Riku Niemi Orchestran (RNO) taival alkoi vuonna 2005. Kapellimestarin visiot olivat kunnianhimoiset: Perustetaan iso viihdemusiikin traditiota vaaliva ammattiorkesteri, jossa sekoittuvat suuren maailman glamour ja kotimaisten tanssilavojen välitön tunnelma. Orkesterin saundissa kuuluvat menneet vuosikymmenet ja suomalaisten rakastama finnhits. Soittajiksi palkataan eri-ikäisiä taitajia, jotka ovat valmiita matkustamaan ja aidosti innostuneita rytmimusiikista. Ohjelmistoon otetaan niitäkin biisejä, joita kuulee enää levyiltä, ja yleisöä totutetaan myös instrumentaalimusiikkiin. Tehdään kiinnostavia crossover-projekteja. Ei olla artistin taustabändi, vaan solisti ja kapellimestari ovat soittajien tavoin orkesterilla töissä. Viedään laadukasta viihdettä koko maahan ja sellaisillekin paikkakunnille, joilla isot orkesterit eivät käy. Edistetään viihdekulttuurin monimuotoisuutta.

Ennen RNO:n perustamista Riku Niemi oli toiminut monien orkestereiden vierailevana viihdekapellimestarina. Homma ei sinfoniaorkestereiden kanssa aina onnistunut hänen toivomallaan tavalla. Syy oli, paitsi orkestereiden välinpitämätön suhtautuminen muuhun kuin klassiseen musiikkiin, myös kokoonpano.

– Viihdemusiikki on alun perin kirjoitettu big bandille, johon on yhdistetty sopiva määrä jousia ja puupuhaltimia. On tärkeää vaalia tätä perinnettä, ja antaa myös suomalaisyleisölle mahdollisuus kuulla viihdemusiikkia alkuperäisessä muodossaan, Niemi sanoo.

Hänen orkesterissaan on 15 soittajan big band ja 10 soittajan jousisto. Pienemmilläkin kokoonpanoilla liikutaan. Orkesterin vakituiseksi solistiksi on kiinnitetty Jorma Kääriäinen, ja vierailevia solisteja on ollut kaikkiaan kolmisenkymmentä.

Vihdoinkin!

Riku Niemi toivoo,  että RNO olisi rytmimusiikin asemaa ja arvostusta nostava, taitavien taiteilijoiden foorumi.

– Vihdoinkin!-kiertue oli hieno esimerkki tästä. Oli kolme pitkän linjan artistia (Paula Koivuniemi, Jorma Kääriäinen, Kari Tapio), joilla oli haave työn tekemisestä yhdessä. RNO tarjosi emeritustaiteilijoille foorumin tehdä haaveista totta.

Kaksitoista paikkakuntaa kattavan kiertueen tuotti Eastway. RNO:n vastuu oli taiteellinen.

RNO on saavuttanut tavoitettaan olla koko Suomen orkesteri. Keikkoja on pyritty myymään tasaisesti eri puolille maata, ja pienimuotoisempia kiertueita toteutettu. Niemi laskee orkesterin tavoittaneen viime vuonna 120.000 hengen keikkayleisön, joka on ottanut riehakkaan poppoon ilolla. vastaan RNO on olemassaolonsa aikana ehtinyt viihdyttää noin 70 paikkakunnalla, ja keikkojen määrä lähentelee kahtasataa.

– Kaikki julkisella tuellakaan toimivat orkesterit eivät syystä tai toisesta esiinny kotipaikkakuntansa ulkopuolella ikinä, jotkut kerran tai kaksi vuodessa. Orkesteriverkosto toimii vain paperilla, muttei käytännössä, Niemi tuumii.

Kiertuetukea, kiitos!

RNO toimii lähes täysin ilman julkista tukea. Säveltaidetoimikunnalta se sai tänä vuonna 10.000 euron toiminta-avustuksen. Se on kymmenesosa haetusta rahasta ja prosentti orkesterin liikevaihdosta.

Riku Niemen mukaan olisi jo korkea aika luoda järjellinen orkestereiden kiertuetukijärjestelmä. Hän ihmettelee, mitä saa aikaan tuella, jota myönnetään vuodeksi kerrallaan.

– Se ei mahdollista minkäänlaista pitkän tähtäimen suunnittelua. Kolmevuotinen tuki olisi asiallinen. Vaikka niin, että ekalle vuodelle 60.000, toiselle 80.000 ja kolmannelle 100 000 euroa. Työryhmä toisensa perään on tätä klubi- ja kiertuetukiasiaa miettinyt, mutta mitään ei tapahdu, Niemi puuskahtaa.

