antti Isokangas veti paneelikeskustelua. Mikko Heiniön kaikkiin kysymyksiin Eija Hinkkala vastasi kyllä. 

– En miettinyt tulorajoja kun lähdin yrittäjäksi. Yrittäjyys ei ole sen kummallisempaa kuin asenne, tapa toimia. Nykyään on helppokäyttöisiä ohjelmia, jos on aikaa hoitaa kirjanpitoa. Voi fokusoida ja priorisoida: itse teen mieluummin musiikkia ja annan muiden ihmisten hoitaa muun. Teen sinä aikana monta tekstiä. 

Kysymykseen siitä, onko yrittäjyys musiikkialalla lähtökohtaisesti erilaista riippuen siitä mitä tekee, vastasi Tommi Tuomainen ei. Kaikki on asenteesta kiinni, yrittäjyyteen lähtemisessä painavat henkilökohtaiset lähtökohdat. Haasteellisinta Tommin uralla on ollut ehtiminen. Mihin rahkeet riittävät? Eijalle haasteellisinta on tuotteistaminen, joka on useiden asioiden tiivistämistä. 

– Yrittäjissä on tulevaisuuden pelastus, hän lausui profeetallisesti. 

Mikko Heiniö ihmetteli yrittäjyyden korostusta asenteena.

– Yritän koko ajan niin hitosti ja teen 60-tuntisia työviikkoja. On pakko hoitaa kontakteja, markkinoida ja verkostua. Näen yrityksen vain yhtenä vaihtoehtona hoitaa henkilökohtaista taloudenpitoa. 

Milloin kustannusyhtiön perustaminen kannattaa? Mikko Heiniön mielestä silloin, jos omistaa paljon suuria oikeuksia, kuten näyttämöteoksia. Silloin kustannussopimus ja jako voi olla mitä vaan, vaikka 100 prosenttia. Pienistä oikeuksista jako voi olla omalle kustantamolle maksimissaan 50 prosenttia. Toisaalta paljon esitetystä säveltäjästä on hyötyä kustantajalle ja itse kustantava säveltäjä sulkee itsensä kustannusmaailman ulkopuolelle. Tommi Tuomainen kehottaa ryhtymään kustantajaksi heti, jos haluaa myydä jotakin tai rakentaa muutakin kuin biisin. 

Mikko Heiniö totesi taidemusiikissa leivän kaventuneen ja alan kaupallistuneen. 

– Minulla on kolme tunnustautunutta fania. Espoossa asuu yksi, Prahassa toinen ja Perussa kolmas, joka kärsii koska ei saa äänitteitäni mistään. Suomen Säveltäjissä on meneillään hanke: yritetään saada yhä enemmän suomalaisia äänitteitä nettijakeluun. Suuri unelma on myös saada Ylen äänitteet portaaliin. Meillä on ympäri maailmaa erittäin hajallaan oleva suuri yleisö, jonka tavoittamiseen cd oli alun alkaenkin huono ratkaisu. 

Entä ratkaiseeko yrityksen perustamisessa musiikkityyli? Mikko Heiniön mielestä ei tyyli, vaan toimintaympäristö, ansaintalogiikka ja tulonmuodostus. 

– Ne ovat pragmaattisia näkökulmia. Meidän toimintaympäristössämme se vaan ei näytä järkevältä. Jos se avaa uusia mahdollisuuksia, tilanne voi muuttua. Jos taloudellinen tuotanto alkaa pyöriä sadassa tonnissa, tilanne muuttuu olennaisesti. Jos bändi keikkailee ympäri Suomea, totta kai yritys kannattaa, mieluummin järjestäjä maksaa bändille kuin maksaa ihmisten palkat ja selvittää kaiken verottajalle. 

Myöskään Eija Hinkkalan mielestä musiikkityylillä ei ole merkitystä.

– Minun kohdallani ei ollenkaan, tulo yrittäjänä koostuu niin monesta purosta. 

Juha Kaarsalo