– Konserttisalit eivät, kauniisti sanottuna, ole ylikäytössä. Mutta monilla pienillä toimijoilla kiertueiden järjestäminen kaatuu jo salivuokriin. RNO:n tapauksessa henkilöstön matkustus-, majoitus- ja palkkakuluihin. Kaikkia kuluja ei mitenkään pysty kattamaan konserttien lipputuloilla, Niemi toteaa.

Julkinen tuki remonttiin!

Riku Niemi harmittelee sitä, ettei RNO:n kaltaiselle kevyen musiikin toimijalle  löydy sopivaa julkista tukimuotoa. Säveltaidetoimikunnan myöntämistä harkinnanvaraisista avustuksista ei lohkea riittävästi orkesterille, joka työllistää  henkilötyövuosina laskettuna 20 henkilöä.

Orkestereiden valtionosuutta voivat hakea vain yleishyödylliset, voittoa tavoittelemattomat toimijat. Valtionosuutta nauttivat orkesterit saavat lisäksi rahoitusta kunnilta niin, että omarahoitusosuus jää pieneksi.

– Järjestelmä tuottaa käytännössä joko lähes täysin tuetonta, tai sitten 90-95-prosenttisesti tuettua taidetta ja kulttuuria. Myös 10-20 prosentin julkinen tuki voisi olla harkitsemisen arvoista silloin, kun sen avulla tuotetaan laadukasta ja laajasti saatavilla olevaa palvelua, jolla on työllistävä ja kulttuuritarjontaa monipuolistava vaikutus, Niemi ehdottaa.

Häntä kyllästyttää ainainen vetoaminen siihen, että valtiolla on ylipäätään liian vähän rahaa kulttuurin tukemiseen. Ongelma on siinä, ettei säveltaiteen julkista tukea jaeta reilusti klassisen ja rytmimusiikin kesken.

– Tässä tilanteessa säätiöiden ja vastaavien toimijoiden myöntämät avustukset nousevat vaa’ankieliasemaan monien projektien toteutumisessa tai toteutumatta jäämisessä. Säätiöt jakavat isojakin avustuksia, mutta periaatteella ”jonkunhan sitä klassista musiikkiakin on tuettava”. Ne toteavat, että taiteessa pitää olla muitakin kuin taloudellisia arvoja. Entä kun orkesteri itkettää ja naurattaa ihmisiä? Eikö siihen sisälly muita kuin taloudellisia arvoja?

Niemi kritisoi sitä, että julkinen tuki jakautuu niin, että klassinen musiikki saa siitä yli 90 prosenttia ja rytmimusiikki jokusen prosentin.

– En ole vaatimassa mitään fifty-fifty -jakoa, mutta nykyinen asetelma on mielestäni kohtuuton.

Täydeltä laidalta!

RNO on orkesteri, jonka taiteellinen johtaminen ei ole ”kriisissä”. Niemi on nimittäin sitoutunut orkesteriinsa niin intohimoisesti, että on hoitanut taiteellisen johtajan moninaisia hommia paljolti talkootyönä. Siitä huolimatta hän joutui keväällä ilmoittamaan soittajilleen, että RNO:n on pakko pistää pillit pussiin. Orkesterista oli koitunut hänen yritykselleen, Suomen Musiikkiratkaisut Oy:lle, mittavia tappioita.

Omista joukoista löytyi kuitenkin halua perustaa toinen yritys, joka mahdollistaa toiminnan jatkumisen. Syksy tuo tullessaan muun muassa Täydeltä laidalta -kiertueen.

Samaan tyyliin, täydeltä laidalta, Riku Niemi aikoo jatkaa rytmimusiikin puolesta puhumista.

– Rytmimusiikin tekijät ja järjestöt eivät pidä riittävästi puoliaan, eivät pidä meteliä itsestään. Se on osittain syynä klassisen ja rytmimusiikin epätasa-arvoiseen asemaan, hän harmittelee.

Niemi onkin kovin huolissaan nuorten kollegoidensa tulevaisuudennäkymistä.

– Miten hankalaa onkaan uusilla tekijöillä, kun jo pitkään alalla olleet ja jonkinlaisen aseman saavuttaneetkin joutuvat lyömään päätään seinään! En haluaisi rytmimusiikin uuden sukupolven turhautuvan ja katkeroituvan näiden samojen ongelmien takia.

Teksti ja kuva: Sanna Korkee

Selvis esitti kulttuuriministeri Stefan Wallinille (rkp) ja eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtajalle Raija Vahasalolle kuusi kysymystä koskien rytmimusiikin asemaan valtion kulttuuripolitiikassa. Tässä heidän vastauksensa:

Stefan Wallin: 

1. Saako rytmimusiikki liian vähän valtion tukea suhteessa klassiseen/vakavaan musiikkiin?

– Säveltaiteen edistämisen määrärahat painottuvat klassisen musiikin toimijoille pitkälti historiallisista syistä. Kaupunginorkestereiden ohjelmistoissa klassinen musiikki on ollut keskeisellä sijalla ja valtionosuusjärjestelmä on alunperin luotu näitä toimijoita silmällä pitäen tavoitteena kulttuurin saatavuus ympäri maan. Musiikin genre ei kuitenkaan ole tukien jaon perusteena, eikä teatteri- ja orkesterilaissa määritellä esitettävän musiikin lajia. Tämän hetkisenä painopisteenämme on ns. vapaan kentän, eli lain ulkopuolella toimivien orkestereiden ja yhtyeiden toimintamahdollisuuksien parantaminen musiikin lajiin katsomatta. Tavoite on kirjattu myös tänä vuonna valmistuneen Kulttuuripolitiikan strategia 2020 toimenpiteisiin. Valtion ensi vuoden talousarviossa säveltaiteen edistämiseen osoitetut määrärahat kasvavat noin 11 prosenttia (350.000 euroa). Kasvua suunnataan erityisesti vapaan kentän toimijoille. 

2. Pitäisikö rytmimusiikin edustusta säveltaidetoimikunnassa lisätä suhteessa klassiseen/vakavaan musiikkiin?

– Uudet valtion taidetoimikunnat aloittavat kautensa ensi vuoden alussa. Keskeistä myös tulevan toimikunnan kokoonpanossa on musiikin kentän mahdollisimman monipuolinen asiantuntemus.

3. Saavatko rytmimusiikin orkesterit (UMO, Tallari, Vantaan viihdeorkesteri, Loiskis sekä harkinnanvaraiset tuet) liian vähän valtion tukea suhteessa klassisen/vakavan musiikin orkestereihin?

– Valtionosuusjärjestelmä perustuu henkilötyövuosilaskentaan. Mainitut orkesterit eivät ole eri asemassa suhteessa muihin valtionosuuden piirissä oleviin orkestereihin. Muutaman kohdalla tilanne on jopa keskimääräistä parempi, sillä ne saavat valtionosuutta toteutuneita henkilötyövuosia vastaavan määrän. Monen orkesterin kohdalla näin ei ole, sillä jaettavissa olevia henkilötyövuosia on vähemmän kuin toteutuneita.

4. Ansaitseeko big band -kokoonpanolla esitettävä musiikki valtion tuen siinä kuin sinfoniaorkesteritkin?

– Valtionosuutta ja harkinnanvaraisia avustuksia saavien joukossa on sekä big band -kokoonpanoja että sinfoniaorkestereita. Mielestäni keskustelussa säveltaiteen julkisesta tuesta eri musiikinaloja ei tule asettaa vastakkain. Keskustelu tulisi suunnata korkeatasoisen musiikin esittämisen mahdollistamiseen ja sitä kautta kysymyksiin muusikoiden toimeentulo- ja toimintamahdollisuuksien turvaamisesta musiikin lajiin katsomatta.

5. Nykyisin orkesterit voivat saada julkista tukea joko 90-95 prosenttia menoistaan tai sitten vain satunnaisia murusia. Pitäisikö luoda välimuoto, jossa julkinen tuki on 10-20 prosenttia menoista tietyn, esimerkiksi viiden vuoden määräajan?

– Keskustelu tukijärjestelmien kehittämisestä on aina tervetullutta. Valtio ei aina onnistu riittävän ripeästi reagoimaan toimintaympäristön muutoksiin. Orkestereiden julkisen tuen osalta on kuitenkin muistettava, että pääasiallinen julkinen rahoittaja ovat kunnat.

6. Mikäli yhteiskunnan tukea rytmimusiikille pitäisi kasvattaa, tulisiko tämän tapahtua ilman, että klassisen/vakavan musiikin rahoitus vastaavasti vähenee eli säveltaiteen kokonaismenoja kasvattamalla?

– Ensi vuoden valtion talousarviossa on luvassa kasvua säveltaiteen vapaan kentän tukemiseen osoitettuihin määrärahoihin.

Raija Vahasalo: 

1. Saako rytmimusiikki liian vähän valtion tukea suhteessa klassiseen/vakavaan musiikkiin?

Tällä hetkellä Suomessa on, Kansallisoopperan orkesterin ja Radion sinfoniaorkesterin lisäksi, 27 lakisääteisen valtionosuuden piirissä olevaa orkesteria, joista neljä on muita kuin klassisen musiikin orkestereita.Valtionosuuksien jakoperusteet ovat kaikille orkestereille samat, mutta tuki näyttää painottuneen klassiseen musiikkiin. Voi siis ajatella, että rytmimusiikin osuutta tulisi nostaa. Koska valtionosuuksien jakoperusteena käytettävien henkilötyövuosien määrää on orkestereiden osalta nostettu viimeksi vuonna 2005, voisi myös siellä olla tarkistuksen paikka. Lisähenkilötyövuodet voisi sitten kohdistaa rytmimusiikin tukemiseen. Valtionosuuksien lisäksi valtio tukee orkestereita ja yhtyeitä myös harkinnanvaraisin avustuksin.

2. Pitäisikö rytmimusiikin edustusta säveltaidetoimikunnassa lisätä suhteessa klassiseen/vakavaan musiikkiin?

Valtion säveltaidetoimikunnassa on tällä hetkellä hyvin laaja-alainen edustus eri musiikin aloilta. Mielestäni onkin hyvä, että toimikunta edustaa ja tuo esiin mahdollisimman monipuolisesti eri musiikinaloja. Rytmimusiikista toimikunnassa on edustettuina ainakin pop, jazz, maailman musiikki sekä rock. Klassisen musiikin edustajilla on paikkoja toimikunnassa, mutten koe, että heillä olisi yliedustus.

3. Saavatko rytmimusiikin orkesterit (UMO, Tallari, Vantaan viihdeorkesteri, Loiskis sekä harkinnanvaraiset tuet) liian vähän valtion tukea suhteessa klassisen/vakavan musiikin orkestereihin?

Valtionosuuksina myönnettävät tuet, joita mainitut orkesterit saavat, suhteutetaan henkilötyövuosiin. Orkesterit saavat siis tukea laskennallisten henkilötyövuosiensa mukaan. Ongelmallista tässä on tietysti se, että orkesterin tuottama mielihyvä yleisölle ei ole riippuvainen orkesterin jäsenten ja taustaorganisaation lukumäärästä. Eli nelihenkinen orkesteri voi antaa kuulijalle yhtä suuren elämyksen kuin satapäinen sinfoniaorkesteri. Toisaalta tietysti kiertueista, palkoista ym. koituu sitä enemmän kustannuksia, mitä suurempi yhtye on. Henkilötyövuosiin perustuvilla tuilla pyritään tietysti tasavertaisuuteen, mutta absoluuttisesti se ei tietenkään toteudu.

4. Ansaitseeko big band -kokoonpanolla esitettävä musiikki valtion tuen siinä kuin sinfoniaorkesteritkin?

Totta kai! Eri musiikinalojen rinnakkain asettelu on aina hankalaa, mutta kaikella on yleisönsä. Valtionosuuksien jakokriteerit ovat toki kaikille samat, mutta uskon, että big band -kokoonpanojen osalta ongelmaksi muodostuu voitontavoittelun kriteeri. Tuen kohdistaminen sinne missä sitä todella tarvitaan on tietysti kannatettavaa, mutta tämä ei saisi olla ratkaiseva kriteeri.

5. Nykyisin orkesterit voivat saada julkista tukea joko 90-95 prosenttia menoistaan tai sitten vain satunnaisia murusia. Pitäisikö luoda välimuoto, jossa julkinen tuki on 10-20 prosenttia menoista tietyn, esimerkiksi viiden vuoden määräajan?

Tässä palataan tuohon voitontavoittelun kriteeriin. Voisi olla paikallaan tarkistaa päästäänkö voitontavoittelemattomuudella siihen lopputulokseen, johon halutaan. Tarkoitushan on, että tukea kohdistettaisiin niille, jotka sitä todella tarvitsevat. Runsaasti voittoa tuottavia yhtyeitä ei ole järkevää tukea, jos rahaa voi kohdistaa sitä enemmän tarvitseville. Tällöin orkesteritarjonta olisi mahdollisimman laajaa. Ehdotettu noin 20 % tuki voisi olla monelle yhtyeelle kuitenkin kriittinen hengissä pysymisen ja jatkuvuuden kannalta.

6. Mikäli yhteiskunnan tukea rytmimusiikille pitäisi kasvattaa, tulisiko tämän tapahtua ilman, että klassisen/vakavan musiikin rahoitus vastaavasti vähenee eli säveltaiteen kokonaismenoja kasvattamalla?

Mielestäni musiikin tukemisessa on tärkeintä monipuolisen tarjonnan mahdollistaminen koko maassa. Tällöin tuen poistaminen klassiselta musiikilta ei ole kestävä ratkaisu. Valtionosuutta nyt saavat orkesterit tarvitsevat tukea siinä missä muutkin toimijat. Viime vuosina uusia hakemuksia valtionosuuksien piiriin on ollut hyvin vähän. Mikäli uusia hakijoita ilmaantuu, ensimmäinen ajatus olisi tarkistaa henkilötyövuosien määrää. Mahdolliset korotukset voisi sitten ohjata uusille rytmimusiikin tekijöille. Positiivisena voi pitää sitä, että viime vuosina orkestereille myönnettävät valtionosuudet ovat kokonaisuutena kuitenkin kasvaneet.

***

Orkestereille leijonanosa säveltaiteen valtion tuesta

Lakisääteisen valtionosuuden piirissä olevia orkestereita on 27. Niiden kesken jaetaan tänä vuonna noin 18,3 miljoonaa euroa valtionosuuksia ja harkinnanvaraisia kehittämisavustuksia.

Opetusministeriön myöntämää valtionosuutta voivat hakea voittoa tavoittelemattomat, ns. yleishyödylliset orkesterit. Ne saavat tukea myös kunnilta. Valtionosuutta nauttivien orkestereiden lista muuttuu harvoin, ja kevyen musiikin edustajia sille mahtuu kourallinen: kansanmusiikkiorkesteri Tallari, lastenmusiikkia soittava Loiskis, Vantaan viihdeorkesteri ja UMO.

Valtionosuus määritellään henkilötyövuosissa. Sen määrä on 37 % laskennallisen henkilötyövuoden hinnasta. Esimerkiksi Loiskis sai tukea kolmeen henkilötyövuoteen (69.000 €). Eniten tuetaan Helsingin kaupunginorkesteria, joka sai tukea 135 henkilötyövuoden mukaan, yhteensä 2,3 miljoonaa euroa.

Muille toimijoille 4,4 miljoonaa

Orkestereiden valtionosuusjärjestelmän ulkopuolelle jääville musiikin toimijoille valtio tarjoaa harkinnanvaraisia avustuksia mm. kohdeapurahoihina, erityisavustuksina ja toiminta-avustuksina. Niitä haetaan vuodeksi kerrallaan säveltaidetoimikunnalta.

Tämän vuoden avustuspotti oli 1,62 miljoonaa euroa. Osaansa havitteli 480 yksityishenkilöä tai yhteisöä. Tukea sai 180 hakijaa. Avustukset vaihtelivat tuhannen ja 60.000 euron välillä (paitsi Konserttikeskuksen avustus 340.000 euroa.) Suurin osa avustuksen saajista oli klassisen musiikin toimijoita, joille napsahtivat myös isoimmat avustukset.

Yksityisille myönnettäviä 1-5-vuotisia taiteilija-apurahoja myönnettiin 41 säveltaiteilijalle (yhteensä 1,28 milj. €). Lisäksi jaettiin 120.000 euron kirjastoapurahapotti 58 säveltaiteilijan kesken. Valtio tukee myös musiikkialan järjestöjä, joille jaettiin tänä vuonna 1,35 miljoonaa euroa.

Valtakunnallisia kulttuuritapahtumia tuetaan tänä vuonna noin neljällä miljoonalla eurolla. Osa tuesta menee musiikkitapahtumille, joista suurin tuensaaja on Savonlinnan Oopperajuhlat.

Tosin on hyvä muistaa, että ooppera edustaa säveltaiteen ohella myös näyttämötaidetta ja tanssitaidetta. Kansallisooppera sai viime vuonna veikkausvoittovaroista noin 34 miljonaa euroa.